Leinivaaran blogissa ihmeteltiin maailmanmenoa. Bussimainosta haluttiin kieltää koska "Ihmisten mahdollisuus olla hyviä ilman Jumalaa olisi "kiistanalainen"." Ateistit katsovat että heihin kohdistuu uskonnollista vainoa. Tämä on tietysti odotettavaa. Anonyymiltä kommentoijalta tuli kuitenkin aiheeseen liittyvä kommentti "Ei ateismi olekaan uskonto, mutta jos uskonnottomia syrjitään uskonnollisin perustein, niin onhan se syrjintä silloin uskonnollista. Vai kuis on?"
Kommentista on johdettavissa mielenkiintoinen paradoksi. Yhdellä tavalla paradoksia ei tietysti edes ole; Natsit syrjivät rasistisin syin juutalaisia. Kuitenkaan juutalaisten ei tarvinnut olla rastisteja jotta syrjintä olisi rasistista eikä juutalaisten rasistittomuus tarkoittanut samaa kuin sitä että heihin ei kohdistettaisi rasistista vainoa.
Mutta kun kysymystä hieman muokataan siitä tulee kuitenkin hieman mielenkiintoisempi. Ateistit nimittäin viittaavat että ateismia koskee uskonnonvapaus. Mutta samalla he kiistävät että ateismissa olisi kysymys uskonnosta. Miten ihmeessä uskonnonvapaus koskisi jotain joka ei ole uskontoa? Tämä näyttääkin jo mutkikkaammalta.
1: Hieman vastaavan paradoksin löytyvän myös uskonnollisuudesta; Ateisteihin suhtaudutaan kuin he olisivat uskonto, ja heidän korostetaan olevan uskonto. Mutta sitten heihin ei haluta noudattaa uskononvapautta ja miettiä esimerkiksi jumalanpilkka/uskonrauhakysymyksiä, sillä eihän ateismissa ole mitään Pyhää jota voisi pilkata ja loukata.
Tämä vaatii huomaamaan sen, mitä esimerkiksi mielipiteenvapaus tarkoittaa. Sehän ei itse asiassa tarkoita sitä että olisi pakko olla jokin mielipide tai kannanotto asiaan kuin asiaan. Mielipiteenvapauden nimissä ihmisiä ei pakoteta ottamaan jotain kantaa aiheisiin. Se antaa luvan, ei ohjaa. Tätä kautta uskonnonvapauskin on paitsi vapautta uskoa, myös vapautta uskonnosta. Näin anonyymin paradoksia ei ole, se näyttää paradoksilta -ensivilkaisulta jopa minun silmiin- lähinnä siksi että ihminen on helposti ajattelematon ja tyhmä. Käytettyjen sanojen merkityksiä ei ole reflektoitu ja paradoksi taas oikeasti rakentuu määritteiden sisällön ristiriidan - ei ensivaikutelmasta syntyneen ristiriidan kokemuksen - kautta. Looginen rakenne, ei mielikuva, ratkaisee.
1: Tämän ajattelun ei pitäisi olla fundamentalisteillekaan vierasta, sillä he itse ovat homoseksuaalisuuden kohdalla usein toimineet siten että heillä olisi vapaus olla kuulematta ja näkemättä koko ilmiötä. Homoseksuaalin vihkimys kirkossa olisi kauheaa julkisuutta joka rikkoo fundamentalismin vapautta homoseksuaalisuudesta. Tosin kun ajattelun vie loppuun asti, huomaa että fundamentalistien mielipiteenvapaus on varsin näkyvää. Lappujulistajiakin on vain ns. "Helvetisti".
Tämä on itse asiassa mukana myös Suomen lainsäädännössä. Ennen uskonnonvapaus oli sitä että jokaisen oli pakko kuulua johonkin uskonnolliseen järjestöön. Nyt myös lupa olla kuulumatta on mukana, ja tämä vapaus, joka ei kiellä kuulumista, on olennaisesti osa "kaikkinaisen uskontoon ja elämänkatsomukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti