Päiviö Latvuksen "Ymmärryksen siivet" on antanut erikoisaseman monoteistiselle uskonnolle, joka harjoittaa tietynlaisia asenteita. Hänestä tieteen kehitys on näiden uskonnon piirteiden ansiota. Onkin mielenkiintoista rinnastaa hänen ajattelutapaansa James George Frazerin ajattelutapaan. Hän aloitti vertailevan uskontotieteen tulkintaperinteen, jossa myyttejä lähestyttiin teologisten konseptien sijasta antropologian keinoin. Hän esitti kirjassaan "The Golden Bough" että myyteillä on paljon samanlaisuuksia. Tästä hän päätteli että niillä olisi yhteinen historia.
Sekä Latvus että Frazer ovat innostaneet monia. On innostavaa tehdä loikkaus siihen, että yhteinen tarina olisi muuta kuin laajalle levinnyt tarina. Kun kaikki perinteet tuntevat samantapaisia asioita, on tarinan oltava myös totta. Fundamentalistit pitävätkin Frazerin työtä likimain samana kuin Jumalatodistuksena toimimista.
Toki Frazer voidaan tulkita paljon varovaisemminkin;
1: Tokihan jopa geneetikot myöntävät että ihmiskunta on historiansa aikana käynyt läpi pullonkaulan. Näin yhteinen historia olisi mahdollinen.
2: Yhdistäviä piirteitä saadaan muuta kautta. Ajatus iski mieleeni voimakkaasti kun luin "Tieteen Kuvalehti Historia" -lehden numeroa 10/2011. Siinä käsitellään Islamin historiaa hyvinkin tarkasti. Islamin synnyssä on havaittavissa poliittinen agenda. "Muhammad seurasi katkerana, kuinka keskinäinen kilpailu mädätti Mekkaa sisältäpäin. Kauppiaat eivät enää yhdessä puolustaneet näitä karavaaneja, joten aavikon soturiheimot hyökkäsivät yhä useammin karavaanien kimppuun ryöstäen arvokkaat kauppatavarat ja usein surmaten kauppiaat julmasti." Tämä on perusongelma, johon ratkaisu haetaan uskonnon yhdistävän voiman kautta. "Muhammad huomasi myös, että sekä juutalaisia että kristittyjä yhdisti heidän ainoalta ja kaikkivaltiaalta jumalaltaan saama pyhä kirja, kun taas arabien monijumalaisuus ja epäyhtenäinen suullinen tarinaperinne estivät heimoja lähentymästä toisiinsa." Jumalan totuudella ei ole sinällään mitään merkitystä. Yhden jumalan ja dogman alle saa hallittua ihmisiä. Tätä uskonnon kokoavaa ominaisuutta ei kieltäne kukaan. Uskovaiset kutsuvat sitä uskon yhdistäväksi ja harmonisoivaksi voimaksi joka kokoaa samanmieliset yhteen. Itse olen valmiimpi käyttämään sellaisia termejä kuin hallinta, komentelu ja vallankäyttö ja tässä puolessa useimmat uskonnottomatkin lienevät. (Kuten myös moni uskovainen.) Yhtenäistävissä kulttuureissa onkin tavallisena piirteenä joko sekularismi tai monoteismi. Rinnakkain elävät kilpailevat dogmat johtavat fragmentoitumiseen. (Mikä ei tarkoita kaaosta. Elämme Suomessa paraikaa fragmentoituneessa yhteiskunnassa, kiitos vaan!) Tämä kokoava voima johtaa itse asiassa kahteen asiaan.
___2.1: Innostava syy. Ihminen "keksii monoteismin helposti". Tarvitaan vain poliittinen pelisilmä, motivaatio hallitsemiseen ja hieman kekseliäisyyttä. Nämä eivät yleisesti ottaen ole ollut ihmislajilla harvinaisia. (Paitsi viimeinen.)
___2.2: Säilyttävä syy. Yhtenäiset kulttuurit eivät tuhoudu yhtä helposti kuin hajanaiset. Rosvot saadaan kuriin, joten pankrottia ei tule. Tämä tarkoittaa sitä että yhtenäistävät kulttuurit jäävät helpommin pyörimään maailmaan. Tämä ei tarkoita että monoteismi olisi totta, vaan pelkästään sen, että yhtenäisyys estää kriisitilanteissa tuhoutumisen. Tästä saa kuitenkin jonkin verran pohjaa uskomisen uskomiselle. (Mikä viehättää poliittismielisiä, mutta jota totuudenrakastajat karsastavat.)
3: Ihmiset elävät samankaltaisessa maailmassa. Jos ympäri maailmaa esiintyy tulvia, on aivan normaalia että niillä esiintyy tuhotulvakertomuksia. Nehän heijastavat ympäröivää maailmaa. (Nämä tarinat voivat tietysti myös levitä kosteilta alueilta kuiville). Samoin ei ole ihmeemmistä jos väkivalta ja myyttiset pedot koristavat mytologioita. Onhan pelko, väkivalta ja luonnossa esiintyvät petoeläimet tavallisia ympäri maailmaa.
4: Itse asiassa mitään kovin yhteistä historiaa ei edes tarvita. Ihmisiä kiinnostavat tietynlaiset tarinarakenteet enemmän kuin muut (ja elinpiiri vain värittää tämän yksityiskohdat). Näin ollen ei ole ihme jos eri puolilla maailmaa ilmestyy samanlaista kuvastoa. Esimerkiksi Wilsonin "Konsilienssi" -kirjassa kuvataan jumalille yhteisiä piirteitä, jotka syntyvät siten että ihmiset pitävät tämän tyyppisiä tarinoita mielenkiintoisena. Myös Pascal Boyer ajaa samaa linjaa, kuvaten sitä mikä tekee tarinoista kiinnostavia ja leviäviä, ja mitkä tarinan piirteet muuttavat siihen liittyvän käyttäytymisen uskonnolliseksi.
Näiden rinnalla yliluonnollinen kaikille yhteinen Jumala on varsin huonosti tutkittu ja todistettu. Toki Frazerin kohdalla voidaan miettiä myös kontaminaation vaikutusta. Syy näkyy hieman "Kalevalassammekin". On vaikeaa sanoa missä määrin se kuvaa todellista vanhaa suomalaista uskomusmaailmaa ; Kun antropologi lähtee tutkimaan kulttuuria, hän vie oman kulttuurinsa mukanaan. Yksijumalaisuuteen keskittynyt matkaaja voi ylitulkita tähän liittyviä piirteitä. Ja toisaalta ; Antropologi ei ole välttämättä ensimmäinen tai ainut joka kulkee. Jos yksilö pääsee jonkun kulttuurin piiriin, on mahdollista että aikaisemmin joku on kertonut tarinaa joka on sitten levinnyt ja muotoutunut. Boyer moittiikin kirjassaan "Ja ihminen loi Jumalat" eri kulttuurien tarinoiden kokoamista sellaisenaan. Hän vertaa sitä Umberto Econ "Foucaultin heilurissa" tapahtuneeseen salaliittoteoriointiin ; Tässä kirjassahan yhteyksiä löydetään koska niitä halutaan nähdä. Analogioita on aina, mutta niistä ei saisi vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne tietysti menee jos Frazer kombinoidaan Latvuksen kanssa loppuun asti, eikä vain hieman, kuten aiemmin olen tehnyt. Frazer nimittäin havaitsi että valtavassa enemmistössä ihmisillä on yksi pääjumaluus. Tämä näkyy Boyerin kirjasta "Ja ihminen loi Jumalat" Hän käyttää esimerkkinä teologisesta korrektiudesta sitä, että hindulaisuudessa on määritelty monijumalaisuus. Moni pitää kuitenkin paikallista Jumalaa isoimpana. Ja vaikka korostettaisiin brahmania, niin paikallinen Jumala on silti suosittu. Onkin herkullista miettiä ovatko kreikassa palvonnassa korostetut kaupunkijumalatkin itse asiassa "esiversioita Zeuksesta". Tästä päästään siihen että jos enemmistö kulttuureista on monoteistejä, on se, että moniteistinen kulttuuri alkaa kehittämään tiedettä jotain jota tulee suorastaan odottaa. Syynä ei ole monoteismin tehokkuus tieteessä, vaan tilastollinen todennäköisyys. (Samalla logiikalla oikeakätisyys olisi vaikuttana syynä huipputieteenteossa koska löytyy pirusti oikeakätisiä tiedemiehiä. Kunnes huomataan että oikeakätisyys on niin yleistä että se onkin itse asiassa irrelevantti piirre.)
Lisäksi on huomioonpantavaa, että Latvus itse asiassa katsoo yhden kulttuuripiirin ominaisuutta. Tiede kiertää "tartuntana" tiettyjen kulttuurialueiden sisällä. Tätä pidetään tärkeänä. Kuitenkin tämä arvostus syntyy sekin tämän kulttuuripiirin sisällä. Tämä onkin tavallaan vahvuus ja heikkous Latvuksella.
1: Hän selittää miksi juuri meidän kulttuurimme arvostaa oman kulttuurinsa kannalta olennaisia piirteitä. Tällä on taatusti jotain vaikutusta siihen että asia on syntynyt täällä eikä muualla. ~ Tosin tämän merkitys taitaa jäädä pienelle osalle. Esimerkiksi Jared Diamondin "Tykit taudit ja teräs" käsittelee tieteen kehityksen kannalta olennaisia maantieteellisiä syitä. Kun ilmasto, maaperässä olevat metallit, viljelyolosuhteet ja muut vastaavat saadaan kasaan, on maantieteellinen alue selvä. Näin selviää miksi juuri tälle alueelle päätynyt uskonto on ratkaiseva.
2: Toisaalta samaa kautta herää kysymys, onko kyiseisen alan tärkeys sitten kovin oleellista. Jonkun toisen kulttuurin kohdalla ihminen voisi kysyä jopa että miksi pitäisi arvostaa koko piirrettä. Tämä kysymys muuttuu olennaiseksi kun muistaa Latvuksen suhtautumisen roomalaisiin. Hänestä roomalaisilla oli väärä suhtautuminen. He olivat kopioija-insinöörejä eivätkä tiedemiehiä. Tämä on mielenkiintoista koska aika usein tiedettä perustellaan pragmaattisin syin, eikä teoreettisin syin. Teoreettinen maailman lainalaisuuksien selvittäminen taas ei ole olennaista esimerkiksi eurooppalaisessa kristillisessä mystiikan perinteessä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti