Teologinen sodankäynti

Jani Toivola kirjoittu "Uuteen Suomeen" blogauksen otsikolla "Omaa elämää ei voi perustaa itsensä kieltämiselle." Itse tekstissä ilmaistaan tyytymättömyyttä siihen että kristillisdemokraatit ajavat tietynlaista perhekonseptia koko valtion sisällä ainoana juridisesti oikeutettavana parisuhdemuotona. "Miten jonkun poliittisen puolueen yksi vahvimmista tavoitteista voi olla toisen ihmisryhmän oikeuksien rajoittaminen?" Juttu ei sisällä tästä varsinaisesti mitään uutta ja uniikkia.
1: Mitä nyt vain näyttää että homoaiheen arvokeskustelu onkin palannut mukavasti sinne, missä se on aina ollutkin. Tässä välissähän uskovaiset teeskentelivät että kysymys on kirkollisesta avioliitto -oikeudesta, eli uskonnon oikeudesta määrittää norminsa itsensä sisällä autonomisesti. Mutta nyt on jälleen selvää että perhekäsitys ja agenda on nimen omaan yhteiskunnallinen.
2: Mitä nyt Toivolan avautumista on kritisoitu. Yhtenä syynä on se, että hänen olisi neuvojien mukaan "Te olette hallituksessa ja jos yhdessä sovitut ohjelmat ei teille kelpaa niin lähtekää sieltä pois. Ei se sen kummempaa ole." Vastaavaa ei esitetä Päivi Räsäselle, joka tässä hallitusta muodostettaessa pelasi sillä että hän ei tee asioista kynnyskysymyksiä. Ei se silti estä häntä puhumasta ääneen mielipiteitään näistä kynnyskysymysasioista, kuten abortista. Tämäkään ei ole mitenkään erityistä. Sillä jos esität mitään joka kritisoi millään tasolla ketään uskonnollista herännäistahoa, ensimmäinen ja luonteva askel on kyseenalaistaa sananvapaus. Täytyy vastata "Miksi ihmeessä kiinnotaa aihe" tai miten sen muuten oikeuttaa.

Avainasemassa onkin enemmän se, miksi oman uskonnon perhemalli halutaan pitää uniikkina. Ongelma herää kun lukee ahkerasti floodannutta ammattisaarnaajaksi ilmoittautuvaa kommentoijaa.
1: Hän jaottelee normit kolmeen tasoon. "Sinä ja minä, me kaikki ihmiset olemme ensisijaisessa vastuussa elämästämme meidät luoneelle Raamatun Jumalalle.Vasta sitten maalliselle oikeusjärjestelmälle, muille ihmisille tai itsellemme." Eli on henkilökohtainen taso, yhteiskunnallinen taso ja Jumalan taso.
2: Armoa ei tule kaikille mutta tämä ei tarkoita että Jumala olisi paha. Koska ihmisellä on vapaa tahto, jota kautta asiat tapahtuvat. Tähän vapaaseen tahtoon puuttuminen tekisi Jumalasta pahan, hän olisi väkivallankäyttäjä (sosiaalinen, fyysinen tai henkinen väkivalta ovat kaikki selvästi mukana sanassa "väkivalta", koska muutenhan Jumala voisi käyttää niitä eikä siinä olisi epäeettisyyttä.) "Koska Jumala on rakkaus, niin Hän loi ihmiselle myös vapaan tahdon. Vapaa tahto tarkoittaa sielun pelastumisasiassa mm. sitä että ihmisellä on oikeus vapaasti vastaanottaa tai hylätä Jeesus, Jumalan Poika, syntiensä sovittajana. Sillä elävien ja kuolleitten Herra ei väkivalloin pelasta ketään tuonelan vaivasta ja helvetin tulesta, ks. Luuk.16:19-31. Sen sijaan pelastumisen mahdollisuus annetaan jokaiselle luodulle ihmiselle. Näin tapahtuu, koska elävä Jumala puhuu ajallaan niin selvästi että a.o ihminen sen kuulee."
1: Sivuhuomiona voisi sanoa että tämä herättää hieman pelottavia kysymyksiä siitä voiko tämänlaista hierarkiaa noudattava kristitty oikeati olla lainkuuliainen kansalainen, vai noudattaako hän vain niitä lakeja jotka sattuva sopimaan yhteen hänen uskontonsa kanssa. (Pelko on tärkeä, se johtaa islamin sharia -lakien väkivaltaisten osien kohdalta tuttuihin moraalisiin kysymyksiin. Joihin vastauksen pitäisi olla ilmselvä.) Mikään omatunto ei tule kysymykseen, koska hierarkiassa oma sisin on varsin pienellä tasolla. Näin valittu hierarkia osoittaa että ihminen itse asiassa alistuu kaikelle muulle, ja omalle itselle on tilaa vain "pienissä ja irrelevanteissa asioissa". Kaczynskiä mukaillen hallitukset yrittävätkin yleensä ottaa päätäntävaltaa "tärkeissä asioissa", kuten omaisuudenjaottelussa. Mielipiteet, kuten siitä pitääkö mansikkajäätelöstä vai mustikkajäätelöstä, eivät häiritse toimintoja, joten niistä ei välitetä ja näiden irrelevanttien mielipiteiden vapautta esitetään ikään kuin anteliaana oikeutena.

Kun nämä kohdat laitetaan yhteen herää tärkeä teologinen kysymys. Jos kristillinen puolue menee ja pakottaa ihmiset juridisella säädöksellä tietynlaiseen perhesuhteeseen, eivätkö he tee juuri sellaista puuttumista ihmisten vapaaseen tahtoon, joka olisi väärin. Vapaan tahdon argumentti Jumalan hyvyyden todisteena romahtaisi jos näin ei myönnettäisi, joten selvästi kyseessä on heidän kristinopilleen hyvin olennainen kohta. Onkin hyvä huomata, että laki, kuten Toivola, yrittävät puuttua erityisesti juridiseen tasoon. Se sallii erilaisia vaihtoehtoja, joten se on valinnanvapauden puolella, vaihtoehtojen krasiminen taas on nimen omaan puuttumista siihen ihmisten vapaaseen tahtoon. Kristillisdemokraatit ajatuvatkin kummalliseen paradoksiin "Herra ei väkivalloin, joten hänen kannattajiensa tarvitsee." Kukaanhan ei estä että on homoseksuaali ja menee naimisiin miehen kanssa. Mutta samantien homo voi uskonnollisen vapautensa vuoksi olla menemättä naimisiin koska pitää Jumalan lakia ihmisen lakia isompana.

Näyttääkin siltä että jos pitää homoseksuaalisuutta syntinä ja muistaa fundamentalistisen armon ilmenemisen maailmassa, sekä sen miten fundamentalistit sitovat vapaan tahdon mukaan kuvioon, on jouhevin päätelmä että kristillisdemokraatit ovat tekemässä pahuutta.

Tämä kaikki vie mietteet Jehovan Todistajien teologisen sodankäynnin konseptiin. Heille viestintä on PR -väline. Näin esitys on hyvä muotoilla juuri tilanteen mukaan ja pyrkiä rajaamaan keskustelukonsepti tiettyyn perspektiiviin. (Kuten KD teki kun avioliittokysymyksessä keskittyivät siihen että "kirkon sisäinen asia, ei mikään yhteiskunnallinen pyrintöön jouhevasti solahtava juttu".) Heillekin ytimessä on valta ja sen maksimointi.

Vapaaseen tahtoon, uskonnonvapauteen ja muihin asioihin viitataan siksi että ne ovat kikka jolla päästään paremmin valtaan. Medialle saa siksi jopa valehdella, kunhan sillä tulee parempi imago järjestölle. Siksi konsepteissa havaitaankin kummallisia ristiriitaisuuksia. Sellaisia, että jos ne olisivat ideologian ydinasioita, ne olisivat pompanneet selvästi esiin. Nämä jännitteet ja ristiriidat toisin sanoen paljastavat, että ihmiset eivät ole sitoutuneet näihin konsepteihin. Valehtelusta pääsee eteenpäin kun karsii pois ristiriidat poistamalla konseptit joihin ollaan tekojen tasolla sitouduttu vähiten. Näin paljastuu se, että takaa ei ajetakaan tiedottamista, uskonnonvapautta ja muita asioita. Vaan valtaa, suosiota ja hyvää julkisuuskuvaa keinoilla millä hyvänsä.