Hyvin usein kristinusko esiintyy utooppisena. Paratiisi on jo itsessään eimaallinen konsepti, johon asetetaan ihanneluokitelmia jotka eivät toteudu täällä maailmassa. Ihmisille myös laitetaan roolimalli, Jeesus. Uskovan kehotetaan ottamaan itselleen utooppinen roolimalli, ja miettimään "What Would Jesus Do?"
Rene Girardilla on tästä "normaalitilasta" hyvin poikkeava näkemys. Girardille kristinuskossa ei ole utooppista sävyä itsessään. (Sen sijaan kristinoppiin on kenties liitetty sellaisia sävyjä, mutta nämä eivät ole kristillisyyttä itsessään.) Lopputuloksena on hyvinkin karu näkemys, jossa sitoudutaan tämänpuoleiseen. Girard korostaakin Jumalanmurhan keskeisyyttä kristinuskossa. Hän jopa muistuttaa siitä, että usein kristinuskoa vastustetaan juuri tämän Jumalanmurhan väkivaltaisuuden kautta. Ristiinnaulittu Jeesus nähdäänkin usein väkivaltaisena kuvastona.
Nietzsche puhuu ressentimentistä, jossa uskovaisten utopian seuraaminen johtaa asioiden kieltämiseen ja pettymyksiin. Ja tämä kaunakuvasto heijastuu väkivaltakuvastossa. Myös Kristevan "Musta aurinko" kuvaa kristillistä väkivaltaa. Hän nostaa esille taideteoksia joissa on väkivaltaisesti murjottu Jeesus. Hän kertoo että niissä ei aina näy utooppista ihannoitua kuolemaa, vaan rujoa ja karua väkivaltaista kuolemaa. Hän korostaa miten tämänlaiset kuvastot voivat jopa kannustaa ateismiin. Tai ainakin että tämä pelko ateistisuudesta on ollut monista relevantti pelättävä asia.
Girardin mukaan yksi ateismin syy onkin se, että kristinuskossa ei ole utopiaa, ja että se on kovin karu uskonto. Se ei tyynnytä helppouteen ja laiskuuteen, vaan ottaa mukaan myös synkän ja kovan paletin. Tätä voisikin kutsua elämän kokonaisvaltaisemmaksi mukaanottamiseksi. Girardin mukaan tämän vuoksi monet ihmiset vihaavatkin kristinuskoa.
Oma näkemykseni kristillisyyteen on kuitenkin se, että Girardin näkemyksessä on kaksi ongelmaa.
1: Se ei juurikaan kuvaa normaalia kristillisyyttä siinä mielessä miten kristillisyys näkyy maailmssa. Girardin teologia on siksi todellisuudesta vieraantunut teologinen abstraktio. Se kuvaa jotain ideaalia ideologiaa jota ei tapahdu maailmassa. Kun ottaa huomioon miten tärkeänä Girard pitää utopian varomista, tämä on tietyssä määrin paradoksaalisuudessaan koominen huomio. Girard esittää utooppisen kristinuskon joka välttää utooppista haikailua. Mutta tätä kristillisyyttä ei juurikaan seurata, joten se jää abstraktiksi ihanteeksi.
2: Toisekseen kristinusko ei oikeasti vie tietä loppuun asti. Kristillisessä opissa käsitteet kuten armo, pelastus, Paratiisi ja etiikka ovat vahvasti mukana. Tuonpuoleiselle ja Pyhälle on voimakas sija. Näin Girardin näkemyksestä jää "teeskentelyn maku" suuhun. Ensin esitetään kristillisyys karuna ja synkkänä, mutta tosiasiassa rohkeus riittää ensimmäiseen askeleeseen jos siihenkään.
Kaiken kaikkiaan Girardin näkemys näyttää askeleelta karuuteen vain kun kontrastina "vakiintuneeseen tapaan" katsoa kristillisyyttä. On suoraan sanoen kyseenalaista, onko tämä mitään askelien ottamista, koska tämä perinteinen utooppinen kristillisyys on ottanut monta utooppista askelta ; Sen verran monta eskapistista askelta karkuun kristinusko nimittäin ottaa. Jokainen lienee kuullut "lohtu-uskonnollisuudesta" joka rauhoittaa armolla ja pelastuksella ja antaa ihmisille helpon maailmanselityksen. Girardin maailma näyttääkin hieman samalta kuin mitä "Grankullassa kultalusikka perseessä syntyneet wannabe-gangstat" näyttävät verrattuna "oikeisiin Itä-Helsingin koko ikänsä persaukisena eläviin ganstoihin". Kauniaisissa wnb kenties järkyttää heikkohermoisia mummoja, mutta gangstan silmiin tämä näyttää kuitenkin lässyltä kermaperseeltä.
Girardinkin kristinusko ei uskalla viedä karua tietään loppuun asti. Eikä sitä Jumalaakaan tapeta kunnolla. Se pirulainen lepäili pari päivää, ja siksi kaikki jauhavat ylösnousemuksesta. Koska ei kyetty antamaan Jumalalle sellaista kunnollista ja aitoa kuolemaa. Tämä puolitiehen viety kuolema kuvaa hyvin myös Girardin oppia. ; Jos joku pitää Girardin mallia kovana ja kokonaisvaltaisena karut sävyt mukaan ottavana, hänen elämänpiirinsä lienee ollut hyvinkin pumpuliin kääritty.
"...we sit watching our TV's while some local newscaster tells us that today we had fifteen homicides and sixty-three violent crimes, as if that's the way it's supposed to be. We know things are bad - worse than bad. They're crazy. It's like everything everywhere is going crazy, so we don't go out anymore. We sit in the house, and slowly the world we are living in is getting smaller, and all we say is, 'Please, at least leave us alone in our living rooms. Let me have my toaster and my TV and my steel-belted radials and I won't say anything. Just leave us alone.' Well, I'm not gonna leave you alone. I want you to get mad!..."
("Network")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti