Eino Kaila tuli tunnetuksi tiedeoptimismistaan. Hän esitti että vilpitön tiedon ja totuuden etsintä johtaa tuloksiin. Hän näki uuden tiedon jalostavan ihmistä ; Hänestä tiede johtaa päättäväisessä tutkimusprosessissa yhä kasvavaan puhtauteen, selkeyteen ja kauneuteen. Näin häntä voidaan pitää eräänlaisena "arkkiskientistinä."Kailan jälkeen ajat ovat muuttuneet ; Kaila kirjoitti talvi- ja jatkosodan aikaan tieteestä ja sen eettisyydestä. Sittemmin näkemykset ovat jyrkentyneet. Voidaan jopa sanoa että alkuhuuman naivius on karissut ja tieteeseen luotetaan kyynisen optimismin hengessä.
Etenkin tieteen vaikutus sotateknologiaan ja maailman saastumiseen ovat ajaneet ihmiset miettimään asioita. Näin tutkimusetiikka onkin tullut olennaiseksi osaksi tieteentekoa. Esimerkiksi markkinatutkimuksessa, jonka parissa on tullut puuhailtua, on tutkittavien anonyymiyttä suojelevia piirteitä ja tulosten laaduntarkistamista, jossa estetään huijaamista ja vääristämistä tai "kynätutkimusta" jossa tulokset nykäistään omasta hatusta. Näillä suojellaan "sekä tutkittavia että toimeksiantajaa".
1: Tietyssä mielessä intressit ovat ristikkäiset. Tulosten varmistaminen vaatii aina tietynlaista läpinäkyvyyttä. Kyse on kuitenkin usein lähinnä siitä, paljastetaanko tutkittavan identiteetti eli voidaanko mielipide liittää tiettyyn ihmiseen. Usein riittää että voidaan yhdistää aineistoon ja aineisto siihen että sen takana on joku oikea ihminen.
Lisäksi tieteessä ollaan käytännön tasolla etäännytty "uteliaisuusdiskurssista" kohti "hyötydiskurssia". Tieteen tutkimusrahahakemuksissa ei yleensä esiinny totuuden tavoittelua, maailman parempaa ymmärtämistä, vaan painotukset ovat yleensä ottaen hyödyssä. Rahoittajat odottavat soveltavuutta, taloudellista etua, teknisiä ratkaisuja maailmassa oleviin ongelmiin, ja kansallista etua. Ja vaikka kysymys olisi pelkästä "tieteestä tieteen vuoksi", tiedon etsinnästä tiedon vuoksi, on helpompaa painottaa tutkimusten määrää, ulkomaisten referenssien saamista ja muuta vastaavaa sen sijaan, että tulos olisi vaikkapa vain tieteenalan sisäisesti kiinnostava, tai lähtökohdiltaan "niin outo ja luova" että se vain pitäisi kokeilla vaikka takkiin tulisikin. Ja lisäksi voidaan keskittyä joko helposti keksittävään & hedelmälliseen joskin varmaan ja mullistavuustasoltaan pieneen perustutkimukseen tai riskityyppiseen & vaikeasti keksittävään uuden seulomiseen jossa voi tulla mullistavia tuloksia tai sitten "jäädä tyhjä käteen".
1: Eikä asia jää pelkästään tiedemaailman sisäiseksi. Yhteiskunnassa voidaan olla huolestuneita siitä että tietyille aloille ei saada riittävästi riittävän hyviä tekijöitä. Ja kun ihmiset ovat muutoin kiinnostuneempia jostain muusta aiheesta, on helppoa tarjota erilaisia porkkanoita. Kuten hyvää palkkaa tai vakaita työolosuhteita.
Kaikki yllä olevat - jopa se tiede maailman toiminnan tuntemisen vuoksi - ovat kuitenkin pohjimmiltaan arvostusvalintoja, arvoja siitä mitä pidetään tärkeänä. Olipa tiede välineellisesti perusteltua tai perusteltua itsessään, kysymys on siitä että asiaa "pidetään jollain tavalla tärkeänä". Näin ollen onkin suorastaan ilmiselvää että tiede on inhimillistä ymmärrystä. Tiedemaailma on vahvasti liitoksissa erilaisiin inhimillisiin toimintoihin, jotka eivät ole intressittömiä. Usein inhimillinen ohjaus ei koske niinkään tutkimustuloksia itsessään. Sen sijaan se ohjaa sitä, mitä aihepiiriä pidetään kiinnostavana, mitkä tulokset ovat kannattavia, mitä tutkimuksia on helppo tehdä - ja jopa siihen miten tulokset tulkitaan silloin kun ne eivät ole kovin yksiselitteisiä.
Voidaan sanoa jopa että eräässä mielessä tieteessä käytössä oleva metodologia (kuten logiikka, mittauksen ja korrelaation käsitteet...) ovat eräänlainen totuusdiskurssi. Ja vallitseva paradigma - joka on eri asia kuin yksiselitteinen tai lopullinen totuus - ohjaa tutkimusta. Etenkin paradigma vaikuttaa sihen, mitä asioita odotetaan ja mikä on "nollatutkimusta" ja mikä "kiinnostavaa".
1: Voidaan sanoa, että tiede on yksi hyvin tietynlainen inhimillisen tiedon laji. Tässä se eroaa yllättävänkin voimakkaasti esimerkiksi uskonnollisesta tiedosta tai kulttuurissa vallalla olevasta arkijärkeilypohjaisista totuusnäkemyksistä.
___1.1: Moni haluaisi käyttää relativistista tulkintaa siihen että eri inhimillisen praksiksen muotoja yhdistetään ja sekoitetaan. Tämä ei kuitenkaan ole mikään välttämätön seuraus. - Se on hieman kuin vaatisi buddhalaisia ottamaan Jeesuksen osaksi omaa uskontoaan, kun sekä buddhalaisuus että kristinusko ovat molemmat uskontoja.
Toki tieteessä on kulttuurista riippumattomiakin puolia. Se tulee siinä, että jos tietty tutkimusasetelma pykätään, saadaan tietynlaisia muutoksia. Se, että tämä tutkimus halutaan tehdä ja tuloksia pidetään kiinnostavana/tärkeänä sen sijaan on hyvn kulttuurisidonnaista ja jopa subjektiivista.
1: Näin voidaan ymmärtää myös monia sovelluksia ja keksintöjä. Ei ole maailmankuvariippuvaista, että konekivääri ampuu suurella nopeudella luoteja jotka tappavat ihmisiä ampujan ja ammuttavan kulttuurista riippumatta. Sen sijaan on maailmankuvakysymys, että annetaan määrärahoja kyseisten värkkien rakentamiseen ja kehittelemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti