Välittäminen

Suomenkielinen sana "välittää" on siitä mielenkiintoinen, että se on homonyymi jossa on sekä merkitys "kuljettaa viestiä" että "pitää sympatiseeraavia tunteita". Tämä yhdistelmä tavallaan liittyy viestintään - jopa hyvinkin olennaisesti. (Tässä mielessä Englannin sana "messenger" ei osuisi tämän aiheen sisältöön läheskään yhtä ilmaisuvoimaisesti kuin suomenkielen sana.)

Voidaan sanoa että jokainen kommunikaatiotapa on - tai vähintään tarjoaa keinon siihen että se olisi - eräänlainen yritys saada yhteys ja "koskettaa" jotakuta. Näin esimerkiksi puhe, kirja ja internet ovat eräänlaisia ihmisen ilmeneviä piirteitä. Kyseessä on "laajasti tulkiten" ihmisen extended phenotype. Sähköverkkomme internet on siis ihmiselle hieman sama kuin proteiinisäikeistä koostuva verkko hämähäkeille. ; John Naisbitt onkin tätä ajatusta mukaillen esittänyt että viestintä joka tuottaa kulttuuria vaatii sitä että siihen liittyy inhimillistä tunnetta ; Menestyäkseen sen on saatava vastakaikua tunteiden kautta. Hänestä kaikki viestintä liittyy vastakaikuun, kontaktin tunteeseen, koskettamiseen ja läheisyyden tunteeseen.

Moni voisi ajatella että kontakti olisi liitoksissa johonkin abstraktiin, jolloin sitä voitaisiin kuvata "Platonisena". Joku muu taas voisi korostaa että aistihavaintojen luonne vaikuttaa systeemiin olennaisesti, jolloin voitaisiin olla "Aristoteelisia". Otan tässä jatkossa aika vahvasti "Aristoteelisen" kannan.

Walter Ong esittää teknologia vaikuttaa voimakkasti viestin sisältöön. Näin median kanava vaikuttaa itse ajatteluprosessiin. Lopputuloksena syntyy tietysti holistinen järjestelmä jossa "osasten toiminta ja suosio riippuvat toisista osista". Ong selittää tätä muutosta esimerkiksi muistuttamalla että ennen kirjoitettua kieltä ajattelu tiivistyi sananparsiin ja iskulauseisiin. Asioita toistettiin koska muuten kuulijat ja viestittäjät "eivät pysyisi kärryillä". Kirjoitettu kieli tarjosi tavan olla toistamatta niin paljoa, ja tämä vaikutti itse ajatteluprosessiin. Ulkoaosaaminen menetti merkityksensä ja prosessointi ja ajatusten kompleksisuus sai kasvaa valtavasti. Ongin mukaan kirjoittaminen tekikin tekstistä vähemmän emotionaalista ja objektiivisempaa pelkästään rakenteensa kautta.

Mediakanava on siis jotain joka vaikuttaa todellisuuden kuvaamiseen ja sen katsomiseen ja vaikuttaa tätä kautta siihen mitä ajatteluprosesseja ihmisen on helppo käyttää ja mikä taas on vaikeaa.

Tällä on tietysti suuri merkitys nykyaikana. Ongin mukaan moderni teknologia, jossa on tarjolla videoita, tarjoaakin keinon palata takaisin kohti puhutun kielen maailmaa. Videioiden toistaminen replayllä vertautuu rituaaleihin ja sananparsiin. Toki mediassa on monta olennaista eroakin, kuten se että se ei ole sidottuna aikaan ja paikkaan yhtä paljoa kuin puhuttu kieli. Näin mediakulttuuri on erilaista kuin puhutun kulttuurin maailma. Siksi uusi mediakulttuuri onkin piilovaikuttamiseen keskittyvää. Ihmiset suostutellaan tunteiden kautta erilaisiin asioihin. Suora komentaminen ja objektiivisuus puuttuvat ja käsittely onkin emotionaalisesti hienovaraisempaa.

Voidaankin sanoa että mediakulttuurin rakenne on auttanut sirpaloitumista. Tietoa on niin paljon että kaikkea ei kykene hallitsemaan, käsittelemään tai suodattamaan. - Ei vaikka olisi kuinka elämätön nörtti joka käyttäisi aikaansa vain tähän. Siinä missä on ollut aika, jolloin kirjallisuus säilyi muuttumattomana ja sen määrä oli sellainen, että elitisti kykeni hallitsemaan olennaisen laajasti ja syvästi sen ajan tietämyksen, se on nykyaikana selvästi mahdotonta. Informaation jaettavuus on johtanut määrän kasvuun ja tätä kautta kaiken täydellinen prosessointi on kärsinyt - koska ihmisyksilön aivojen datanprosessointi ei ole kasvanut on pakko valikoitua, kuten esimerkiksi luopua "renessanssi -ihanteen mukaisesta yleisnerosta" ja spesifioitua jonkun tietyn tieteenalan mestariksi..

Tätä kautta alakulttuureja on syntynyt. Ihmiset liittyvät pienryhmiin, jotka voivat olla rakenteeltaan hyvinkin globaaleja ja kooltaan jopa melko suuria. Mutta jotka ovat kuitenkin liitoksissa yhteen samaan tapaan kuin kyläyhteisöt olivat ennen kirjallista kieltä ja muuta vastaavaa. - Postmoderni maailma on sirpaloitunut osittain yhteiskunnan viestinnän rakenteen pakottamana, ei siksi että joku filosofia itsessään olisi vapauttanut ihmiset.

Sirpaloitumisen haittapuolena voidaan tietysti nähdä se, että eri pienryhmät kasaavat intressinsä yhteen. Älyllisyydestä etäännytään, argumentaation ja ajattelun tason sijasta keskiöön nousee helposti juurikin se oma alakulttuuri. Ryhmäpaine ei ole mahdollista jos maailma olisi kasa kasvottomia hahmoja, mutta alakulttuurien sirpaloituminen pitää ihmismäärän yhden ihmisen kohdalla sen verran vähäisenä että ryhmäpaine ja "me vs. muut" -henki voi kasvaa helposti. Tämä näkyykin esimerkiksi mitä ihmeellisempien pseudotieteiden syntymisessä ja leviämisessä.

Mutta toisaalta etenkin viime vuosina internet näyttää keskittyneen. Hakukoneiden runsaus on tiivistynyt "käytännössä Googleen". Ja facebook alkaa kohta olemaan sellainen että se vetää sisäänsä myös sellaisia joita ei oikein huvittaisi, mutta "kun kaikki on siellä". Lisäksi nettiin halutaan kaikenlaisia sensuureja, kieltoja, rajoitteita, estokoneita, tietyn aiheisten sivujen estoja. Olipa kyseessä sitten wikileaksien tai internetpornon rajoittamisesta, se selvästi vähentää yksilöiden tietotaakkaa tekemällä osasta siitä näkymättömyyden kautta heille olematonta.

On siis periaatteessa mahdollista että sirpaloituminen on vain välivaihe, joka tiivistyy lopulta siihen että nämä tietyt mediakanavat hallitsevat tietoa ja prosessoivat "tärkeät asiat" ihmisille. Tällöin saattaa syntyä yhtenäiskulttuuri tai sitä voimakkasti muistuttava rakennelma. Tämäkään ei ole mikään itsessään hyvä asia. Vähintään siinä keskittyy valtava määrä valtaa - ja ennen kaikkea sellaisille tahoille joille sitä ei välttämättä uskalla antaa vähäisemmissäkään määrin.

On esimerkiksi järkyttävää, miten facebookin "taustaohjelman" (~viestikanavan) päivitykset ja niiden rakenne rikkoo kaikkia asiakaspalvelun ja asiakaskeskeisen järjestelmän ohjeita. Näin tapahtuu koska käyttäjät eivät ole asiakkaita, vaan ne joilta facebook saa rahaa. Niissä ei kuunnella mitä käyttäjä haluaa vaan mitä mainostaja haluaa. Ja menestyksen esteenä tämä ei näytä olevan. Sillä facebookin oma massiivisusu ja käyttäjämäärä estää erkanemista voimakkaasti. Määrän kautta facebook taatusti tarjoaa sen, että käyttäjä saa sen tunnereaktionsa eli kokemuksen kontaktista ja kosketuksesta toisiin ihmisiin.

Voidaan sanoa että ihmisten tapa välittää (viestejä) vaikuttaa olennaisesti siihen miten he välittävät (kokevat) asioista. Mediakanavan tekijän ei tarvitse näkyä, sillä itse kanava ja sen rakenne vaikuttaa. Näin facebookin/googlen päivittäjäinsinöörillä onkin yllättävän paljon valtaa. Vaikka näiden firmojen johto ei näy ja tuntuu että ei aina kuuntele käyttäjiäkään, he ovat vallan ytimessä.