Juhannusjuhlinnassa vaikeinta oli olla persselvänä kaksi päivää. Suomalaisessa juhlinnassa on aina väkisinraittiuden maku, mutta tämä räkäselvänä oleminen tiivistyy juhannukseen. Juhannuksena sitä vaan vaaputaan ympäriinsä perse ahterissa ja hartiat olalla. Kulttuurillisesti asia on ymmärrettävissä juhlan symboliikalla ; Valon juhlassa on luontevaa kulkea ympäriinsä kuuppa kirkkaana ja muutenkin sikaselvänä.
Juhannuspukeutumisessa on hyvä muistaa että vaikka nuppi ei missään tapauksessa olekaan turvoksissa, ovat erilaiset päähineet vastoin juhlan etikettiä. Kypärän silmikko ei saa olla silmillä, eikä kesää ole sopivaa juhlistaa myssy silmillä. Tennarit ja tossutkin pysyvät jalassa siististi suorassa ja puhtaina.
Perinteisessä juhannusruoassa yritetään laittaa nakit mahaan, ei kasvoille. Ruoka on tärkeää, eikä lipsumisia sallita. Juhannusta ei voi toteutta perinteistä hiukkaakaan horjuen ; Juhannuksena kaupat ja muut paikat ovat kiinni, ja jos menet pizzeriaan, hyomaat että leipuritkaan eivät ole taikinassa, hiivassa, tomaateissa tai muussakaan soseessa.
Vähemmästäkin sitä on kaasuton olo ; Ei olla kaasuissa tai pieruissa mutta hapenpuute on valtavaa. Ei olla hyvässä eikä huonossa hapessa. Tällä ilmeisesti juhistetaan taivaalla sirmakkaasti pysyttelevää aurinkoa, joka on valtava palava kaasupallo.
Syksyllä on sitten kauhea morkkis kun koko juhannuksen on ollut posket naamassa. Jos seuraa perinteitä eikä juhannuksena vedä lärvejä eikä ole muutenkaan täysin naamat, on juhannus helposti aivan posketon. Sitä voi sitten katua talvella, kun sitä pohtii miten arki on tylsää ja itsekin on vain kasvoton virkamies. Oman morkkiksen lisäksi asia vaikuttaa sosiaalisesti ; Posketon ja päätön juhannus voi johtaa siihen että sitä vain menettää kasvonsa! Kunnes muistaa että aina voi katsoa nenänvartaan pitkin. Kun on nokka pystyssä, kykenee säilyttämään kasvonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti