"- Meiltä kysytään:"Voivatko luteet tehdä vallankumouksen?"
-Me vastaamme: "Periaatteessa kyllä! virtaahan niissä työläisten ja maanviljelijöiden veri!""
("Täällä Radio Jerevan")
Porvarit vastustivat ihmisiä jotka välttivät töitä. Työläisen hyveitä on ahkeruus, työteliäisyys ja tekeminen. Kommunistit olivat asiasta samaa mieltä. Mutta he näkivät porvarit loisina jotka riistivät työläisiä. Työläisten arvoja ei kuitenkaan hylätty ; Kommunismissa työnteko itse asiassa sidottiinkin olennaiseksi osaksi identiteettiin.
Vastaavasti nykyään työttömyyskorvaukset nähdään "tietyissä piireissä" loisintana. Tätä tosin esitetään porvarillisena, mutta periaatteessa argumentti on jotain jonka voisi periaatteessa kuvitella kuulevansa kommunistilta - jos hän olisi kommunistista logiikkaa seuraava eikä ajaisi kommunistisia mielipiteitä. Tästä näkökulmasta Anna Kontula käsitteli köyhyyttä. "Jokaisessa yhteisössä esiintyy tilanteita, joissa aikuinen ihminen ei elätä itseään työllä. Tästä alkaa politiikka. On sovittava, milloin työttömyys on hyväksyttävää, mikä ylipäänsä määritellään työksi ja onko työtä tekemättömällä samat oikeudet ja ihmisarvo kuin muillakin."
Tällä hetkellä esimerkiksi Halla-ahon instrumentalismi itse asiassa rakentuu tämän ajatuken varaan. Tosin tästä mennään loisimisesta vielä eteenpäin, tehdään loikka ihmisen itseisarvon hylkäämisen kautta ihmisarvon kyseenalaistamiseen asti. Perussuomalaisten maailmassa ainakin "postmodernit tekotaiteilijat" ovat päätyneet "vähemmän kannattavien" ihmisten joukkoon. ; Tavallaan tämä onkin ymmärrettävää. Jos maailmaa katsoo Maslown tarvehierarkian kannalta, huomaa että portaiden alakerrokset ovat konkreettisia perustarpeita joita ilman ei tule toimeen. Ylemmillä tasoilla on symbolisempia arvoja. ; Maanviljelijä ja "rakentavan työn tekijä" tuottaa helposti ymmärrettäviä elämään suoraan liittyviä asioita. Taide taas on varsin abstraktia. Vastaavalla logiikalla kommunistit tietysti torjuivat paitsi porvarit, myös uskonnon ja kirkkoinstituution. Niiden tuoma hyöty ei ole yhtä välttämätöntä.
1: Tästä voidaan mennä ikuiseen "seksi on perustarve" vs. "seksi ei ole perustarve" -vääntöön. Puolustavana perusteluna on joko sen merkitys ihmiselämän onnellisuudelle, elämänlaatukysymys. Ja vastustavana se, että selibaatissakin elää eikä kuole. Oma tapani vastata on, että ihminen voi elää ilman uskontoa, taidetta ja masturbointia. Mutta tästä ei seuraa se, että asioita pitäisi jotenkin suoraan kieltää, vähätellä tai naureskella.
Kuitenkin vaikka esimerkiksi taiteilija tuottaa varsin abstraktia hyötyä, työttömiä ei yleensä määritellä tuottaviksi millään tavalla. Heitä voisi ehkä kutsua oloneuvoksiksi. He esimerkiksi katsovat päivisin televisiota jotta joku katsoisi niitä. Ja kyllä he kai jotain muutakin tekevät. Ja jos eivät, niin pitäisikö heidät silti laskea mukaan "vallankumoukseen osallistuviksi". Heissä virtaa työläisen veri. He ovat myös näyte yhteiskuntamme eettisyydestä ja tehokkuudesta ; Se kertoo siitä että sekä voimme ylläpitää ihmisiä jotka eivät tuota mitään että haluamme niin myös tehdä. Siinä on kenties jotain syvällisempää kuin loisvertauksien käyttäminen.
Jos kirjoittaja tekisi vallankumouksen, hän päästäisi uskovaisetkin mukaan - kunhan nämä eroavat kirkosta. Myös Jumala saisi puolueen jäsenkirjan - kunhan kirkko eroaisi Hänestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti