Tyttöpupusia

"Tänne tarvitaan enemmän Neko -tyttöjä!"
(Anonyymi parannusehdotus Ropecon 2011 -vuodelle)

Ihmisten arvostusta sidotaan usein montaa kautta. Tässä arvostusten laatimisessa ja asettamisessa ja perustelemisessa on käytetty monenlaisia "suuria kertomuksia". Otan esille muutamia minusta yleisiä ja kuvaavia:
1: Ytimessä esimoderni Jumalan määrittämä asetelma, jossa ihmisellä on tietty ihmisen ulkopuolelta tuleva rooli joka on täytettävä ja tämän täyttäminen on velvollisuus.
2: Unelmien toteuttamisesta rakennettu utopia, jonka tavoittelusta tehdään ydinasia. Tavoite ja innostus nousee ihmisestä itsestään, mutta ihminen voi epäonnistua haaveissaan.
3: Oman itsen löytämiseen perustuva kilvoittelu. Siinä yritetään ainakin pinnallisella tasolla vapautua ylläolevista kahdesta. On kyseenalaista, miten tässä onnistuminen ja epäonnistuminen oikein ilmenevät.
+: ...

Ihmiskuvien kohdalla on hyvä huomata, että vapaus, oikeus ja monet muut asiat sidotaan ylläoleviin lähtökohtiin melkoisen tiukasti. Kaikki tämänlainen voi sitten realisoitua vaikkapa "Playboy" -lehdessä. Ensiajatuksena ajatus on miltei makaaberi ; Moni on ajatellut että lehden linja edustaa lähinnä vapauden ja oikeuksien vastakohtaa. Perusteluja on tietysti tehty monella tavalla. Esimorerni ihminen näkee, että pornografia etäännyttää säädetystä roolista. Yksilöllisyyttä korostavat puolet taas korostavat sitä, miten nainen esimerkiksi objektisoidaan ulkopuolisten halujen kohteeksi.

Tätä likimain standardisoitua näkemystä kritisoi esimerkiksi juttu "Playboy feminism?" ja "Reflections on Playboy - Understanding a feminist's fear of seduction" jonka mukaan se päin vastoin esittää että "Playboy" on ollut vapauttamassa naiseutta.
1: Se antoi yhdenlaisen tavan olla glamourin kyllästämä voimakas nainen. Tämä ajatus ei tule usein mieleen, koska ihmiset ajattelevat halut vallan ytimeksi. Kuitenkin Playboy -universumi voidaan nähdä nimen omaan sitä kautta että nainen ohjailee miesten haluja. Toisissa yhteyksissä tätä voitaisiin kutsua manipuloimiseksi ; Kohteessa herätetään tietty halu ja sitten tämä ohjataan tekemään jotain jota tämä ei muuten tekisi. Viettelys on siis sekin yhdellä tavalla naisen valtaa miestä kohtaan.
2: Samoin Playboyssä kuvataan naisten ystävyyttä uudenlaisella, vapauttavalla, tavalla. Naisen ja miehen suhde on kuvattu epäeroottisemmin kuin perinteisessä kuvassa. Perinteisesti miehen ja naisen suhde on seksuaalinen. Mukana häärivä "Toinen Nainen" on kilpailija, joku jota kohtaan tunnetaan kilpailevaa mustasukkaisuutta. Tämä vähintään tuo uudenlaisen vaihtoehdon listalle. Vaihtoehtojen lisääntyminen taas tarkoittaa itsessään vapautta.
___2.1: Tosin Vapautta vastustetaan usein suojelulla ja kertomalla että vaihtoehdot ovat paheellisia. Keskustelu voidaankin tästä siirtää vapaudesta "oleellisiin vapauksiin".

Yllä oleva kikkakin on vasta pohja. Teen hieman vastaavalla proseduurilla kierroksen saman aiheen tiimoilla.

Itse ajatus puputytöistä on sinällään mielenkiintoinen. Sehän on "Playboylle" ikoni. Valtaosa kuvista ei ole korvilla varustetuista tytöistä. Mutta mielikuvissa Playboy ja puputytöt kuuluvat yhteen kuin rondell kypärän silmikkoon. "Puputtamisessa" kyseessä on eläimellistämisestä. Tämä tuo tietysti mieleen mielikuvia siitä miten seksi on itsessään eläimellistä tai eläimellisenä pidettyä. Tässä mielessä puputyttö on hieman kuin antaisi toisen käteen aseen ja käskisi lyödä sillä. Tietysti mukaan saa hauskempia sävyjä muuttamalla eläimellisyyden luonnonläheisyydeksi. Teema pysyy samana, mutta kuin taikaiskusta synonyymit muuttavat koetun tunnevireen.

Kenties parempi ratkaisu on muuttaakin "puputtaminen" naamiaisleikiksi. Kyseessä on siis karnevalistinen leikki, jolla ei enää olekaan paljoa tekemistä alkukantaisuuden kanssa. Kysymys on kulttuurillisen kerroksen lisäämisestä. Syntyy symboleilla varustettua leikkiä. Tyttöä ei pidetä pupuna, eikä seksiä eläimellisenä. Teemaksi syntyykin hauskanpito ja leikkimielisyys. Seksuaalisuus muuntuu tässä muuksikin kuin lajinsäilyttämiseksi ja jälkeläisten tupsautteluksi. Seksuaalisuus ei olekaan enää eläimellisyyttä, vaan eläimellisyyden teeskentelemistä. Tai sitä että ollaan sinut eläimellisen puolen kanssa ja tehdään tästä osa kulttuuria ja sivistystä.

Pukeutuminen on ikään kuin rituaali, jolla saadaan uusi identiteetti. Uskonnollisesti asiaa voisi kuvittaa seuraavasti ; Nainen muuttuu rituaalissa ole tavallinen nainen, vaan "eräänlainen jumalatar". (Tätä ei saa ottaa liian vakavasti. Playboy ei ole uskonnollinen eikä nakumalli mikään jumalana palvottava venus. Olennainen idea löytyy kun nämä epäoleellisuudet lapioi syrjään. Pukeutuminen, meikkaus ja muu epänormaali on merkki irtautumisesta.) Siksi tavallisilta naapurin tytöiltä (yleensä) puuttuvat silikonitissit ja tekoblondatut hiukset. Mutta "Playboyssä" esiintyykin naisen transformoitu valtaa käyttävä muoto. Tämä on sinällään mielenkiintoinen kulma, koska rituaalissa valtasuhteet menevät aika usein nurin. Naisen vallankäyttö heijastaa siis arkielämän miehen ylivallasta irtautumista. Kenties tätä kautta rakentuu initiaatio, jossa uusi valtaa käyttävä identiteetti "sulautuu osittain naiseen pysyvästi".

Tätä voisi kenties jopa kutsua kokonaisvaltaiseksi ihmisyydeksi - tai sellaisen tavoitteluksi vähintään. Sellaiseen joka ei perustu teeskentelyyn, kuten ne mallit joissa ihmisyydestä pyritään karsimaan siihen olennaisesti kuuluvia asioita "pinnan taakse", ja kun tämä ei niiden perusihmisyysluonteen vuoksi ole mahdollista, tyydytään kätkemiseen, naamiointiin ja kieltämiseen ja muuhun kaksinaamaiseen toimintaan.

Ongelmana onkin se, että leikki ja huumori tuovat vaikeuksia jos niitä pidetään totisena vääntämisenä. Huumorintajuton ei ymmärrä vitsiä. Ja jos joku ei tajua että leikki on leikki, siitä on seurauksena usein porua ja itkua. Tosikkomaisuus kykeneekin tätä kautta ohittamaan leikkimielisyyden ja jopa jyräämään sen alleen. On kuitenkin epäselvää onko tämä oikeutettu voitto, moraalinen voitto tai toivottava voitto. ~ Lisämutkia matkaan tuo tietysti se, että "Playboy" pitää sisällään varsin utooppisen naiskuvan, jonka täyttämiseksi on helposti alistuttava erilaisille proseduureille meikkitaiteilijoista silikoninpumppausleikkauksiin. Ulkonäkö ja myös sivistystaso ja varallisuus tulevat näin mukaan kuvioihin. Näin ongelma tiivistyy muotoon "Onko meikkaaminen feikkaamista?"