sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Surkea sarkastinen vastaus nollaan kommenttiin.

Myers kertoi ärsyyntyneestä kreationistista, joka oli ärsyyntyneisyydessään varsin huvittava. "I felt bad, so I decided to comment. Mainly since you guys get zero comments on most of your posts." ... "Seriously man get over it. Just get you Star Wars PJ's on and go down into your lair in your mom's basement and continue your sad,anime, internet porn, blogger sad little life." ... "Who knows maybe you guys can go find big boy things to do instead of being, Oh i dont know....being little internet bloggers who think their incessant rants will somehow change the world. Thanks I love you, and look forward to your lame, sarcastic response."

Lausunto on - paitsi hyvä muistutus siitä miten kohteliaan ystävällisiä keskustelijoita kreationistit ovat - myös hieman vakavasti otettava. ~ Blogaaminen, etenkin filosofia/tiede... blogaaminen, ei ole jotain, jota voi pitää kovin oleellisena. Varsinaiset asioiden eteenviemiset tapahtuvat jossain aivan muualla. Tiedemaailma edistyy "Nature -julkaisuilla" , vertaisarvioitujen tutkimusten kautta. On kenties ironista, että kreationistit, joiden toiminta on usein juuri ruohonjuuritason ja kaduntallaajien parissa tapahtuvaa käännytystoimintaa ovat niitä jotka nostavat tämän esiin. Mutta pääasia on, että asia on nostettu. Ja jos blogi ei ole hirvittävän luettu ja kommentoitu, on sen julkiseksi laittaminenkin hieman erikoista. Se ei vaikuta edes poliittisesti, eikä hyödytä mitään intressejä.

Koska tämä on 2200 blogitekstini, minun on olennaisesti soveliasta kirjoittaa tästä.

Minusta tämä blogi ja se tapa jolla sitä kirjoitan on tavallaan ilmiselvä. Kenties syynä oli se, että lapsuudessani meille tuli "Tiede 2000" -lehti. Siihen aikaan systeemit olivat oleellisesti erilaisia. Siinä missä nykyään tiedettä popularisoivissa lehdissä keskitytään muutamaan alueeseen, oli 1980 -luvun lopun ja 1990 -luvun alun "Tiede 2000" siitä herttainen, että sen numeroissa saattoi olla naistutkimusta, teologiaa ja insinööritekniikkaa samassa numerossa. Ja olipa mukana jopa filosofisia pakinoita. Ja rehellisyyden nimessä lueskelin näitä lehtiä ja pidin monimuotoisuudesta. Eri aiheista oppiminen oli yksinkertaisesti innokasta. ~ Voidaankin siksi sanoa, että kun tämänlaisia sekalaista sälpettä tuottavaa lehteä ei enää tule, "kirjoitan sellaista itse".

Syynä ei tietysti ole edes se, että uskoisin että tällä "olisi mitään merkitystä". Esimerkiksi en linkkaile blogauksiani internetfoorumeilla. Ihan vain näyttääkseni että tämä ei ole mikään "itsetarkoituksellinen debattityökalu". Sen sijaan se muistuttaa enemmän monia web 2.0. -sovelluksia, joissa ohjelmiston tekijä ja loppukäyttäjä ovat likimain sama ihminen tai samat ihmiset.

Sen sijaan kirjoittaminen voi edustaa jotain jota voidaan liittää nörttiyteen. - Alkuun laittamani kreationisti käyttääkin paljon nörtteihin liitettyjä stereotypioita. - Nörtithän ovat maineeltaan amatöörimäisiä puuhastelijoita, joilla "ei ole elämää". He ovat kiinnostuneita monista asioista. Eikä heidänkään toimintaansa liitetä ylenmääräisesti sosiaalisuuden tai aggressiivisen intressien tuputtamisen piirteitä.

Sen sijaan nörtit - etenkin stereotyyppiset nörtit - voidaan nähdä tietoa korostavana kulttuuriolentoina. He ovat kiinnostuneita asiasta ja sen parissa puuhastelusta, eivät ihmisistä. Nörtti onkin sivistysolento, joka haluaa nähdä itse, kokeilla ja toimia. Voidaan toki kysyä, että onko jonkun "Star Trek" -muovileluihin fiksoituneen tyypin hurahtamisella isompaa merkitystä. Mutta vähintään voidaan sanoa, että he sentään osallistuvat ja reflektoivat asioita omalla kohdallaan. He kunnioittavat kulttuuria - jopa "Star Trekin" kaltaista populaarikulttuuria - ja haluavat ottaa siihen itse osaa, oppia ja ymmärtää sitä. Tällä taas on vaikutusta heidän yksityisessä elämässään. Se, että joku korostaa aina "yhteiskuntatasoa" ja vaatii kaikille sovellettavissa olevaa hyötyä yrittää itse asiassa välineellistää ihmisiä. Yksityinen taso, nörtin omat elämykset, ovat jotain jota ei saisi unohtaa.

Nörttien asenteen halveksiminen ja väheksyntä on yksinkertaisesti väärin, vaikka he epäonnistuisivat. Vaikka heidän tuottamansa teksti olisi vaikeasti ymmärrettävää, tylsää ja muuta vastaavaa. Toki nörtit voivat samalla aktivoida kommentteja, provosoida muut reflektoimaan asioita omalla tahollaan. Näin ei välttämättä usein käy.

Näin uskallankin sanoa, että jos jollekulle tulee mieleen että nörtit blogaisivat sosiaalista valtaa saadakseen, tai että he eivät osaisi laskea blogiensa kommentteja, on harhaanjohtava. Jos alkuun laittamani kreationisti käyttäisi hyväntahtoisuuden periaatetta, hän voisi sen pohjalta kumota suoralta kädeltä ajatuksen että nörtit kirjoittaisivat blogeja saadakseen boostata egoaan, kasvattaa mainettaan ja käyttää valtaa. Toiminta joka selitetään aggressiiviseksi sosiaaliseksi käännytystyöksi ei ole kovin fiksua, jos blogia kirjoiteaan kauan ja hartaasti vaikka responssia ja rapsutusta ei kuulukaan. Jos haettua asiaa ei tule, olisi luultavaa että sitä siirryttäisiin toiselle toimintatavalle, jossa tämä tavoite onnistuisi paremmin tai edes jotenkin.
1: Kun tätä ei huomata, on jopa peräti luontevaa ajatella että kreationistin tuotos on itse asiassa projektio. Eli toisen blogikirjoittamista heijastetaan oman itsen kautta. Eli henkilö itse ajattelee jotenkin ja näkee että muut toimivat aivan samoin. Toisten nähdään toimivan omien perusnäkemyksen ja välineiden kautta. Näin kreationisti kertoo itsestään ja omista ennakkoluuloistaan.
2: Toki tässä kreationistissa ihmetyttää myös ärsyyntyneisyyden taso. Jos jokin blogi on turha, jota kukaan ei lue, miksi ihmeessä siitä pitäisi välittää niin paljon että lähettää tuontapaisia itsetarkoituksellisesti lannistavia lausuntoja? (Siinä ei ole kyseessä argumentaatioon liitetty vinoilu, vaan se pitää sisällään pelkkää toisen elämäntavan ja tekemisten halveeraaminen ilman sen ulkopuolista sisältöä, joten se on itsetarkoituksellista lannistamista.) Kenties blogeissa on sittenkin jotain oleellista. Ehkä innokas amatöörinörtti onnistuukin kaivamaan isoja ja röyhkeitä virheitä kreationistien supertähtien ja mestareiden ajattelussa. Joskus kun käy niin että skeptinen amatööri onnistuu paljastamaan akateemisesti koulutetun ja tällä maineella itsetarkoituksellisesti ratsastelevan pseudotieteilijä tyypin lausunnoista jotain, joka pakottaa tämän tunnustamaan esimerkiksi sen, että lähdeaineistoja ei ole osattu kohdella kriittisesti, vaan on vain otettu väitteitä kun se sattuu sopimaan omaan agendaan. Tämä johtaa mietteet siihen että kenties takana onkin vaikutusvaltaa.
___2.1: Mutta tämä ei tietysti sovi ainakaan tähän minun blogiin. Minulla on täällä toki jonkin verran lukioita, ja kommenttejakin tipahtelee jopa yksi ja toinen silloin tällöin. Mutta en ole riittävän suosittu, jotta tällä voitaisiin sanoa olevan "suurempaa merkitystä missään isommassa mittakaavassa". En voi egoilla "suosiolla ja rapsutuksella". Siksi sikälimikäli on kuten näyttää olevan, eli lannistamiseen keskittyviä lausuntoja on, tilanne näyttääkin erikoiselta. Kohdallani vaara tai riski ei ole uskottava selitys sensuuripyrinnölle. Halu lannistaa kertookin siksi enemmän matalamielisyydestä. Jos haluaa tämäntasoisen ja yleisen kirjoittamisen loppuvan, sanoo implisiittisesti ääneen että tiettyjen mielipiteiden ja näkemysten ja teorioiden ilmeneminen edes symbolisella tasolla on heille kammottavaa. Niihin liittyvät asiat pitää sensuroida vain siksi että ne ovat olemassa.

Muuten juttu ei tietysti kiinnostaisi, mutta olen ollut huomaavinani että tähän minun projektiini on suhtauduttu suunnileen samoansävyisesti - tosin vähemmän komediallisesti. Näin minunkin sarkastiselle vastakommentilleni on jonkinnäköinen rooli. Sitä voidaan kuvata reflektiona, jossa vastinkumppanin lausuntoon on reagoitu ja sen lähtökohtia on vähintään prosessoitu ja mietitty. Eli takana on yritys - kenties epäonnistunut ja huonosti prosessoitu yritys, mutta yritys silti - olla jonkinlainen sivistys/kulttuuriolento. Tämä ei välttämättä heijastu toimivuuden tasolle, mutta se kuitenkin kertoo vähintään arvoista ja arvostuksista.
Kuvassa on blogaajan varjo Suomenlinnassa olevan tykinpiipussa. Tykin, jossa on sisällä pieniä kiviä.

Ei kommentteja: