Kuoleman maku

Unkuri nosti esiin reagointeja samoihin asioihin. Niiden takaa näyttää paistavan kuilu yhteiskunnan välillä. Töölöläinen murehtii huumeruiskua, ja tässä kohden muistutetaan että asioita tulee suvaita ja sietää, koska ne ovat osa elämää. Taustalle voidaan laittaa jopa "herravihaa" ja sitä että "kansaa pidetään sivistymättömänä". Joka tapauksessa voidaan nähdä suvaitsevaisuuden utopiaa kannattava ylevyyttä korostava puoli. Ja kyyninen seassaelijä, joka näkee yhteiskunnassa epävarmuutta pelottavia asioita ja muuttuukin niiden kaltaisiksi, ikään kuin sopeutuen ympäristöönsä.

Voidaan sanoa että utoopikot näkevät että spurgut ja muut ovat elämään kuuluva asia, joiden suvaitseminen on sitä että elämä otetaan kokonaisuutena. Erilaisia ihmisiä pidetään helposti jopa mielenkiintoisina. Näin laitapuolen kulkijoissa näkyy elämän laajaa kirjoa jonka pitäisi opettaa suvaitsevaisuutta. Narkomaani on utopiassa hieman kuten vammainen, joka tuo moninaisuutta maailmaan. Variaatiossa on elämän maku, jokin joka rikkoo kaavamaisen byrokraattisen kone -elämän. Kuitenkin monelle lähialueella asuvat narkomaanit ovat pelottavia, niissä on elämän maun sijasta kuoleman maku. Oman kuoleman.

On hyvä ottaa mukaan kohtaaminen. Esimerkiksi spurgujen kanssa. Moni voi pitää alkoholisteja elämäntapataiteilijoina, joita tulee tukea. Jos siis haluaa estää alkoholistiparantolan oman talonsa kulmalta on inhottava NIMBY -ihminen. Lähietäisyydeltä spurgut näyttävät epäesteettisiltä. He örisevät tavalla jossa ei saa selvää onko heillä mitään mielenkiintoisia näkemyksiä ja ovat helposti muutenkin pelottavia. Jos spurgujen elähdyttävästä vaikutuksesta on sanottava jotain hyvää, heillä on kuitenkin selvästi yhtenäinen tyyli, jossa yksityiskohdat, kuten haju, täydentävät tyylistä eheän kokonaisuuden.

Harvassa ovat ne ihmiset jotka pystyvät säilyttämään utooppisen asenteensa esimerkiksi spurgujen kanssa. Vielä vaikeampaa se on narkomaanien lähistöllä. (Enkä puhu mistään ganjahipeistä jotka ovat aika usein ihan riittävän mainioita.) Kohtaaminen voi opettaa ihmisyyttä, mutta katujen ja elämän vilinässä tähän ei käytännössä riitä aikaakaan. Spurgu näyttäytyy useimmille vain esteettisen vaikutuksensa kautta. Heistä saadaan ensivaikutelma, jota sitten toistetaan.

Tästä päästäänkin sujuvasti graffiteihin. Pihlajarinteen läheltä löytyy seuraavanlainen graffiti:Se kuvastaa selvästi ksenofobista ja ahdistunutta näkemystä. Islam pelottaa, ne nähdään uhkaavina. Tätä pahaa vastaan ikään kuin hyökätään laittamalla tuon graffitin tapaisia viestejä. Nyt pahaa vastaan on ikään kuin taisteltu ja teko on varmaan nähtä jollain tavalla jopa ylevänä. Islamin epäeettisyydestä on varoitettu lisäksi kaikkia, joten viesti on nähty informoivana.
Kuitenkin, kun islamilainen näkee tämän, se taatusti herättää hänessä vastavuoroista epävarmuutta muita kohtaan. Tuollaiset viestit ikään kuin kertovat että sopeutuminen on mahdotonta ja heidät vain halutaan pois. Tämänlainen tuo uhkan ja pelottavuuden tunnetta.

Näin syntyy helposti itseäänruokkiva kehä. Epävarmuudesta seuraa pelkoa. Pelosta syntyy vihaa, viha laskee aktion toteutumista, joka lisää epävarmuutta. Lopulta kaikki dissaavat toisiaan, eikä ketjua voida kovin helposti rikkoa ; Suvaitsevaisen rooli tämänlaisessa "sopeutujien maailmassa" on saada puukosta ja kuolla.