"Miksi meidän ja sinun argumentit =väitteet merkitsisi jotakin sen rinnalla, mitä lähes kaikki historiassa tunnustamamme tiedemiehet ja viisaat ovat Luojasta sanoneet?"("Kerska sukupolvi!", "Metro", 10.6.2010)
Skeptikot kohtaavat usein syytteitä siitä, miten argumentaatio itsessään on kauheaa ja epäkunnioittavaa. Tämä on tiukinta uskontokeskustelun parissa. Uskovaisten parissa on jopa tavallista esittää, että kun Platon ja monet muut viisaat miehet ovat olleet Jumaluuden kannalla, ei Jumaluus voi olla typerää. Name drop, auktoriteettiin vetoaminen ja perinteisiin vetoaminen on siis hyvin tavallista. ~ Itse asiassa tästä voidaan tehdä jopa sukupolvikysymys, jossa aikuisten kunnioittamattomuutta. Siitä että "nykynuoret ei kuuntele ja kunnioita vanhempiaan".
Kuitenkaan kysymys ei välttämättä ole näin yksinkertainen. Otan tästä esimerkiksi jo mainitun Platonin. Platon oli ensimmäinen, jonka tiedetään käyttäneen alkusyy -argumenttia Jumaluuden todistamisessa. Syyn ja seurauksen lakia käytetään perustelussa pohjalla. Ja harva haluaa olla noudattamatta syyn ja seurauksen lakia ; Se on suorastaan rationaalisessa keskustelussa hegemoniatasolla ; Sitä ei haluta rikkoa. Kukaan ei tunnusta että ei kannattaisi syyn ja seurauksen lakia.
Kuitenkin tässä on hyvin mielenkiintoinen piirre. Fysiikassa aika on muuntunut fysikaaliseksi suureeksi. Aikaa ollakseen vaaditaan massaa ja nopeutta. Näin voidaan lainata vaikkapa Paul Daviesin "Kolme viimeistä minuuttia" -kirjaa "Aika syntyi vasta alkuräjähdyksessä samalla kun syntyivät myös avaruus, aine ja energia. Monet kysyvät mitä tapahtui ennen alkuräjähdystä tai mikä aiheutti alkuräjähdyksen. Kysymys on väärä koska ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään. Ennen alkuräjähdystä ei ollut edes aikaa, joten ei voinut olla mitään syytä, joka olisi aiheuttanut joitain seurauksia siinä mielessä kuin me ymmärrämme syyt ja seuraukset." Tätä kautta on hyvä huomata, että syy ja seuraus ovat reaktiosuhteessa toisiinsa sillä tavalla, että aika on liitoksessa olennainen.
Ennen ajateltiin että on jokin universaali aika, jossa universumi oli. Olisi yhteinen aikaframe. Esimerkiksi Einsteinin vaikutuksesta tämä näkemys on oleellisesti muuttunut. Sitä ei enää pidetä järkevänä. Voidaankin sanoa että Platonin näkemys oli ennen Einsteiniä jollain tavalla ymmärrettävä. Tosin on pakko huomauttaa myös, että jos syyn ja seurauksen laki siirretään universumin alun ulkopuolelle itse asissa oletetaan että universumin ulkopuolella on jotain. Ja kun tämän jälkeen ruvetaan todistamaan että universumin ulkopuolella on jotain, on kyseessä selvästi kehäpäätelmä. Ennen kuin aikakäsitys oli tieteellisen käsityksen kautta muuntunut, tämä ei tietysti tullut kovin helposti mieleen.
Tämä ei ole Platonin halveksuntaa, koska Platon ei voinut tietää Einsteinin tuloksista ennen kuin Einstein keksi ne. Platonin rationaalisuutta ei siksi aseteta kyseenalaiseksi. Sen sijaan aivan erilaiselta näyttääkin sitten se, miten "Platoniin viittaajat" nykyään toimivat. Alkusyyargumentti on kenties toistetuin argumentti, vaikka se on itse asiassa argumenttina monella tasolla erittäin huono ja sen kumoamiset ovat suorastaan moninaiset, helppotajuiset ja yleisesti tunnetut.
1: Sehän ei itse asiassa todista Jumalaa lähtien Jumalakäsiteestä vaan ottaen ensin jotain, jonka olemassaolo todistetaan, jonka jälkeen tämä määritellään Jumalaksi. Eikä mietitä ett välittömästi kun aletaan liittämään tähän rakennelmaan sellaisia ominaisuuksia kuin "yliluonnollinen" tai "älyllinen" tehdään ekvivokaatio. Itse asiassa jos alkusyyn määrittelemä Jumala on olemassa, on selvää että sen on pakko olla alkuräjähdys ; Mehän tiedämme että aika on fysikaalista ja että sitä ei ole universumin ulkopuolella. Olemme itse asiassa todistaneet että tämä on syy-seurausketjun alku.
___1.1: Tämä toki jättää tilaa Jumalalle. Se tarkoittaa sitä että Jumala määritellään tämän syy-seurausketjun ulkopuoliseksi. Silloin ei enää puhuta ajasta, eikä syystä ja seurauksesta. Joten Jumalan ajattelu vaatiikin sitä että syy-seurauslaki "heitetään helvettiin". Platonin alkusyytodistuksesta on ikään kuin pakko luopua, jos haluaa viitata Jumalan olemassaolon olevan rationaalisesti todistetun.
Siksi onkin hyvä katsoa, että mitä Platon sanoikaan. Kenties tärkein Platonin ajama asia oli metodi. Hän ei hyväksynyt dogmatismia, jossa otetaan dogma ja tätä sitten intetään. Sen sijaan hän halusi että asiat selvitetään logiikalla, keskustellen ja argumentoiden. Status ei paina paljoa mitään, koska oikeassaolo ja perustelu on tärkeää. Hänelle argumenteilla oli väliä. Platon saavutti asemansa esittämällä tämänlaista ajattelua. Hän ei rakentanut itsestään erehtymätöntä. Kuitenkin hänen alkusyyargumentillaan ratsastavat ihmiset, jotka eivät välitä siitä miten hän on ansainnut ja saavuttanut arvustuksensa. Eli olemalla rationaalinen ja epädogmaattinen. Heitä kiinnostaa vain se, että hän on kannattanut jotain asioita joiden perustelut ovat myöhemmän tiedon valossa osoittautuneet huonoksi.
Nämä alkusyyhyn ja muihin vastaaviin peritneisiin ja jo kumottuihin argumentteihin viittavat nykyajassa vaikuttavat inttäjä-dogmaatikot itse asiassa ottavat sen, missä Platon oli väärässä ja heittävät syrjään ja haukkuvat sitä missä Platon oli oikeassa. Suoraan sanoen tämä on itkettävää. ; Uskontokeskustelussa näyttää olevan vallalla se, että toisen kärsivällisyys on inttämistä ja argumentit kumotaan pelkästään kutsumalla niitä väitteiksi - vaikka niissä olisi alun peräisessä rakenteessaan perusteluketju, jolloin kyseessä ei ole premissi vaan johtopäätös. Keskustelun rationaalisuus ilmenee uskovaisilla nimien tiputteluna, jossa haetaan autoritäärisyyttä, jolla pilkataan niitä jotka ovat väärässä. Sitten voidaan suoraan kysyä että mitä väliä toisen argumenteilla ylipäätään on - ja tämän jälkeen he vaativat kunnioitusta itselleen.
En ymmärrä miksi pitäisi kunnioittaa. Jos argumentit, perustelut ja tiede eivät ratkaise, on vain maailmankuvallista inttämistä "ja muuta yleistä roskaa", jonka puolustaminen ja kutsuminen rationaaliseksi on jotain jossa pitää vetää lokaan koko filosofian perinne, valtava määrä kulttuuria ja kaikkea muuta jota minä pidän säilyttämisen arvoisena. Vaihtoehtona on vain omaan vakaumukseen perustuva tyyli jossa huudetaan jotenkin autoritaarisesti että "Nyt on mun vuoro, pitäkää erimieliset turpa kiinni ja menkäävittuun." Se, että se sanotaan vähemmän rempseillä sanoilla ei tietysti muuta sisältöä.
1: Sillä asenne on yleisesti ottaen senlainen mitä "jokohama humahuta" -kaskukirjassa kuvataan anekdootissa ; Henkilö halusi vaihtaa lajia koska hänen itsepuolustuslajissaan iskut käskettiin pysäyttämään. Hän siirtyi kickboxinglinjalle, ja palasi seuraavalla viikolla kysyen että voitaisiinko tehdä erikoisjärjestelmä, jossa hän saa lyödä läpi mutta kaikki muut pysäyttävät iskunsa.
2: Tilannetta voi kuvata myös lehmävertauksella. Lehmästä saa sekä maitoa että paskaa. Paska heitetään vihanneksille ja maito juodaan itse. Väärinpäin ei saa mennä.
Tässä muodossa uskontokeskustelu johtaa siihen että uskovaisuus ei ole rationaalista. Se on dogmaattista epä-älyllistä inttämistä joka viehättää niitä jotka eivät opi perusteluista, vaan joille argumentit ovat ulkoa opeteltuja mantroja ja rituaaleja, joiden varmuus on siinä että ne on tuottanut joku auktoriteetti - eikä se että ne argumentit ovat perustuneet perusteluketjuille. Mitään suvaitsevaa keskustelua ei myöskään nähdä. Näin ollen en ymmärrä miksi uskovaisuuden rationaalisuuteen pitäisi uskoa - valtaosa sen ilmenemisestä näyttää olevan nimen omaan idiotiaa, jolle rationaalisemmat uskovaiset eivät koskaan ikinä missään tee yhtään mitään vaan antavat olla (joten siinä ei heistä ole mitään korjattavaa tai hekään eivät kannata rationaalisuutta ja sen ajamista tässä kysymyksessä.)
1: Tämänlaisessa vallitsevassa uskontokeskustelussa on hyvää samalla tavalla kuin raivohulluuskohtauksen saaneessa pultsarissa. Ainut mikä suojelee ympäristöä on se, että humalassaan hoippuva spurgu on niin hidas ja huono tappelija.
Näin otsikonkin teksti näyttäytyy näennäisenä vaatimattomuutena ; Argumentoinnilla ei nähdä olevan merkitystä koska menneisyyden viisaat ovat niin paljon fiksumpia. Siksi omalla ja toisen argumentaatiolla ei nähdä mitään arvoa. Tässä on kuitenkin piilotettuna iso ylenkatse ; Oman puolen nähdään voittavan perinteiden valossa. Nykytieteen ja nykytieteilijöiden mukaantuonti ei muuta tietysti tilannetta, koska argumentoija esittää tulkintoja siitä mitä nämä tiedemiehet oikeasti tarkoittavat, eikä niiden aitoutta osaa edes arvioida kun ei itse ole "riittävän viisas". Kun taas Platoniin viittaaminen ei sisällä tulkintaa. Tämänlaisella asenteella itsensä irroittaa älyllisyyden ja sivistyksen tavoittelusta, sen arvostamisesta, vaalimisesta ja yrittämisestä. Nihilistisesti ja laiskasti vastuu delegoidaan ulkopuoliselle johon suhtaudutaan auktoriteettina ja tämän esittämät näkemykset muuttuvat pelkäksi dogmaksi. Itse näen tässä kohden "tavisten" argumentoinnin juuri samoin kuin huonojen kirjojen kirjoittamisen ja kirjojen polttamisen suhteen. Jos kunnioittaa järkeä ja älyllisyyttä, ei yksinkertaisesti loikkaa itse sen ulkopuolelle.
Kuvan hämähäkki piilottelee kuvassa näkyvässä kolossa ja tulee sieltä esiin kun jokin vähän törkkää verkkoa. Ideana on olla turvassa ja vain hyökätä ohimenevän kimppuun. Hämähäkin ehdoilla ja hämähäkin verkolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti