itsen puolustamisesta.

Unkurissa kerrottiin naisten itsepuolustuksen harjoittelusta. Esiin nouseva kokemus on jotain, jota kuvataan usein kliseesanalla "voimaannuttava". "naisten pitäisi oppia enemmän ruumiillista rajuutta ja karkeuttakin, sellaista ruumiillista itseluottamusta, jonka myötä koko olemus viestittää, että minä hallitsen kroppaani, eikä siihen niin vain kosketa. itsepuolustuskurssien merkitys löytyykin osittain psykologiselta puolelta: kikkoja opetellessa kasvaa henkinen kantti." Kokemus on tietysti jotain sellaista, että minun on helppo tukea sitä.

Kuitenkin se toi mieleen myös sen, että voimaannuttaminen itse asiassa yleensäkin liitetään usein naisten itsepuolustukseen. Esimerkiksi minun anoppini, Martoissa työtään tekevä, kävi naisille tarkoitetun itsepuolustuskurssilla. Ihmiset suhtautuivat tähän positiivisesti. Kurssin nähtiin tarjoavan taitoja joilla nainen pystyy säilyttämään hallintaa itsestään ja ympäristöstään.

Miehenä en tietysti ole kohdannut aivan samanlaista. Jos sitä miehenä ilmoittaa itsepuolustusharjoitelustaan, syntyy helposti ajatus siitä että sitä on luonteeltaan jotenkin aggressiivinen, jopa väkivaltainen. Miehen harjoittama itsepuolustus nähdään vallitsevan valta -aseman ylläpitämisenä.

Tästä seuraa helposti se, että mielikuva väkivallasta muuttuu ; Uhrin status sallitaan vain naisille. Väkivallan tekijä taas muuttuu leimallisesti mieheksi.

Erityisen mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se kontrasti, että usein naisten itsepuolustuskurssit ja naisten itsepuolustusta käsittelevät kirjat ovat luonteeltaan niitä aggressiivisimpia ja väkivaltaisimpia. Tai kuten Unkurissa kommentoitiin rajummasta naisten itsepuolustuksesta "tunneilla naiset oppivat iskemään kuviteltua vastustajaa polvella nivusiin, puremaan häntä niskasta, heittämään hänet lattialle, murtamaan hänen sormensa ja tekemään hänelle monia muita epämiellyttäviä asioita - itsepuolustuksen nimissä tietenkin." Toki en vastusta näiden opettamista "niin hirveästi", mutta kuitenkin se nostaa mietteitä nimen omaan siitä, miten perusluonteeltaan hurjastikin rauhallisempia lajeja harjoittavaa miestä syytetään ja moititaan fallosentrisestä aggressiivisuudesta, kun julmempia temppuja treenaavia naisia kiitellään oman paikan ottamisesta.

Itsepuolustukseen suhtaudutaankin harjoittajan sukupuolen mukaan. Tilanne painottuu niin että naiset estävät harjoitellessaan uhriksi joutumista ja hankkivat itseluottamusta - ja liikunnalla parantavat terveyttään. Miehet taas harjoittelevat sortamista ja harjoittavat sovinistista machokulttuuria.

Minusta itsepuolustus yksinkertaisesti "kuuluu kaikille". Onneksi tilanne ei tietysti ole aivan niin kova kuin mitä tähän karkeistin. Mutta tätä henkeä on liikenteessä, ja niin kauan kuin sitä on, on selvää että tästä osa -alueesta löytyy epätasa-arvoisia asenteita.