Unkuri kirjoitti mediajulkisuudesta ja Matti Nykäsestä. Media rakensi Nykäsestä sankarin jota ihailtiin ja riepoteltiin. Julkisuus -ja Suomen kansa siinä sivussa- on kohdellut Nykästä hyvin laajalla skaalalla. Tästä kenties hauskan kontrastin saa lukiohistoriastani. Lukiossa oli eräs henkilö jonka nimi oli Matti Nykänen. Nimi tuotti huvitusta, ja kerran opettaja joutui pyytämään anteeksi kun alkoi hihittämään luettuaan nimen. Lapsen syntymän aikaan Matti Nykänen oli nimenä ylpeyden ja kunnioituksen aihe. Lukioiässä kontrasti oli jo kääntynyt pelleyden puoleen. Sankarista oli tullut antisankari.
Media kohteleekin ihmisiä karulla kädellä, koska asioita myydään. On vaikeaa sanoa innostaako tämä myyminen myös mediajulkisuudessa olevia, sillä ainakin Nykäsen elämässä on riittänyt juonenkäänteitä. Esimerkiksi Matin ja Mervin historia onkin legendaarinen. Esimerkiksi juorunen vuodelta 2010 kertoo seuraavaa : "avioeroon johtava hakemus on parin viidestoista. Ensimmäisen kerran he menivät naimisiin vuonna 2001 ja erosivat pari vuotta myöhemmin. Uusi avioliitto solmittiin 2004." Ollakseni rehellinen, en ole seurannut tilannetta tuon tarkemmin joten en tiedä ovatko Matti ja Mervi tällä hetkellä yhdessä.
Kuitenkin Matti ja Mervi sopivat yllättävän hyvin myös perinteiseen perhekuvaan. Sellaiseen, jossa ollaan vaikeuksista huolimatta. Useinhan esimerkiksi jos perheessä on ollut perheväkivaltaa, on katsottu niin että avioliiton pyhyys on suurempi asia kuin hakatuksi joutuminen. Miestä on siksi "vain kestetty". Tätä on jopa arvostettu. Eikä tämänlaisia mielipiteitä puutu nykyaikanakaan, edes nuorten keskuudesta. Seksuaalisuusasioissa moni haluaa että nainen kestää ja toimii ikään kuin miehen ehdoilla. Henkenä on että perheen on kestettävä likimain mitä vain.
Onkin totta että perhe -elämä ei ole mikään sellainen paratiisi kuin mitä vaikkapa viihde antaa ymmärtää. Perheutopia särkyy helposti jos tavoitteet ovat utooppisia ja epärealistisia. Kuitenkin myös toisessa päässä on liiallisuutta. Jotain josta Aristoteles olisi varoittanut ja muistuttanut kultaisesta keskitiestä.
Tässä mielessä Mervi ja Matti ovat hyvin mielenkiintoinen. He kyllä eroavat -monien mielestä "liiankin modernisti"- mutta kuitenkin palaavat takaisin hyvinkin konservatiiviseen malliin. Jollain tavalla, vaikka tälläinen heijaaminen onkin tavallaan typerää, kykenen symppaamaan jossain määrin tätä jojosuhdetta. Tunnetasolla kykenen arvailemaan asioita. Järjellä katsoen koko jutussa ei tunnu olevan sitten mitään tolkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti