Elämänahdistus ja kuolemanahdistus

Albrecht Dürerin "Melencolia I" (1514) on kuva, jossa kuvataan ahdistunutta ihmistä, ja hänen ympärillään on monenlaisia symboleja. Vaikka moni on tulkinnutkin maalausta, ajattelin leikitellä tulkinnalla hieman.

Aluksi mainitsen, että kuvassa mukana on esimerkiksi astrologisia symboleja, jotka vihjaavat että ahdistus johtuu ei_inhimillisistä syistä. Taivaanmekaniikasta jossa planeettojen asema vaikuttaa ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa ja tunteisiinsa. Jätän nämä ulkoinhimilliset piirteet käyttämättä ja otan esille sen muun, ihmislähtöisen puolen.

Yhdeksi tulkinnan selitykseksi on tarjottu sitä, että ahdistus johtuu siitä, että mielikuvitus ylittää järjen. Osa tulkitsee kuvan siten, että vaikka henkilöllä on apunaan kaikki hienot alkemistiset ja sen ajan rationaaliset välineet, hän ei silti ole onnellinen. Kenties nämä eivät autakaan saavuttamaan Totuutta, jolloin yrityksen epäonnistuminen ahdistaa. Hahmo on kuvattu selvästi aktiivisena ja työteliäänä, mutta pettyneenä.

Elämänahdistus

Hahmon ahdistus voidaan nähdä elämänahdistuksena. On paljon saavutettavaa ja niin paljon epäonnistumisia. On velvollisuuksia joita on jäänyt toteuttamatta, asioita joita on jäänyt näkemättä ja tekemättä ja kokematta. Elämänahdistus hakee jossain muodossa "saavutuksia".

Ihmiselämässä on kiirettä, epäonnistumista. Liika työ johtaa väsymykseen, epäonnistumiset ahdistavat. Suorittaminen vie ajan iloisilta keveiltä asioilta. Ihmsen ahdistus johtuu velvollisuuksista. Niiden toteuttamatta jääminen tuottaa pettymystä itselle ja muille. Elämänahdistus on tätä kautta nähtävissä välineellisenä ja/tai sosiaalista.

Kuolemanahdistus

Hahmon ahdistus voi olla myös se, että hän tajuaa kuolevaisuutensa ja tiedostaa tekemiensä asioiden turhuuden. Lisäksi voidaan ahdistua aivan erilaisista asioista ; Eksistenssiteologiassa muistutetaan siitä, miten kuolevaisuuden tiedostaminen tekee elämästä arvokkaampaa. Tosi Eläminen on sitä, että tiedostaa kuolevaisuutensa. Kuolema ainakin muuttaa perspektiiviä. Voidaan puhua kuolemanahdistuksesta. Se taas on individualistisempaa (joskaan ei suorastaan epäsosiaalista) ja keskittyy hyvään elämään.

Kuolemanahdistuksesta saa hyvän näkemyksen kun lukee tekstin "Regrets of the dying". Siinä epäonnistumisen sijasta korostuvat muut asiat ; Ihmiset katuvat sitä että eivät ole eläneet omaa elämäänsä, vaan ovat täyttäneet muiden odotuksia. He katuvat sitä, että he ovat työskennelleet ja ponnisteleet ahkerasti ja antaneet laiskojen hyvien hetkien tuhoutua. Tunteiden ilmaisematta jättämistä kadutaan. Samoin kuin kontaktia ystävien kanssa yleisesti. Yleisesti ottaen onnellisuudelle jää liian vähän tilaa ja sen täyttää suorittaminen tai latistava viihde.