Hyvin usein ihmisten toiminnan ja ajatusten selitykseksi annetaan "ajan hengen" kaltainen ilmiö. Tässä nähdään että kulttuuri vaikuttaa suuresti siihen mitä ihmiset pitävät tärkeänä ja miten he ajattelevat. Samoin korostuu ajatus indoktrinaatiosta, jossa ihminen vain ottaa ja kopioi havaittavia meemejä ympäristöstään. Tämä kaikessa ja loppuun asti vietynä johtaa tietysti kulttuurirelativismiin, jossa nämä näkemykset ovat sosiaalisia konstruktioita.
Ajatus on tietyssä määrin hyvä. Selvästi kun katsotaan, niin esimerkiksi ympäröivän kulttuurin pääuskonto ja omien vanhempien vakaumus ovat tilastollisesti erittäin ratkaisevia tekijöitä. Opettaminen, kasvatus ja kulttuuri vaikuttavat ihmisiin hyvin paljon. Tästä on kuitenkin helppoa vetää yliyleistys.
Esimerkiksi markkinatutkimuksessa voi olla järkevämpää tarkastella alakulttuuria yläkulttuurin sijsta. Sillä monet piirteet ovat yhteisempiä USA:laisen skeittarin ja suomalaisen skeittarin välillä kuin mitä suomamalaisten "keskivertoihmisten" ja suomalaisten skeittarien välillä. Samoin ammatilliset professionaaliudet muuntavat ihmistä erilaistuviin suuntiin. Näin ollen jokainen ihminen on monen alakulttuurin ja yläkulttuurinsa muotouttama. Näin erilaiset induktiiviset yleispäätelmät menettävät kattavuusluonnettaan.
Tällä tavalla saadaan aikaan jotain individuaalista. Vaikka esimerkiksi minussa ei ole yksittäisten ominaisuuksieni kannalta mitään ainutlaatuista (miekkailijoita, minun painoisiani ihmisiä, suomalaisia jne. on muitakin maailmassa. Ne ovat kenties harvinaisia mutta eivät ainutlaatuisia.) Niiden summa tekee minusta yksilön. Ja jos joku lähtisi Bayesin kaavalla leikkimään sitä, millä todennäköisyydellä sattumalta kohdattu ihminen olisi juuri kuten minä, päätyisi selvästi tähtitieteellisen pieneen numeroon. Kun ominaisuusksieni todennäköisyydet kerrotaan keskenään syntyy epätodennäköinen kokonaisuus. Tämän tajuaminen on tietysti maailman kontingentin luonteen tajuamista auttava. Minut voidaan tajuta hieman samaan tapaan kuin "kasinossa arvotun" pokerikäden luonne. Tämä nimittäin muistuttaa että todennäköisyyttä ja olemassaolon epäilyä ei kannata liittää toisiinsa liian tiukasti. Indivuduaaliuden kautta syntyy se, että ihminen rikkoo helposti ennakkokäsityksiä.
1: Tässä tasossa joku on jopa nähnyt tilaa Jumalatodistukselle. Jumalan epätodennäköisyyden kritiikki on yhdistetty ihmisen ominaisuuksiin. Yksi, helppo tapa, kumota tämä on kuitenkin huomata, että yksilön epätodennäköisyys lasketaan olennaisesti eri taustaa vasten ; Yksilöstä epätodennäköisen tekee ominaisuuksien määrä yhteenkerrottuna, ei niiden ominaisuuksien perusluonne. Ja kun näiden määrä on iso, tiedetään että ihmisyksilö on aina epätodennäköinen (tämä siis itse asiassa tiedetään). Sen sijaan Jumalissa ja ilmestyksissä korostuu perusominaisuuksien "ainutkertaisuus" ; Jumalan ominaisuudet ovat itsessään "ihme ja kumma", ei tarvita mitään Hänen ominaisuuksiensa yhteenkokoonpanoa jotta tilanne olisi extraordinary. (Ihminen on epätodennäköinen ja ainutlaatuinen ihmistä yksilönä, ei lajina jota edustaa. Mutta Jumala on epätodennäköinen ja ainutlaatuinen itsessään.)
Toinen ongelma on se, että ihminen ei itse asiassa ole tietokone, johon syötetään printti ja joka kopioi tämän muuttumattomana muistiin ja printtaa tämän muokkaamattomana ilmoille. Itse asiassa mieleenpainaminen on käytännössä samalla "kiinnostavan valintaa ja irrelevantin ignoroimista", jäljelle jäävän prosessoimista ja muokkamista. Tähän perustuu esimerkiksi assimilaation keveys. Meillä olevat ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot värittävät havaintomme. Tämän johtaa siihen että ajatus suoraa sellaisenaan opetettavasta ideologiasta on hieman kyseenalainen. Itse asiassa "opetamme likiarvoja". Tämä näkyy esimekriksi uskomusten teologisessa korrektiudessa ; Ihmiset osaavat toistaa opinkappaleita mutta he voivat toimia eri tavalla ja odottaa uskonnollisissa tarinoissa tietynlaisia piirteitä jotka ovat hyvin erilaisia kuin ne lauselmat joita asiaan liitetään.
Tämä tuottaa mielenkiintoisia asioita. Nimittäin usein ihmisen elämänhistoriaa, kuten rikollisuutta ja uskonnollisuutta, selitetään tarinoilla jotka muistuttavat kovasti sitä, mitä Gould kutsui evoluution kohdalta "Just so storieseiksi". Tosin sillä erolla että Gould katsoi että evoluution luonnonvalinta ei itsessään ollut mikään epätiede, sen teki vain se miten luonnonvalintaa käytettiin selityksenä kaikkeen ilman varmistusmekanismeja. Hän vertasi logiikkaa siihen että kertoisi että nenä oli sitä varten että silmälasit eivät putoaisi. Gould vaati vertailevaa analyysiä, koska sen avulla voidaan koetella onko ominaisuuden yleistyminen aidosti adaptaatio ; Nykyään tämä on tietysti olennaista kun esimerkiksi selvitetään onko ominaisuus adaptaatio vai yleistynyt geneettisellä ajautumisella.
Etenkin uskonnollisuuden selittämisen kohdalla tilanne on usein juuri sama kuin Gouldin syyttämässä tarinarakenteessa. Esimerkiksi uskonnon yleisyys on jotain jonka ajatellaan kertovan siitä että ihmisillä on sisällä jokin jumaluutta janoava. Ja että ihminen olisi siksi luonnostaan homo religiosus. Tämä oikeutetaan kehäisesti sillä että uskovaisuus on yleistä. Tämä on koherentisoitu tarinarakennelma joka on itse asiassa kyhätty after the fact. Tämä näkyy myös uskonnollisessa funktionalistisessa näkemyksessä. Tämä erityisesti konservatiivien kannattama näkemys esittää, että yhteiskunnat kuolevat ja säilyvät sitä kautta miten yhteiskunnan pysyvyyttä jokin asia ajaa. Koska yhteiskuntamme kukoistaa, konservatiivi päättelee että yhteiskunnassamme asiat ovat kunnossa. Eikä pidä siksi korjata koska se ei ole rikki. Näin yhteiskunnassamme yleinen uskonnollisuus näyttäytyy automaattisesti hyödyllisenä. Näin uskonnolle kirjotetaan "just so story" jolla oikeutetaan uskomiseen uskomista. Uskonto on nyt yhteiskuntaa säilyttävä elementti vain siksi että se on olemassa ja yleinen.
Ajatus tuntuu uskottavalta, kunnes muistaa että flunssaepidemiatkin ovat yhteiskunnassamme yleisiä. Ja muistaa että uskonto ja pysyvä yhteiskunta kertoo korkeintaan siitä että uskonto ei tapa ja tuhoa yhteiskuntaa. Mahdollisesti harmittomasta tai hieman haittaavasta loikkaus automaattiseen hyödylliseen on yli-innokasta.
Etenkin kun aitoon vertailuun vaadittaisiin kunnon testi. Tälläiseksi ehdotetaan usein "kommunistista henkilökulttiperustaista ateismia", mutta toisaalta "sekulaari humanisti ateisti" voisi sanoa että heillä on ideologiassa olennaiset erot ja että rinnastus on yhtä tiukka kuin jos rinnastaisi kristinuskon ja Baalille lasten uhraamisen sillä että molemmat ovat uskontoja. Evoluutiossakin fiksoitunut ominaisuus voi korvautua paremmin toimivalla. Se, että jokin ominaisuus on adaptaatio ei edes tarkoita sitä että se ei voisi korvautua uudella, vielä parmmalla adaptaatiolla. Tämän unohtaminen olisi olennainen virhe. Ja historiaan katsoen se näyttäyykin lähinnä arroganssina. esimerkiksi Rooma oli aikanaan toimiva maailmanmahti. Siihen aikaan paremmalla korvautuminen tuntui uskomattomalta. Jälkikäteen kristillinen kulttuuri näytti kyntensä. Ja tässä takana voi olla "kulttuurin etevymmyyttä". Olisi arroganttia pitää tämän hetken "huippuyhteiskuntien" vallalla olevaa rakennetta samana kuin absoluuttisesti paras yhteiskuntajärjestys.
Voidaan jopa sanoa että kun uskontoja on ihmiskunnassa likimain kaikilla, kyseessä voi olla jokin lajityypillinen ominaisuus. (Ei välttämättä hyödyllinen.) Se, että menestyvissä yhteiskunnissa on jokin uskonto, ei siksi ole kovin yllättävää. Jotta vaikutus voitaisiin huomata, tulisi olla vertailua. Tarkemmassa syynissä samantapainen ajattelutapa johtaakin näyttämään "kristillisyys = rationaalista tieteellisyyttä" -pohjaiset historiantutkimukset erikoisiksi. Kristinuskon historia on pitkä, ja tieteen menestyksen lyhyt. Se, että muuttuva asia selitetään vakiolla näyttää oudolta. Tuntuisi järkevämmältä katsoa mikä tulkintakentässä on muuttunut kun muutos ja muutoksia on astunut voimaan.
Näinhän toimintaan kun katsotaan alakulttuurien vaikutusta. Yhteiskunnan pääkulttuurin yhdistäminen liian suoraviivaisesti yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ei ole "riittävän perusteltua". Vaaditaan tarkkuutta, jota saadaan alakulttuurit huomioiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti