"Ratatosk is the squirrel who there shall run / On the ash-tree Yggdrasil / From above the words of the eagle he bears / And tells them to Nithhogg beneath."(Edda)
Tiedon kasvua ja tietoisuutta on kuvattu usein puuna. Uudet tieteenalat vertautuvat oksiin. Karsiutuvat paradigmat kuvaavat oksien katkeamista. Puuvertaus saadaan mukaan myös myyttisiin maailmanvertauksiin ; Useissa mytologioissa esiintyykin maailmanpuu. Esimerkiksi viikinkien Yggdrasil on ainakin nimenä tuttu. Puun katsotaan yhdistävän ylisen ja alisen maailman.
Sen sijaan puussa seikkaileva orava, Ratatosk(r), on vähemmän tunnettu. Kaikki viikinkimytologiasta peruskiinnostuneet eivät välttämättä ole edes kuulleet koko olennosta ~ Esimerkiksi Odinin korppien nimet Huginn (~ajatus) ja Muninn (~muisti) ovat paremmin tiedossa.
Kuitenkin Ratatoskr kuvaa hyvin tiedon ja maailman ymmärryksen kannalta olennaista. Shamaani saattaisi katsoa että Ratatoskr on peräti hänen korkein ihanteensa ; Jokin joka seikkailee eri tasojen välillä. (Mistä päästäänkin sivuamaan lempinimeni synkkää ja häpeällistä salaisuutta.) Filosofian kannalta Ratatoskr sopii symboliksi, koska valtava määrä filosofiasta perustuu olemassaolevien perinteiden käsittelyyn. Sitä yksinkertaisesti mennään hakemaan kuolleiden valtakunnasta edesmenneiden filosofien sanomisia ja käsitellään niitä jollain toisella prosessilla ja tätä kautta saadaan muokattua näkemystä vastaamaan nykyajan keskustelukenttää. Ja mahdollisesti edistetään koko perinnettä. Tämä on hyvin helppo nähdä puuvertauksena jossa filosofia on puu jossa on menneisyys ja tulevaisuus ja joka ilmenee ihmiselle "puuna". Filosofi taas on se puussa kiipeilevä orava.
Se oli viestinviejä, joka kiipeili puun kaikilla eri tasoilla ja kuljetti samomia eri tasojen välillä. Ratatoskr ei ole siis kovin luova olento, eikä sillä ole edes valheenpaljastusmenetelmää, se vain kuljettaa viestejä. Viestinviejyys ei suinkaan tarkoita samaa kuin diplomatia tai riidan vähentäminen. Ratatoskr on toisin sanoen neutraali, potentiaalia löytyy niin rakentavuuteen kuin riitaan.
Mielestäni filosofiablogin kirjoittamisessa ollaan viestinvälitysongelmien äärellä.
Diplomatiatasolla viesti tai filosofin sanoma asia on myös jokin joka vaikuttaa ihmisten mielentiloihin. Joku voi loukkaantua jos viesti ei ole mieluinen. Tai esitetty oikeilla sanankäänteillä. "Mutkimuksessa" mukaan tuleekin "siedätyshoito" -teema. Joka tiivistyy kohtaan "mielipidepuurossa eksyy liian helposti uskomaan, että jotkut tietyt näkökulmat ovat no-no. Pitäisi päästä sen ennakkoluulon ohi. Voi olla, että kyse onkin siitä, kuinka inhottava sen mielipiteen esittäjä oikeasti on. Olisi opittava lukemaan, mitä sanottavaa sillä sietämättömälläkin ihmisellä todella on" Tämä iskee siihen ytimeen, että ei pitäisi lyödä viestinviejää jos viesti ei miellytä. Mutta että toisaalta monesti ihminen tulkitsee että jos joku ärsyyntyy hänen sanomastaan, on ärsytyksen syy se, että lyödään viestinviejää sen sijaan että viestinviejä olisi itsessään ärsyttävä. Onkin hyvä katsoa liittyyko ärsytys viestiin vai viestinviejään. Vai onko ihminen sellainen että ei erottele näitä kahta toisistaan vaan ajattelee että viestinviejän luonne ja viestin sisältö ovat jonkinlaisessa harmonisessa yhteydessä. Koska kyllähän viestinviejä päättää sen verran että kertoo sen viestin.
Viestissä on myös sisältötaso. Toki ihanteena filosofilla on äärimmäisen tarkka valheentunnistusmenettely. (Toisin kuin Ratatoskrilla joka vain kertoo. Ratatoskrhan on eräänlainen universaali juoruaja, ei ajattelija.) Ihannemaailmassa filosofi tietysti ajattelee loppuun asti mitä tahansa ajateltavissa olevaa asiaa ja päättelyketjua täysin riippumatta sen hyväksyttävyydestä, outoudesta tai vaarallisuudesta. Kuitenkin sitä helposti asettuu viestinviejäksi, joka esittää että "Aristoteles sitä ja Derrida tätä."
Käytännössä ongelma peräti korostuu silloin kun haluaa ottaa ulkopuolisen ja neutraalin kannan asioihin. Silloinhan sitä vain esittää erilaisia näkemyksiä joita on keksitty ja prosessoi niitä jollain sovitulla metodilla. Sitä vain lainaa eri asioita ja pistää ne nivoutumaan yhteen. Tämä on luovuusarvoltaan kyseenalaista. Siinä laitetaan vain toisten viestejä uuteen järjestykseen. Ollaan siis hieman kuten Ratatoskr, joka välittää viestejä. Oravan rooliksi jää vain se, että hän valitsee kenen luona hän tällä kertaa vierailee. Tämä epäluovuus on kuitenkin olennaista kaikelle inhimilliselle toiminnalle ja ymmärtämisellekin.
"Nämä meidän kirjaimemme ovat vuosien varrella tulleet sadoille tuhansille lukijoille rakkaiksi ja alkaneet elää omaa elämäänsä ihmisten päissä. Kysyimme itseltämme, miten lukijamme ottavat vastaan sen, että sijoitamme nämä tutut kirjaimet aivan uuteen järjestykseen, uusiin paikkoihin, sanalla sanoen, uuteen kirjaan." ... "Tämän kirjan kirjoittamisprosessi yllätti meidät, koska emme olleet koskaan aikaisemmin ole kirjoittaneet tätä kirjaa. Toivomme kuitenkin että pidätte kirjaintemme uudesta järjestyksestä ja pyyhitte saappaanne poistuessanne ulkoa."
("Alivaltiosihteeri - Virallisuus tai henki", "esipuhe")
Kuvan valitsin siksi, että sen orava näyttää jotenkin jopa hieman riidanhaluiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti