"Mistä tulemme? Minne menemme? Jos vastaväittäjän on oltava tohtori, niin mikä oli kaikkien aikojen ensimmäisen tohtorin vastaväittäjän oppiarvo? Lukemattomat mysteerit kiusaavat pieniä ihmispoloja, ja sen vuoksi meillä on aina seuranamme filosofia, uskonnot, tiede ja viisaiksi tunnistettujen lähimmäistemme neuvot - sekä ontuvat vitsit, joita voi käyttää maailmanselitysten apuna."
(Keijo Karjalainen, "Puujalalla koreaksi", luku "Puujalkavitsit maailmanselittäjinä")
Pascal Boyerin "Ja Ihminen loi Jumalat" kuvaa uskontojen rakennetta siten, että ihmisillä on erilaisia skeemoja. Uskonnolliset käsitteet menestyvät koska ne rikkovat tätä rakennetta. Esimerkiksi esineillä voi olla mielellinen ominaisuus, jolloin syntyy taikaesine. Esineen ja tietoisen olennon skeemat sekoittuvat. Menestyksen syy on se, että nämä ovat mielenkiintoisia koska ne yllättävät, mutta eivät liikaa. Tätä yhdistelemistapaa - jota on filosofiassa kutsuttu kompleksiksi ideaksi - kuvaakin eräänlainen "looginen epäloogisuus".
Ajatus toimii myös muistettavissa vitseissä. Tästä löytyy tutkimuksia. Esimerkiksi Deckersin ja Buttramin huumorin rakennetta selittävän incongruity theoryn määritelmän varaan rakentunut tutkimus, jossa sitä tuetaan psykologisen tutkimuksen voimalla. "Humor as responce to incongruities within or between schemata." ~ Onkin tavallaan merkittävää, että toinen tutkimuksen tekijöistä rakentaa jo nimellään eräänlaisen inkongruenssin kyseiseen tutkimukseen. Kun vakavasti otettavan tutkimuksen yläkulmassa vilkkuu rajunkuuloinen alatyylinen sana, se tuottaa tiettyjä ennakkokäsitysten rikkoutumisia. Ja tämä huvittaa joitakuita ellei peräti monia.
Tätä kautta uskonnon ja huumorin välillä onkin rakenteellinen yhteys. (Erään määritelmän mukaan uskonto onkin vitsi, joka ei naurata.) Molemmissa skeemojen sekoittaminen johtaa kiinnostavuuteen ja siihen että se on helpompi muistaa. Molemmista on etua, jos ajatellaan että näkemykset yleistyisivät.
Toki yllä mainittu skeemojen yhdistely liittyy yleisemminkin luovuuteen. Tällä on järkeviäkin toimintaosioita. (Vitsejä jotka eivät totisesti naurata.) Filosofiset ajatuskokeet ja tieteen hypoteesinmuodostukseen vapaa törmäytys ja skeemojen sotkeminen voi tarjota paljonkin hyötyjä. (Minua onkin askarruttanut miten sientismi on uskontoa : Ilmeisesti tätä kautta?) Syntyy uusia kombinaatioita, joiden keksiminen puhtaasti nykynäkemysten kautta skeeman sisällä pysyen voisi muutoin olla vaikeaa. Ajatuskokeissakin rajoja haetaan "huumorintapaisesti" jostakin skeemojen rajamailta. Filosofian ajatuskokeet auttavat irtautumaan luutuneista arkisista käsityksistä ja pelleilemään "oudon parissa".
Näin esimerkiksi Spinoza teki argumentteja vapaasta tahdosta käyttäen vertauskohtanaan tiiltä jolla oli tietoisuus. Tiili putoaisi, mutta voisi kokea kulkevansa maata kohti omasta vapaasta tahdostaan. Tämä selittää että kokemus valinnasta ja aito valinta ei ole välttämättä ollenkaan sama asia. Psykologiassa tämä "jälkikäteen selittäminen" onkin tunnettu ilmiö. Mutta sen olemassaolon keksiminen on vaikeaa, koska usein impulsiivisetkin teot väritetään jälkikäteen rationaalisiksi ja perstelluiksi. Näin vapaan valinnan värittämä intentionaalisuus liitetään tarinallisesti likimain kaikkeen toimintaamme. Mentaalinen tiili on tietysti rajojarikkova ajatuskoe. Ja tyylipuhdas kompleksi idea.
Toisaalta on vaikeaa sanoa, mikä suunta on tarinalla ja keksimisellä. Voi olla että Spinoza keksi ajatuksen kuvittelemalla tämänlaista tiiltä. Tai sitten tiili on vain hyvä tapa kuvata muutoin vaikeaa asiaa. Tämä johtaa siihen että kompleksi idea voi olla hämmentäjän ja yhdistelijän lisäksi myös ymmärrettäväksituoja. Sitä voisikin pitää surrealismin ja absurdismin ydintyökaluna.
"Teorian kuvaamat maailman ensi hetket eroavat niin paljon ihmisen arkikokemuksesta, että käsityskyky joutuu venymään äärimmilleen. Myös kielen rajat alkavat tulla vastaan. Alkuräjähdystä tutkiva kosmologi joutuukin helposti vaikeuksiin yrittäessään kuvata työtään arkikielellä. Mutta onneksi hän voi turvautua reilusti puujalkavitsiin, joka on suorastaan räjähtävä one-liner ensin ei ollut mitään ja sitten se räjähti."
(Keijo Karjalainen, "Puujalalla koreasti")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti