"In theory there is no difference between theory and practice. In practice there is."(Lawrence Peter "Yogi" Berra)
Ylläolevassa sitaatissa "Yogi" Berra kuvaa sitä, miten teorian ja käytännön toimien välissä on kuilu. Moni ihminen voi osata teoriassa asioita. Joku toinen tekee asioita välttämättä ymmärtämättä taustaperiaatteita. Ainakin miekkailun opettelemisessa mukana on pakosti sekä teoreettinen osaaminen että käytännön hallinta. Näistä syntyy hyvin mutkikas kokonaisuus. Joskus käy niin että taidosta tulee tacit knowledgea, jolloin teoria joka on ollut pakko opetella ja osata jotta taitoa on voitu harjoitella, on sisäistetty toiminaan mutta sen kuvaaminen on unohtunut. Parhaat kykenevät molempiin, sekä teoriassa että käytännössä. Moni penkkiurheilija osaa arvostella ja kritisoida kärkkäästikin jalkapallopeliä, mutta ei pelata sitä. Tämä ei tarkoita että kotona istuvalla ei olisi pelisilmää (tosin pelisilmä ei ole välttämättömyys. Moni moittii ihan moittimisen riemusta).
Tämä johtaa miettimään sitä, miten osaaminen ja tietäminen voidaan jaotella moneen osaan. Berra erotti praxiksen ja teorian toisistaan. Tämänlainen ajattelu sopii hyvin arkiajatteluun. Mutta kun siirrytään tekemisestä aivojen käsittelyyn tämänlainen ajattelutapa unohtuu varsin helposti..
"Philosophical Disquisitionsissa" on analyysi kuuluisasta tietoisuutta käsittelevästä ajatuskokeesta. Sen taustalla on ajatus, jolla yritetään normaalisti kritisoida sitä, että fysikaalinen tietoisuus olisi mahdottomuus. Selitys menee seuraavalla tavalla : Mary on kuuluisa värien tutkija ja tiedemies. Hän tietää punaisen värin aallonpituuksista ja muista vastaavista asioista paljon. Aivot ja silmän toiminta ovat nekin hänelle tuttuja. Mutta hän ei ole koskaan nähnyt punaista väriä. Hän on elänyt mustavalkoisessa ympäristössä. Kun Marylle nyt näytetään punaista, hän sisäistää subjektiivisesti jotain, ja oppii tästä jotakin. Tämän ajatellaan tarkoittavan että tietoisuus olisi muutakin kuin aivokemiaa.Perinteinen vasta -argumentti on se, että argumentissa oppiminen ja ymmärtäminen on nähty liian kapeassa muodossa. Argumentti vetoaa siksi vääriin asioihin. Yleisesti on ajateltu että tietoisuus ja ymmärtäminen voi olla muodossa "know-that" ja "know-how". Siksi teoreettinen tieto väreistä on tietoa. Samoin kuin punaisesta väristä saatu kokemus. Voidaan sanoa että punaisen värin kokemus voi täyttää monien ihmisten elämyksen. Ja että kun tälläisen punaista kokeneen eteen läntätään aivotieteitä ja fysiikkaa aallonpituuksista hän oppii uusia asioita. Mutta harva selittää että kun värejen fysiikkaa tutkimalla saadaan uusia kulmia, niin havaitseminen silmillä ei olisi lainkaan kokemuksenvaraista tai empiiristä havainnointia, eli se ei olisi jollain tavalla objektiivista.
Eri mittauslaitteillakin saadaan hieman erilaisia tuloksia. Ne siis opettavat maailmasta eri asioita eri tavalla. Ne ovat silti mittauslaitteita, eikä niiden avuksi tarvita yliluonnollista extraa. Voidaankin sanoa että värin kokemus ja värin ymmärtäminen eivät ole sama asia. Tämä rakentaa mielenkiintoisen kulman esimerkiksi anekdootteihin joissa omiin havaintoihin vedoten kerrotaan erilaisia ihmekertomuksia. Kokemukset ovat kokemuksia, mutta yleistettäviksi kokemuksiksi ne voidaan hyväksyä vain tietyissä ehdoin ja tietyissä määrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti