Lähdekriittisyys on yksi tärkeä perustelujen varmistamisen muoto. Hyvin useinhan argumentti sidotaan jonkun henkilön sanomisiin tai vaikkapa johonkin tiettyyn testiin. Silloin on hyvä tarkistaa mitä henkilö on sanonut ja mitä tutkimus oikeasti pitää sisällään. Huolimaton lähdekritiikki, kuten epämääräisten toisen käden tietojen käyttö, onkin itse asiassa hyvin tärkeä asia.
Mutkan kautta se liityty myös itsekriittisyyteen. Jos esimerkiksi lainaa "oikean ideologian" kannattajia auktoriteettina, tai hyväksyy heidän heittämänsä hyvin uskomattomatkin väitteet, on selvää että kriittisyys ei onnistu. Tämä tarkoittaa käytännössä samaa kuin epätarkka, vääristelevä ja virheellisiin tosiasioihin sidottu argumentointi.
Kuitenkin on tavallista - etenkin kreationistien parissa - että näillä ei ole oikeastaan väliä. Perustrategiaksi valikoituu usein se että tulvehditaan valtava määrä väitteitä, joihin kaikkiin vastapuoli ikään kuin velvoitetaan vastaamaan. Jos tälläinen vääristelevä lausunto löytyy, niin "jäljellä on kuitenkin ne muut, vastaa niihin älä takerru yksityiskohtiin". Tätä strategiaa kutsutaan Gish Gallopiksi, eikä se ole mikään keskustelustrategia.
Aiheesta löytyisi valtavasti materiaalia, mutta tyydyn esittämään muutaman. Ne ovat minusta hieman erityyppisiä - monellakin tavalla.
Erään kerran kreationisti kertoi että hän oli keskustellut Svante Pääbon kanssa eräästä neandertalilaisia koskevasta ominaisuudesta. Hänen mukaansa Pääbo oli esittänyt jotain, joka oli hyvin kreationistista. Koska asia ihmetytti, päätin tehdä sen, joka kuuluukin. Lähetin kysymyksen itse Pääbolle. Pian kreationisti esiintyi tuohtunutta, koska oli joutunut kohtaamaan väitteensä. Paljastuikin että koko viesti oli yksi name drop, jossa arvostetun tutkijan kanssa keskusteleminen ja arvostetun tutkijan auktoriteetti ikään kuin saatiin oman väitteen taakse. Keinotekoisesti ja väärin syin.
1: Jos sen sijaan olisi jäänyt pelkkien lähteiden varaan, olisi vaikeaa sanoa onko Pääbo itse asiassa sanonut jotain sen tyyppistä. Pitäisi nimittäin lukea koko henkilön kaikki tuotokset ja dokumentaatiot. Ja sittenkin jos ei löytäisi, niin kenties ei ole vain lukenut tarpeeksi tarkasti. Kuolleiden filosofien kohdalla näin käykin helposti.
Myers näytti myös miten "suoraan lähteille" voidaan joskus joutua menemään. Sikiönkehitystutkimusaiheessa oltiin evoluutiota kyseenalaistettu viittaamalla tutkimukseen, jonka kerrottiin paljastavan kehitykselle ongelman, seinän ja esteen. Tutkimus siis "kumoaisi darwinismin". Kuitenkin kun tutkimuksen tehnyt tutkija itse näki asian, hän oli huvittunut koska viitattu tutkimus itse asiassa paljasti joitain keinoja joilla juuri tämä ongelma onkin kaikkea muuta kuin "seinä este ja naula darwinismin arkkuun". Toisin sanoen tutkimuksen sisältöä oltiin vääristelty ja urakalla.
Suomessa tärkeä on tuoreesti paljastunut ja tunnustettu virhe oli siinä miten Puolimatka kohteli naturalisteja epäreilusti luennoillaan. Hän esitti että naturalismissa moraali tuhoutuu, eli naturalistit ovat huonoja ihmisiä. Tätä hän esitteli hyvinkin julkisesti. Esimerkiksi näyttääkseen mihin naturalistit ovat valmiita hän laittoin "Tiedekeskustelun avoimuuskokeen" sivulle 475 seuraavaa. Naturalisti - Jonka Puolimatka mainitsee oikein nimeltä - oli huolestunut väestönkasvusta ja halusi ratkaisua. "90 prosenttia ihmiskunnan väestöstä tuhottaisiin levittämällä lentokoneista ebola-virusta, koska ebola tappaa uhrinsa muutamassa päivässä. Puheen lopuksi kokouksen sadat osanottajat osoittivat hänelle suosiotaan seisomaan nousten." Tällä puheella hän esitti että kansanmurha ei ole naturalistille mitenkään vieras asia. Ja että tiedeyhteisö komppaa tälläisi massamurhaideoita seisten ja taputtaen.
Puolimatka oikaisi sanomansa. Syyksi hän esitti oman käännösvirheensä ja nojautumisen toisen käden lähteisiin liian luottavaisesti. Tämä herätti minussa hilpeyttä, koska asiaan oikeasti tarvittiin suoraan viitatun tutkijan kommenttia. Jota taas ei olisi kuulunut jos joku amatööri kelloseppä ei olisi udellut asiasta. Ajatus ei siis tuntunut liian korkealentoiselta tai herjaavalta jotta lisätarkistukseen - joka lähdekritiikissä on olennaista ; Oudot asiat katsotaan primaarilähteestä. Tätä ei pitäisi joutua opettamaan professoritason statuksellaan jatkuvasti ratsastavalle ihmiselle - olisi ryhdytty. Vastuu pestiin pienellä anteeksipyynnöllä, jota ei esitetty yhtä näkvyästi kuin mitä Puolimatka rummutteli asioilla kirjassaan ja julkisissa esitelmöintitilaisuuksissaan.
Samalla tästä Puolimatkan tunnustamisesta tuli jonkinlainen todistus siitä että hän olisi itsekriittinen. Päin vastoin, näyttää että Puolimatka ei osaa käyttää kunnolla lähteitä, hänen kirjansa ovat kovasti huolimattomasti kirjoitettuja ja provosoivia ja sisällä on suorastaan herjaavaa materiaalia. Ja virheen korjaamiseen vaaditaan aivan hemmetin suoranainen aktio, kontakti syystä loukkaantuneelta tiedemieheltä. Luulen että Puolimatkakin on osannut ajatella seuraavan askeleen anteeksipyytämättömyydestä, eli saanut tajuntaansa sanan "Kunnianloukkaus/Herjausoikeudenkäynti".
Puolimatkan kohdalla tilanne on tietysti raju, koska hänen perusteemansa on reilu keskustelu ja kommunikaatio. Ja hänen professionaalinsa on opetuksessa. Siksi onkin paljon hyväksyttävämpää jos hänen evoluutiokriittinen materiaalinsa on toistoa kliseisistä kreationistiargumenteista joita on kumottu selkeästi jo vuosia. Sillä hän on yhtä paljon ammattievoluutikko kuin joku Paavo Putkimies. Sen tapaisessa asiassa voi odottaakin jonkinasteista rillumareitä. Mutta tämä osuu suoraan Puolimatkan omaan erikoisalueeseen ja tasapuolisen ja reilun kesksutelun teemaan. Paljastunut suorastaan makaabereihin mittasuhteisiin asti epäreilun herjaava asenne näyttää että mistään reilusta keskustleusta ei hänen kanssaan ole kysymys.
1: Vitsiksi tilanne muuttuu jos sen yhdistää siihen miten Puolimatka on innolla toistamassa sitä miten hänestä on käytetty provosoivia sanoja (mallia "mäntti"). Hänhän on näistä luennoillaan muistuttamalla rakentanyt itselleen imagoa vainottuna ja väheksyttynä tiedemiehenä joka vain haluaa keskustella.
Totuus näyttää siltä että hän on pikkusieluinen näpertelijä joka ei kestä kritiikkiä, kaikki minkä tason tahansa erimielisyys menee käytännössä suoraan herja/vainovaihteelle. Vaihtoehtoina hänelle onkin vain se, että häntä kompataan, jolloin hänellä on tiedemaailman boostaama ja vahvistama status. Tai jos ei, niin kyseessä on maailmankuvallinen vaino. Tässä perusoletukseksi vaaditaan oma erehtymättömyys, mikä on varsin epäkeskustelevaa. Muille hän sitten saakin olla todella kova ja julma. Muita voidaan kutsua perättömästi vaikkapa massamurhaajiksi ilman kunnollista lähteidentarkistamista. Suvaitsevaisuus ja huolellinen "maailmankuvallisten perusoletusten tarkistaminen" esiintyvät kovasti hänen sanoissaan ihanteina. Käytännössä hän ei näytä tietävän edes sitä, mitä nämä tarkoittavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti