"...filosofiasta on tullut iloinen tiede. Suuri yleisöin on oppinut ymmärtämään, ettei filosofian tarvitse olla vakavaa ajatuksellista rypistelyä vaan yhtä hyvin älylisesti steppailevan Hegelin ratkihauska Ajattelijoiden klubi."
(Bisquit, "Platonista rahastusta")
Huumori on hauskaa. Se on parhaimmillaan sivistävä ja avartava ilmiö. Siksi sitä halutaan opettavaisesti tieteen popularisointiin ja politiikankäsittelyyn. Tämä otetaan niin että huumoria tulee ripotella joka paikkaan.
Keijo Karjalainen kuvaakin tätä "puujalalla koreasti" -kirjassa. Vitsejä tulee lisätä puheisiin kolme kappaletta - paitsi hautajaispuheeseen johon livautetaan vain yksi. Poliittisen vitsin kohdalla opitaan että oikeanlainen vitsi ei edes ole vitsi, vaan lattea ja harmiton vitsi. Sellainen joka ei oikein saa ketään nauramaan, mutta joka hymyilyttää monia vähän. Eikä ennen kaikkea loukkaa ketään. Karjalainen näyttää esimerkkejä, joissa väärin laukaistu poliittisesti epäkorrekti vitsi on estänyt poliitikon uran. Sama latteus näkyy myös maailman parhaita vitsejä etsivissä kilpailuissa. Niissä johtosijat jaetaan yleensä latteille pikkuhauskoille ja riskittömille vitseille. Maailmassa pursuaakin vitsejä, mutta ne ovat likimain kaikki tätä omituista "miltei huumoria".
Moni, kuten Timo Hännikäinen vastustaakin kovasti tämänlaista pakkolisättyä huumoria. Hännikäinen ei kuitenkaan ole huumorintajuton tosikko, vaan pikemminkin juuri huumorintaju ajaa vaatimaan huumorin alasajoa. "kaikkialle tunkemalla huumori on häpäisty, raiskattu, latistettu. Sen rooli on sama kuin uutisten niin sanotun loppukevennyksen: laitetaan mukaan jotain kivaa, ettei katsoja vain pääse ahdistumaan." ... "Mikä pahinta, pelkkä hauskuus ei riitä, vaan on oltava pikkuhauska. Huumorissa ei saa olla terää, ainakaan ketään ei saa loukata." Hännikäinen huomaa että huumorin vaatimisen mukana on myös vaatimus siitä että asioiden tulee olla "helppoja". Tieteitä pitäisi oppia vasemmalla kädellä. Politiikasta pitäisi saada tolkkua helposti ja kevyesti. Kun materiaali on vaivatonta ja huumorilla höystettyä, syntyy tunne ymmärryksestä. Moni kokee että tämä ymmärryksen tunne johtuu siitä että kertoja/kirjailija/journalisti/uutistenlukija on fiksu kun osaa prosessoida asiat helpoiksi. Helposti tämä kuitenkin on enemmän sitä että tarjotaan yliyksinkertaistettua sterotyyppistä materiaalia joka on enemmän viihdettä kuin sisältöä.
Nietzsche olisi tästä luultavasti samaa mieltä. Lattea vitsi perustuu tyynnyttelyyn. Se ei ole aktivoivaa vaan muodostaa helpon tuskan välttämisen tilanteen. Lattea ja passivoiva vitsi näyttäytyy nihilismiin kannustavana huumorina.
Tämä näkyy tietysti monessa asiassa. Esimerkiksi filosofian kohdalla on tavallista että argumentointi on vaikeaa. Pitäisi olla tarjolla oikoteitä ja väliin heitettyjä vitsejä. Muu saa helposti kritiikkiä ylpeilystä. Tätä voi olla vaikeaa ymmärtää, ellei tajua että nihilistinen ajattelukulttuuri on itse asiassa ponnistus. Nihilistisessä kulttuurissa taas kaikki ravistelu on vaivaa, jolloin vaivannäköön ryhtyminen on helposti jo itsessään ylpeilyä.
Kuitenkin jos filosofiasta vie vaivan, sen perusluonne tietyllä tavalla katoaa. Hauskuus siitä ei tietysti katoa vaivan myötä. Päin vastoin, voidaankin sanoa että se on ainut keino tuoda filosofinen ratkihauskuus esille. Sitä ennen onkin tarjolla vain latteita pikkuhymyjä. Huumori on tällöin paketissa, sitä ei lisäillä eikä siitä tehdä itsetarkoituksellista tilkettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti