Viimeinen sana.

"Head cocked to the left, partial deafness in ear. First point of attack. Two. Throat - paralyze vocal chords, stop scream. Three. Got to be a heavy drinker - floating rib to the liver. Four. finally, drag in left leg, fist to patella. Summary prognosis - unconscious in ninety seconds, martial efficacy quarter of an hour at best. Full faculty recovery - Unlikely."
(Sherlock Holmes [2009])

Pääsin seuraamaan erikoista anonyymi-trollaajan ja erään blogin pitäjän provosoitumista toisistaan. Tästä kasvoi mielenkiintoinen ketjureaktio. Internetmaailmassa selvästi pyörii tunteita ja luottamusta ja siinä pettymistä samalla intensiteetillä kuin arkielämässäkin. Keskustelussa on mukana hyvinkin henkilökohtaisia puolia. Eikä toisen heikkouksia tietysti maltettu olla käyttämättä ja esilletuomista. Toisen henkilökohtaisiin heikkouksiin iskemällä ja niitä kautta loukkaamalla keskustelusta tulee tietysti sisällöltään syyttävää ja luonteeltaan likaista.

Nostan kuitenkin esiin anonyyminä aloittaneen, sittemmin nimimerkkinsä mukaan tuoneen, lausunnon "Sinä olet meuhkannut kymmenissä kommenteissa ja kirjoittanut aiheesta peräti viisi postausta. Minä en tietääkseni ole kirjoittanut yhtään postausta mihinkään ja olen ollut valmis lopettamaan tämän jauhamisen jo useita kommentteja sitten. Äläkä totea turhaan "niin minäkin!", sillä näytät jokaisen jälkeen tekevän jälleen uuden postauksen."

Yllä olevan tapainen on hyvin yleistä. Siinä on taustalla rakenne jossa yritetään ns. saada viimeinen sana. Henkenä on se, että "olimme jo haluamassa lopettaa keskustelu, mutta sitten ilmestyi tuo yksi erimielinen." Sen jälkeen keskustelu provosoituu eikä katkea. Tämänlainen asenne on tietysti inhimillistä ; Viimeinen sana on perinteisessäkin keskustelussa ollut ikään kuin voittajanmäärittäjän paikka. Se on ikään kuin keskustelun lopputulema. Lopettaa ei voi koska "tunnustaisi häviön". Onneksi argumentaatiopohjainen keskustelu ei tunne tämänlaista, ja viimeisen sanan hakija saakin helposti lähinnä jääräpäisen maineen.

Kuitenkin tämänlainen keskustelu tuottaa käytännössä ongelmia. Sillä selittäessään lopetusaikomukset, kommentoija itse asiassa tunnustaa aivan avoimesti että keskustelu ei kiinnosta häntä yhtään, ja että ainut merkitys on siinä että saa lytätä provokaattorin. Keskustelu ei kiinnosta, mutta voittaminen (ei paremmat argumentit vaan se että saa sanella voittajan paikan) kiinnostaa. Itsetunto ei kestä sitä että joku saisi viimeisen sanan. Siksi on jatkettava. Tämänlainen debatointi ei tietysti hevin katkea, ja se tunnetaan leikkimielisesti nimellä SIWOTI -syndrooma. [Someone Is Wrong On The Internet ~ Joku nettityyppi on väärässä.]

On hyvä huomata, että aloittajalla ei ole oikeastaan väliä tässä SIWOTI -ilmiössä. Usein provokaatioon vastaprovosoidutaan ja näin molemmilla puolilla onkin jokin SIWOTI -tyyppi. Ja siinä vaiheessa tilanne on se, että keskustelu "ei lopu ikinä". Tämänlainen debatti on SIWOTI -tyypeille itselleen rasittavaa. Ja onhan tämä tietysti ymmärrettävää. Jos haluaa vain esittää oman asiansa ja julistaa itsensä voittajaksi ja on valmis menemään brassailemaan voitostaan kavereilleen, niin se että joku on erimielinen tuo mukanaan ahdistusta. Erimielisyys muutoinkin tuntuu helposti tunnetasolla pahalta. Siksi vakiintunut tunnetila on ärsytys ja ahdistus. Keskustelu on työlästä ja hidasta, pitää nähdä vaivaa. Ja se, mitä halutaan ei kuitenkaan ole se keskusteluprosessi ja siitä oppiminen, vaan se miten saa näytettyä kaikille että on voittaja.

Kuitenkin voidaan sanoa että laadukas debatointi on yleensä työlästä. Sitä pitää joko (a) olla valmistautunut valmiiksi eli on lukenut aika monta kirjaa aiheesta valmiiksi. Tai sitten (b) hankkii sitä tietoa pitkin matkaa ja matkan varrella. Tiedon lisäksi myös muotoilu, lauserakenteet ja välikevennykset voi vaatia työtä. Tämä kaikki on vaivaa. Ja tämä vaiva tarkoittaa sitä että jokin intressi on paras olla. Ihanteena olisi että tämä intressi olisi kunnioitus, ei voitontahto.

"This mustn't register on an emotional level. First, distract target. Then block his blind jab, counter with cross to left cheek. Discombobulate" ... In summary. Ears ringing, jaw fractured, three ribs cracked, four broken, diaphragm haemmorraging ... Physical recovery - six weeks. Full psychological recovery - six months. Capacity to spit at back of head - neutralized."
(Sherlock Holmes [2009])