maanantai 8. heinäkuuta 2013

Jeesuksen heiniä ~ eli miten menetin kasv(i)oni

"Keltamatara oli Freijan kukka, täynnä hyviä voimia. Keltamataran verso kehdossa suojasi lasta noituudelta ja synnytyskivut helpottivat, jos sängyssä oli keltamataraa. Myöhemmin, kun kristinusko tuli Pohjolaan, keltamataraa kutsuttiin toisinaan Neitsyt Marian sänkyheinäksi. Sanottiin, että Maria oli sijannut Jeesuksen seimen keltamataroilla."
(Lind, Jonsson & Fagerberg ; "Oma kasvioni")

Ylläoleva lainaus tuli tietooni "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebooksivun kautta. Siellä sitä pidettiin esimerkkinä siitä miten uskontoa tungetaan joka paikkaan. Kyseessä onkin eräänlainen uskonnollistaminen juuri siinä mielessä kuin Hitchens asiaa polemisoi. Se on hyvä merkki siitä miten kaikenkattavaa uskonnollinen puhe voi olla. Sitä tungetaan ihan kaikkialle. Edes kasvikirjaa ei voi avata ilman että sinne tungetaan tämänlaista uskonnolliseen maailmaan viittaavaa materiaalia.

Tämä on kuitenkin myös hyvä katsanto kirkkohistoriallisesti. Se muistuttaa siitä että katolinen kirkko on pitänyt käännytysstrategianaan sitä että käännytettävän alueen juhlat ja muut hengelliset asiat integrodaan osaksi oppia. Katolinen kirkko oli halukas integroimaan pakanaopit ja kysymys on olut siitä miten kirkkorituaalit tehdään. Tämä on luterilaisuudelle hyvin vierasta : Sille tyypilliseen tapaan olisi voitu tehdä jopa niin että keltamatarapeltoja olisi polteltu pakanallisina jos asiaa ei muuten uskottu. Siksi kun katolinen kirkko katolisti maatamme, se teki sitä miekkalähetystäkin käyttäen mutta ol suopea uskomuksille. Uskonpuhdistuksen jälkeen tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Protestanttiset uskonsuunnat ovat aina tuominneet sisäpiiriä ja omiaan. Noitavainojahan ei kohdisteta käännytettäviin pakanoihin, sillä ylläpidetään yhteisön sisäistä koherenssia.
1: Ja nykyäänkin protestantit kiistävät yhteytensä maihin joissa noitia vainotaan kristuksen nissä. He korostavat että kyse ei ole synkronisiteetista jossa vieraan maan oppi ottaa kristinuskon ideologiseksi työkalukseen. Sillä protestantti ei siedä ajatusta uskontojen sekoittumisesta eikä se halua olla sellaisen kanssa tekemisissä. Ja siksi esimerkiksi valtionuskontomme on järjestönä passiivinen mutta järjestelmänä etatistinen kontrollikone. Toiminta on delegoitu kaduntallaajille, opetettu maan tavaksi, joten järjestö voi pitää kasvojaan puhtaana.

On toki tietyllä tavalla ärsyttävää että uskontoa voidaan tunkea biologiankirjoihn samanaikaisesti kun biologian tunkeminen uskontoon on aina tehtävä niin suurella tunteet huomioivalla varovaisuudella. Toki en toteuta tälläistä kohteliaisuusstrategiaa - enkä suoraan sanoen kannusta ketään muutakaan harjoittamaan sellaista - ei tälläisistä asioista saa hermostua koska asiahan on vain kulttuurihistoriaa ja sinänsä mielenkiintoinen knoppi. Ja mielestäni se onkin. On tavallaan yleissivistävää tietää kasvista myös sen kulttuurillinen puoli. - Ei vain pidä unohtaa sitä että tämä kulttuuripuoli on folkloristiikkaa tai teologista symboliikkaa eikä biologiaa. Tätä ei pidä sekoittaa folkloristiikan halveksuntaan.

Jos tälläisiä kirjan huomautuksia kohtaan lähtee sotimaan, se itse asiassa lisää uskonnollista keskustelua. Sillä sekulaarin maailman suurin ongelma on siinä että se järjestelmänä luo tilanteen jossa yritetään voittaa saamalla erimielisen kanta muistuttamaan uskontoa tai viittaamalla sen uskonnollisiin yhteyksiin. Se kun lopettaisi koko keskustelun. On silti huvittavaa että keltamatarakin on valjastettu uskonnollisen julistuspuheen osaksi, osaksi koneistoa joka korostaa että kirkko on osa yleissivistystä ja että uskonnon osaaminen on oleellista jotta voi tietää maailmasta mitään. Se kuitenkin lähinnä tunkee sormiaan joka paikkaan. Keltamatarasta on oleellista tietoa ja uskonnolla on sen kanssa mitään tekemistä vasta kun se keksii tälläisen tarinan.

Teknisesti tarina sänkyheinästä on erikoinen. Keltamataraa tiemmä kyllä kasvaa Lähi-idässäkin, joten se ei ole mahdotonta. Vaikeaa on kuitenkin keksiä että mistä tämä tieto on saatu. Ei se ainakaan "Raamatussa" ole mainittuna. Keltamatara kertoneekin enemmän muinaisuskonnosta kuin kristinuskosta. Kenties keltamataraesimerkki ei siis pohjimmiltaan kerro siitä että kristinusko on oleellinen kasviopissa. Vaan että muinainen pakanallinen kansanparannus ja muinainen pakanallinen uskonnollisuus ovat relevanttia tietoa, jota ilman ei voi esimerkiksi selittää että miksi ihmeessä se keltamatara on oikeasti päätynyt sänkyheinätarinaan.

2 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Ei kristinusko ole se pahin asia tänä päivänä, vaan vieläkin se sama vanha vihollinen: Islam. Ristinritareita tarvitaan vieläkin, puolustamaan meitä vääräuskoisilta. En viitsi sanoa mitä mieltä olen niistä kantasuomalaisista jotka ovat innolla tuomasssa Islamia Suomeen.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Miten hitossa tuo sopii tähän aiheeseen mitenkään? Oletko muuten ottanut selvää miten suhtaudun islamiin? Oletko muuten ottanut selvää miten suhtaudun fatwakateuteen?

Oletko muuten lukenut sen blogini kommenttiosiossa olevan "muinaissuomea vitsailevan" blogini kommentointiehtolistan. Ja miten se suhtautuu ns. red herringeihin? kohdassa "Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme"? Oletko refelektoinut nämä todella syvällisesti ja noudatat niitä?

En toki halua rajoittaa sananvapauttanne, joten annan teille mahdollisuuden kirjoittaa omaan blogiini miten mielitte. Se, että noudatan sensuurikäytäntöä niille jotka eivät blogini ehtoja noudata ei ole sananvapauden rajoite. Ja jos koette tarvetta valittaa, niin se kertonee siitä että pidätte blogiani jotenkin merkittävämpänä paikkana kuin omaanne.

Ja mitä tämä kertoo sinun blogistasi ja minun? En halua edes kuvitella tätä tietä. Pahalta tuntuu ajatus että olisi merkittävä blogi tämä minun.