Linnanmäellä on monenlaisia vuoristoratoja. Normaalit niistä koostuvat kiskosta, jotka on tuettu perättäisin metallikuutioin. Sen lisäksi siellä on Kirnu. Siinä rata ei ole ainut, joka kääntyy, myös sen istuimet voivat vääntää omiin suuntiinsa. Tämän vuoksi se on niinsanottu 4D -vuoristorata. Se vääntää, kääntää ja kieputtaa. Siinä mennään pää alaspäin. Ja tämä on tietysti se, joka toimii jonkinlaisena oleellisena hurjuustestinä vuoristoratojen kohdalla. Huippunopeus ja pituus on se, jolla vuoristoratoja kaupataan ja mainostetaan, mutta tärkein kysymys joka niistä esitetään on se, että menevätkö ne pää alaspäin.
Kirnu ja muut vuoristoradat, joissa mennään pää alaspäin, ovat kieltämättä housuja värjäävää sorttia. Kuitenkin itse vuoristorata on kaikesta mainonnastaan huolimatta hyvin kolmiulotteinen kappale. Matemaattisesti sanoen istuimen kääntö ei muuta sitä että se on aivan ehtaa 3D:tä! Tästä voi tietysti lähteä miettimään mitä tapahtuisi jos vuoristoratoja voitaisiin oikeasti tehdä 4D:nä.
Kun matemaatikko kuvaa lisäulottuvuuksia, neljännessä ulottuvuudessa tapahtuu omituisia. Neljännessä ulottuvuudessa ei esimerkiksi ole eitriviaaleja solmuja. Eikä pullon kaulankaan tarvitse kulkea pinnan läpi. Neliulotteisessa maailmassa on hyperkuutioita eli tesserakteja, kleinin pulloja ja muita ihmeitä. Neliulotteinen ajattelu on ihmisille vaikeaa ja siksi tämä maailma tarjoaa meille monia ihmeitä. Siksi fysiikkakin on tietysti mielenkiintoista. Fysiikan malleissakin on usein erilaisia ylimääräisiä ulottuvuuksia, jotka takaavat sen, että todellisuus on ihmeellisempi kuin voimme sen kuvitella.
Mutta jos onkin abstraktioita pyörittelevan matemaatikon sijasta käytännöllinen voi olla vaikka insinööri. Jos kuvitellaan että meillä olisi insinööri joka tekee vuoristoratoja. Jos hän olisi erityisen taitava ja näppärä, sellainen jolla on ylimääräistä aikaa ja niin avara - tai vaihtoehtoisesti tyhjä - mieli, että sinne mahtuu ylimääräinen tilaulottuvuus, niin hän voisi innovatiivisesti keksiä, millainen vuoristorata voisikaan olla neljässä ulottuvuudessa.
Se voisi kulkea kiskoja joita ei voida tukea kuutosarjalla, vaan se voisi koostua sarjasta tesserakteja, hyperkuutioita, joita pitkin sitten huristettaisiin - bonuksena annetun tilaulottuvuuden vuoksi mentäisiin myös poikin. (Pitkin ja poikin mentäisiin, juuri kuten äiti lapsena kielsi menemästä.) Olisi venkuroita jotka menisi itsensä sisään. Siinä missä 3D
-vuoristoradassa klassinen kysymys on se, mennäänkö siinä pää alaspäin,
4D -vuoristoradassa pitäisi kysyä että mennäänkö siinä pää sisäänpäin. Vuoristoradan voisi värittää
keltaiseksi tai punaiseksi. - Tai vihreäksi jos se insinööri pitää siitä
enemmän.
Sitten tämä avaramielinen 4Diplomi -insinööri tekisi ohjeet. Sellaisen 4D -vuoristoradan kykenisi siihen näppärä taitaja kokoamaan aivan ammattikoulupohjaltakin, ainakin ohjatusti. Varmasti olisi todella omituista ja aivoja raastavaa rakentaa aitoa neliulotteista vuoristorataa, mutta jos rakennustöihin patistettaisiin jotain hallusinogeeneja käyttäneitä päihdepuolen toipujia, he voisivat kokea olonsa aivan kotoisaksi. 4D -vuoristorataa puhdetöinä rakennellessaan he voisivat olla iloisia siitä, että töissä kaikki on justiinsa niin kuin heillä kotona.
Lopulta olisi valmis vuoristorata. Siihen pääsisi ajelemaan pääsylippua vastaan, paitsi lapset puoleen hintaan paitsi alle 120 senttiset lapset jotka eivät pääse millään maailman rahalla. Varmasti mahassa mulahtelisi aikuisella, lapsella ja rohkeimmillakin ovelasti kun rata kääntyisi kaikilla ihmeellisillä tilaulottuvuuksilla. Mutta pitäisi varmasti olla varovainen. Nimittäin jos tälläisessä vuoristoradassa tulee oksennus kesken matkaa, ei käyttäjä vältätmättä oikein tiedä mitä tapahtuu. Oksentaessa maha mulahtaa muutenkin sisältä ulos. 4D -vuoristoradassa kysymys olisi ongelmana se, että kuka sen oksennuksen siivoaa, minne ja kenen riesoiksi tuotos päätyy? Vai riittäisikö sanitaation huolehtimiseen se, että pitäisi hatusta tiukasti kiinni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti