1: Tarkalleen ottaen usein he arvostavat sovellettua tiedettä joka helpottaa heidän elämäänsä. Eli esimerkiksi sairaanhoitoa ja televisioita. He eivät sen sijaan tiedä miten ihmisruumis tai televisio toimii, ja mitä fysiikan lakeja tähän liittyy. Koska se ei kiinnosta heitä.
2: Etenkin biologiaa ja maantietoa arvostetaan esteettisin syin. Esimerkiksi ylläolevaa kuva koivun siemenestä ja muusta ilmassa olevasta tomusta arvioidaan sitä kautta että kuva on kaunis. Siksi eläintarhoihinkin mennään ällistelemään omituisia eläimiä tai heltymään suloisten eläinten ääressä.
3: Lisäksi tiedettä arvostetaan ikään kuin auktoriteettien tarinoina joissa Totuuden on korvannut Maailmankuva ja tutkimusmekaniikka on vaihdettu kapinahenkeen tai muuhun auktoriteettihahmoon liitettyyn haluttavaan asennepiirteeseen. Eli tarina on oikean maailmankuvan puolustamisesta ja sankarillisesta hahmosta.
Tätä oleellisesti mukaileva "The Evolving Paleontologist" tuo esille sen, että miksi ihmisien on vaikeaa luottaa tieteeseen. Hän ottaa aiheeksi ilmastonmuutoksen, jossa on mallien käsittelyssä monta sellaista piirrettä jotka sotivat tavallisen ihmisen hyväksymää fiksuutta vastaan.
1: Yksi suurimmista on itse asiassa tieteen dogmaattisuuden puute. Tiedettä usein syytetään dogmaattiseksi, ja tiedettä seuraavaa syytetään skientismistä. Mutta tosiasiassa syy, miksi tiedettä vastustetaan on se, että se ei ole valtaosan makuun tarpeeksi dogmaattista. (Arkijärki vaatii ja odottaa tiettyjä asioita ja kun tämä ei toteudu, kaikki näyttää haihattelulta johon voi luottaa vain puhtaalla dogmaattisella uskolla. Prosessi harhaanjohtaa ja tavallaan selittää miksi näin käy.) Tarkalleen ottaen tämä näkyy siten, että tieteen induktio nähdään heikkona ja luottamusväleissä ja erilaisissa malleissa on heilahtelua. Ihmisen arkijärki vaatii että tieto on ehdotonta, lopullista, erehtymätöntä. "Whether or not my younger self (let alone my older self) was stubborn or simply a bit daft (probably both), I again point out a key feature in the thought process: if it isn’t certain, it’s not good science. So, the assumption or implication that good science is certain is the first part of the puzzle." Ja pelottavaa kyllä, sillä ei ole väliä onko se sellaista, he vaativatkin enemmän sitä että sen väitetään olevan sellaista.
2: Lisäksi ongelmana on se, että ihmiset sekoittavat tieteelliset yksityiskohdat, knopit, tieteeksi. "denying biological evolution and denying climate change are part of a larger phenomenon related to science illiteracy. But I think we often tend to conflate the knowing of scientific data with knowing the process of science itself." Varsinainen tiede on kuitenkin usein sitä että dataa käsitellään (usein induktiivisen) logiikan avulla.
3: Lisäksi ihmiset käyvät luontaisesti evidenssiä läpi sosiaalisena konstruktiona, jossa asia päätetään ikään kuin lakitupatyyppisesti, sen sijaan että oikeasti käytettäisiin tieteellistä metodia. "The second part of the stubbornness by many of us to accept climate change or perhaps biological evolution is that we want evidence presented in a court room. We want the TV show Law & Order, and we want the good lawyer to give us an iron-clad argument, or to show that our opponent is a lesser person, or to literally give us a smoking gun."
Itse asiassa valtaosa tieteen arvostuksesta onkin sitä, että arkijärki ei edes käsitä mitä tiede on ja se idea joka siitä on saatu on jotenkin ihailtava. Kuitenkin esimerkiksi skeptikoiden suurin ongelma on siinä, että kun puhutaan luonnontieteistä, se tuntuu tylsältä, ikävältä ja rajoittavalta. Tiede, joka selvittää miten asiat tapahtuvat ennemmin kuin toisilla tavoilla tuntuu samalta kuin syrjintä jossa joku maailmankuva hakataan muusiksi. Ihan siksi että tiedettä ei nähdä mekanismina, vaan auktoriteetteihin liittyvänä narratiivina. ; Skeptikoiden suurin ongelma ei ole edes heihin kuuluvissa räyhäävissä tyypeissä, vaan jo siinä että ihminen arvostaa tiedettä niin kauan kuin tiedeprosessia - monille kylmää, harjoittelua vaativaa, päntättävää, vaikeaa ja arkijärjelle vierasta - ei sekoiteta prosessiin. Ihmiset nauttivat tieteen hedelmistä, mutta sitä ei saisi soveltaa lähelläkään heidän elämäntapavalintojaan. (Paitsi jos se antaa miellyttävät tulokset, ja tukee sitä minkä he tietävät jo valmiiksi.)
Tähän liittyen olen huvittunut siitä miten ihmiset suhtautuvat popularisoituun tieteeseen. Kun Tiede -lehti julkaisi muutama vuosi sitten tekstin "arkijärki hylkii tiedettä", siinä ei ollut mitään sellaista jota minulle ei olisi opetettu jo vuosia aiemmin kognitiotieteen vakiintuneina havaintoina. Kyseinen lehti on kuitenkin kaduntallaajille suunnattu, ja he pitivät tätä jotenkin repivänä ja uutena asiana. Sitä vastustettiin jonain skeptikoiden ihmistenhakkaamisena, jossa ei arvosteta ihmisiä. Pääasiassa ei näyttänyt olevan tiede, vaan mielikuva tieteestä. Artikkelia ei kumottu tieteellisin syin vaan vastustettiin tunteellisin syin. Tieteen ideaa kyllä kunnioitetaan, vaikka prosessi onkin vierasta.
Tässä ei ole kysymys ihmisten halveksunnasta. Mielestäni esteettinen puoli luonnosta ei ole mikään halveksuttava tapa priorisoida elämäänsä. Itsekään en ole oikein kiinnostunut mekaniikasta tai koneista. En tarkalleen tiedä miten televisio toimii, ja joidenkin irrallisten ajatusten lisäksi henki on vain arkijärkinen olannosto, että "se toimii tieteellä". Mutta aivan yhtä hyvin toisessa kulttuurissa se menisi läpi "se toimii taikuudella" -väitteellä. Sillä en osaisi toisintaa temppua, eli rakentaa kojetta joka tekee sen saman. Joten selvästi jos joku aikaansaa sen kutsuen sitä magiikaksi, hän olisi silmissäni hyvinkin karismaattinen tietäjä. Ja tottakai luottaisin magiaan, arkijärjellä. Olisin tietysti väärässä, ja ajattelisin epätieteellisen tunteellisesti ja seuraisin kulttuuria. Mikä tekee siitä ymmärrettävällä ja inhimillisellä tavalla väärässäolemista. (Aivan kuten typerhetimistä muka oikeasti voisi oikeuttaa jotenkin. Syyllisyys on todettu, joten kaikki tämä on tietysti vain tekosyiden generoimista.)
Ihmiset eivät ylimalkaan ole niin tyhmiä kuin monesti voisi luulla. Suurin syy salaliittoteoreetikkoajatteluihin ja pseudotieteeseen ja vastaaviin ei ole puuttuvat älynlahjat. Kysymys on yleensä ottaen joko laiskuudesta tai siitä että on lähdetty tekemään isosti työtä sen eteen että todistetaan se mikä tiedetään jo valmiiksi. ("Miksi pitäisi tutkia sellaista jonka jo tietää?" kysyi jopa Tarzan samannimisessä kliseesoppa-purkkakasarisarjassa. Ihmisten tulisi ottaa irti jotain Tarzanin tästä viisaudesta.) Halveksunnan sijasta onkin hyvä muistaa, että tieteen keksiminen ei ollut mikään automaatio. Monessa isossakaan kulttuurissa ei olla kehitetty empiiristä ajattelua tai luonnontieteitä. Syynä on se, että tiede sotii arkijärkeä vastaan.
En oikein ymmärräkään niitä monia ihmisiä jotka samanaikaisesti selittävät sitä miten länsimainen kristillinen kulttuuri on niin erikoislaatuista ja erinomaista, että vain sen olennaisten piirteiden vuoksi tiede on voitu keksiä. Ja sitten nämä samat tyypit ponnahtavat jonkinlaiseen deistissävyiseen ihmettelyyn joka korostaa maailmaa kuitenkin Descartesmaisena projektina, jossa paistaa läpi se, että Jumala olisi antanut meille juuri oikeanlaisen älyn ja havaintovälineet jotta olisimme syntyjämme täydellisiä empiirikkoja. Usein heillä paistaa vieläpä erittäin vahvasti läpi induktofobia ja luottamus deduktiiviseen ajatteluun. Joka tarkoittaa sitä, että he itse eivät ole kovin luontevasti empiirisesti ajattelevia, eli he eivät ainakaan luonnostaan seuraa sitä Jumalan heille antamaa järkeä ja aistihavainnointikeinostoa.
Tämänlaisten ajattelijoiden - joista tiede on ihmisille lajityypillisesti erityisen luontevaa mutta tieteen tulee vaatia erikoisia selityksiä koska se on niin harvinainen kulttuurinen ilmiö - tulisikin päättää että onko tiede helppoa ja luontevaa, jotain joka ei vaadi kulttuurista internventiota ja harjoittelua, vai onko se jotain joka on vaikeaa ja erikoisen harva ihmistyyppi yltää siihen luonnostaan. Sitten heidän tulisi koherentisoida kaikki argumentaationsa tämän viitekehyksen mukaan. Ja sitten jos he päättävät että tiede on helppoa, heidän pitäisi tieteen mukaan vaihtaa kantaansa. Sillä tieteen mukaan tiede ei ole suurelle osalle helppoa. ; Chris Mooneyn "The Science of Why We Don't Believe Science" onkin tähän liittyvä hauska pieni teksti. Hän korostaa että kaikki mitä tiedämme empiirisillä keinoilla selvitetystä puolesta ihmisten toimintaa, suorastaan huutaa sen puolesta että emme ole rationaalisia valitsijoita. Käytännön kokeista aivotutkimukseen antavat tässä varsin konsistentteja tuloksia. Sävy on sama kuin "Tiede" -lehden skismoja aikaansaaneessa kirjoituksessa.
NCSE onkin kirjoittanut siitä että monet pseudotieteet liittyvät yhteen. Crank magnetismissa esimerkiksi kreationismi ja ilamastonmuutoksen epäily liittyvät yhteen. Tiedetään että vahvin selittäjä näiden kannattamiseen on maailmankuva joka vastustaa tiettyjen teorioiden lopputuloksia. (Ihmisiä ei kiinnosta tiede prosessina, vaan lopputulokset. Ihmiset vihaavat tiedettä mutta arvostavat sen hedelmiä ja haluavat ottaa niistä kaiken irti ja haluavat että ne hellivät heidän uskomuksiaan ja maailmankuviaan. Noin karkeasti ottaen.) Ja että toinen tärkeimmistä selittäjistä tämän lisäksi on yleinen luonnontieteellisen ajattelun osaamisen puute. (Luonnontieteellistä ajattelua voi toki vastustaa, mutta vastustaaksesi sitä hyvin, sinun tulisi myös osata se hyvin. Ja ongelman ydin onkin juuri siinä, että näin ei ole. Tieteellisen ajattelutavan osaamisen puute selittää osaltaan miksi tietyt uskomukset limittyvät monilla.)
Denialismi liittyykin erikoiseen tilanteeseen jossa tiedettä arvostetaan mutta sitä ei jollain tavalla hyväksytä. Tässä on olemassa kaksi päätyyppiä ; (a) On laiska tyyppi jolla on kenties maailmankuvallinen syy olla denialisti. Mutta hän ei näe vaivaa asian kanssa. Hän ei osaa koko ajatteluprosessia, koska se ei kiinnosta häntä. Hän seuraa lähinnä arkijärkeään. (b) On ahkera - usein varsin älykäs - crank, joka keksii mitä tahansa puolustaakseen omaa suosikkinäkemystään ja joka hylkää tiettyjä hyvän tieteenteon prosessin piirteitä koska hänestä on tärkeintä että havainnot osuvat hänen oman maailmankuvansa logiikkaan. Ja siksi erilaiset ristiriitoja peittävien ad hoc -oletusten generointi ja datan pänttääminen ja aineiston cherry pickaus täyttää hänen - ahkeran, älykkään ja jopa kunnianhimoisen - elämänsä. Hän on kuitenkin enemmän teologi tai juristi kuin naturalisti tai skientisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti