Egyptin kulttuurin skarabee -koru on monille ihmisille tuttu. Se liittyy siihen hyvin tunnettuun kuvastoon yhdessä muumioiden ja pyramidien kanssa. Skarabee -helyjä voi ostaa itselle ja ystäville matkamuistomyymälöistäkin. Ihmiset ostavat tämän ja näkevät sen henkisenä. Tämä ei tietysti ihmetytä, sillä egyptissä skarabee liittyi elämään. Ja sillä oli vahva yhteys tärkeään auringonjumala Ra:han.
Kuitenkin kun mietitään mikä tämä pyhä pillerinpyörittäjä on, astutaan biologian maailmaan. Etenkin kun egyptin taikauskossa turilaissittäiästä käytettiin lääkinnässä siksi että Ra:n symbolina tälle nähtiin muutakin yhteyksiä niihin asioihin joita Ra jumalana edusti. ; Pilleri jota pyöritetään on itse asiassa sontapallo jota tämä turilainen pyörittää. ; Pillerinpyörittäjä vastaakin tätä kautta biologisesti melko paljon kotimaista sittisontiaista tai turkkiloa. Hyönteisiä joihin liittyy sangen epähygienisiä ja kontaminoivia mielikuvia.
Egyptiläinen uskonto on tässä rehellinen. Auringon kehrä liitettiin pillerinpyörittäjän pyörittämään lantapalloon. Yhteys voi tuntua omituiselta, mutta on hyvä muistaa että lantaa on käytetty polttoaineena - ja monissa kulttuureissa lantaa arvostetaan esimerkiksi juuri tämän ominaisuuden vuoksi. Näin ei ole kovinkaan erikoista ajatella että aurinko olisi tulen analogia ja saisimme valomme ja lämpömme valtavasta kosmisesta paskakasasta.
Egyptiläisille analogisuus tarkoitti sitä että se oli mallintava vertauskuva. Eli jonkinlainen selitys taivaanmekaniikasta. Kuoriainen oli sen ajan gravitaatioteoria joka selitti auringon liikkeitä taivaankannen poikki. Tässä yhteydessä on hyvähköä huomata että teknisenä maailmankuvana - ja jopa fysikaalisen maailman hengellisenä tulkintana - on täysin typerää ja kornia
ajatella että aurinko olisi edes palamisreaktio. Aurinko ei ole tulessa.
Ero on suunnilleen se, että jos skarabeen palava paska -aurinko pitäisi
paikkaansa, niin voisimme laskea kuinka monta humalakusijaa
tarvittaisiin että aurinko voitaisiin virtsata sammuksiin. Sen sijaan
kun aurinko perustuu fuusiovoimaan jonka voimanlähde on massa, niin
aurinkoon kusija itse asiassa korkeintaan tehostaa reaktiota.
Mutta tästä huolimatta siinä on asennetasolla ilmiö jonka miettiminen voi olla aivan hyödyllistä jopa hyvinkin skientistis-skeptiselle paatuneelle naturalistille. Sitä voi käyttää näkökulmien vertauskuvana tai eksistentiaalisena vertauskuvana.
Länsimaisessa kulttuurissa paskan hyväksi sublimointi on nimittäin hyvinkin vierasta. Ajattelemme että kun aurinko on hyvä asia, niin sen hengellisten ulottuvuuksien on nojattava johonkin mukavaan. Siksi kissanpennuista ja kukista koostuva aurinkokuva voisi tuntua hengellisesti soveliaammalta - kenties pinnalliselta ja hupsulta, mutta kuitenkin oleellisesti parempana kuin ajatus siitä että elämä sidottaisiin symbolillaan äärimmäisen lujasti paskaan.
Siksi egyptissä matkaavat länsimaiset arvostavat skarabeeta lähinnä koska se liitetään oman kulttuurimme arvostamiin piirteisiin. Ra -jumaluus tukee monia hyvänä pitämiämme asioita. Samalla emme korosta sitä että muitakin puolia on ; Esimerkiksi tämä yhteys paskaan on sensuroitu tai ignoroitu ; Ja vaikka se tiedettäisiin, sitä ei haluta korostaa.
Kuitenkin tämä yhteys itsessään voisi olla arvokas esimerkiksi pahan ongelman kanssa painivalle kristityn mielellekin. ; Kulttuurimme on liiaksikin sanitoinut maailmaa siinä mielessä että likaiset ja pahat asiat määritetään helposti jotenkin luonnottomiksi. Michel Montaignen hengessä voisi sanoa että peitämme juuri tämän puolen elämästämme määrittelemällä ensin ontologisen moraalin, hyvän maailman, jossa sitten kaikki likainen nähdään saasteena, pahana ja syntinä. Paskaa kohdellaan samalla tavalla kuin luonnollisia viettejä joita kutsutaan synniksi varsin kevein perustein. Ja jos kristinusko on tässä ajattelua vääristävä, niin medikalisoiva maallinen maailma on itse asiassa tässä kohdassa vielä pahempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti