Ei ole kesyä oravaa

Työkaverini kertoi, miten erään kerran eräs hänen tuntemansa nuori mies oli kiivennyt puuhun, jossa oli oravanpesä. Orava oli puolustanut pesäänsä ja purrut miestä sormeen. Mies oli pelästynyt, pudonnut puusta ja kuollut - eikä orava ollut vieläkään irrottanut hampaitaan tästä. Tiedän siis ihmisen joka tuntee oravan surmanneen ihmisen. (Tai sitten se on ainakin hyvä tarina.) Ajatus voi tuntua koomiselta ; on muodikkaampaa pelätä susia. Itsekin pelkään enemmän ilveksiä kuin susia. Oravat kuitenkin herättävät kunnioitusta. Samoin kuin erilaiset peurat, jotka voivat olla erittäin pelottavia kohdattavia.

Oravien kohdalla tärkeintä on ymmärtää että ne ovat kamalia purukoneita ; Yleisesti esitetään, että oravat eivät voi irrottaa purentaansa. Markus Kajokin kertoo tästä, että "Eli, kun sanotaan, että jos orava puree henkilöä vaikka peukalonkankaan, niin se ei lopeta ennen kuin on hampaat vastakkain. Mutta jos onkin sillä oravalla paha alapurenta, eikä ota hampaat vastakkain, niin eikö se ikinä lopeta? Niin että se on pakko nukuttaa se orava, ettei se kuolisi nälkään siinä peukalonhangassa riippuessaan."

Toistuvuus oravasta joka ei päästä irti kertoo siitä että kyseessä on yleinen uskomus. Tässä kohden saattaa mukana olla jo liioittelua - tässä on kenties jopa eräänlainen myytti tai urbaani legenda yritteliään murrettavaksi. Mutta totuus on kuitenkin kohtuullisen lähellä kansan tietämää. Nimittäin tiedetään että oravien puremiskäytäntöä kuvaa muutama asia.
(a) Niillä ei ole puremista hillitseviä vaistoja, joten kun orava saa päähänsä purra, se ei osaa lopettaa toimintaansa.
(b) Niillä ei myöskään ole pureskelua hillitseviä vaistoja, joten niiden päähän tulee maistella likimain kaikkea. Tämä on melko kamala yhdistelmä.
(c) Pureskeluinto ei tietysti merkitsisi paljon, jos puruvoima olisi yhtä pikkiriikkinen kuin orava itse. Mutta tosiasiassa oravat ovat jyrsijöitä, joiden puruvoima kykenee esimerkiksi pähkinöiden murtamiseen. vahingoittavat halutessaan kiinteistöjä, koska ne kykenevät pikkunykeröhampaineen nakertelemaan tiensä läpi miltei kaikesta, mukaan lukien alumiini. Oravien ruokavalio vaatiikin runsasta kalsiumin saantia, sillä ne ovat jyrsijöitä joiden hampaat kasvavat koko ajan.
(+) Hampaiden lisäksi oravilla on kynnet joiden pääfunktiona on upota kaarnaan. Ihmisen iho on paljon ohuempaa ja lävistettävämpää, joten oravan raapimaksi joutuminenkaan ei ole ollenkaan miellyttävää.

Oravat ovat yleensä varovaisia ja pyrkivät pakenemaan, mutta jos ne ovat nurkkaan ajettuja ne voivat saada ns. ison vaihteen päälle. Silloin ne ovat pelottomia ja pelottavia. ; Itse asiassa niiden aggressiivinen käytöskään ei kuitenkaan ole hirveän harvinaista. Ne ovat yksiä vihaisimpia jyrsijöitä joita luontomme tuntee. Rotta on oravaan verrattuna helppo olento. Mikä onkin varmasti se syy, miksi rottaa saa yleisesti lemmikkieläinkaupoista, kun taas niitä söpömpiä ja pörröisempiä oravia ei saa. (Kaikkeen tälläiseen on yleensä jokin syy. Yleensä se on hyvä. Nykymaailmasta tarvitsee tavallaan tässä yhteydessä tietää vain se, että miltei kaikki kaupallistetaan, joka vain voidaan.)

Itse asiassa oravan pitäminen lemmikkinä olisi aivan yleisesti ottaen kammottavan huono ajatus. Oravien ainut ansio lemmikkinä on se, että ne ovat pörröisiä. Sen lisäksi ne tuppaavat pitämään alueensa puhtaana sotkemalla lattiat, olemalla pieniä, salamannopeita ja sille päälle tullessaan ne rikkovat, repivät, purevat, raatelevat... Tärkein asia oravien kanssa pelaillessa on se, että oravia on helppoa ja miellyttävä kesyttää, mutta ne eivät koskaan täysin kesyynny. Oravasta saa helpostikin villin elätin joka seuraa sinua minne menetkin, mutta lemmikkiä niistä ei tule.

Itsekin olen toki kesytellyt elämäni varrella muutamankin oravan. Ne ovat ihan mukavia otuksia, etenkin kun muistaa että ne syövät pähkinöitä, käpyjä, linnunmunia, linnunpoikasia, kaikkea lihaa, kaikkea mikä on roskaruokaa. Ja ennen kaikkea ne oppivat melko nopeasti mistä saa ruokaa. Ja kesyys on sitä että ne tajuavat että sinä tarjoat ruokaa. Niiden kohdalla on vain syytä muistaa turvaväli. Muistaa tuoda niille ruokaa mutta ei olla itse ruoka.