Hevonen kykenee heti syntymänsä jälkeen koikkelehtimaan ympöriinsä. Ihmisellä ei ole tämänlaista. Vauvat osaavat vain makoilla ja huitoa. Ne eivät esimerkiksi kykene pakenemaan parin päivän ikäisinä susia. Tämä tarkoittaa sitä että valtaosa motoristista taidoista on opittava. Niille on oltava motorinen muisti.
Olisiko vähän ikävää jos tulisi motorinen amneesia; Eli muistaisi kyllä elämän
oleelliset knopit kuten talvisodan vuosiluvut, sen että maa kiertää
aurinkoa, ja että Päivi Räsänen ei edusta kirkon virallista kantaa. Mutta
unohtaisi motorisen toiminnon. Ja vielä hankalampaa olisi jos unohtaisi senkin mitä niillä raajoilla tehdään.
Kun vaikka aamulla heräisi ilman motorista muistia, olisi kuin vauva. Sitä heiluttelisi käsiään ja jalkojaan
sivuilla, eikä älyäisi mitään. Olisi yhtä hämmenystä koko elämä. Nyrkille oppisi tärkeitä funktioita, kuten suuhun tunkemisen ja sormelle nenänkaivuun. Oppisi pian että takajalalla korvan takaa rapsuttaminen ei suju yhtä hyvin kuin koiralla ja että kannattaa käyttää käsiä. Elämä olisi yhtä hämmästystä.
Eikä vähiten siinä vaiheessa kun heiluttelisi varpaitaan ja ajattelisi, että mitkä
kummat tuossa? Että mihin noita tarvitaan? Ei voi tarttua, eikä niillä tunnu olevan muuta järkeä kuin oven alle jääminen ja se, että erilaiset esineet putoavat niille. Miten sinä vastaisit itsellesi varpaiden tärkeydestä jos et olisi itsesi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti