t****, taitoa, tekniikkaa

Teknologia edistyy koko ajan. Samalla muuttuu yhteiskunta. Ja aina emme kykene tietämään mihin se muuttuu. On ehdottomasti hyvä pohtia asioita. Sitä varten tämän päivän "Metro" -lehdessä oli kolumni nimeltä "artesaanin kuolema". Läpikäyn tämän jutun vaihe vaiheelta jotta sen koko sisältö aukeaa eteemme koko kirkastavalla voimallaan.

"Ne tekevät kuulemma koneita joilla voi tulostaa suklaata: 3D tulostimia. Samanlaisilla koneilla voi myös tulostaa aseita, raportoitiin etenkin menneenä keväänä kiivaasti eri medioissa. Suklaalla ja aseilla ei nimellisesti ole toistensa kanssa tekemistä, ja väärien raaka-aineiden tullessa syötetyksi tulostimeen saattaisi lopputulos olla niinkin hullunkurinen kuin kaakaovoista tehty pistooli tai muovinen praliini."

Alku on lupaava. 3D -teknologia on avoimesti mullistava innovaatio. Sillä on hirvittävän suuri potentia moneen aiheeseen liittyen. Teoriassa sen sovelluskirjo on niin monipuolinen, että on selvää että sillä voi tehdä paljon hyvää ja huonoa. Se itse asiassa mullistaa sen maailman jossa olen elänyt nuoruuteni, eikä taatusti pelkästään positiivisin tavoin ; Esimerkiksi aikanaan kaikissa laillisissa videoissa oli piratismin kieltävä video joka korosti että et varastaisi autoa, käsilaukkua tai vastaavaa. (Parodiallista kyllä tämän taustajumputus oli piratoitu, eli ilman tekijänoikeuslupia hoidettu.) Perusvitsi vastaukseksi oli se, että en toki varastaisi autoa, mutta jos voisin ladata sen netistä...

Toistaiseksi arkimyyntiin tuleva 3D tulostin ei kykene tulostamaan esimerkiksi metallia, ja se on muutoinkin hitusen rajallista. mutta uskon melko vakaasti että tämä tulee muuttumaan. Ja tämä oikeasti muuttaa tilanteen sellaiseksi, että voin ladata käsilaukkuja ja muita tuotteita netistä. Tämä tarkoittaa sitä että piratismi muuttuu enemmän ja enemmän normiksi. 3D tulostin mahdollistaa sen, että ties mitä esineitä voi ladata netistä. Aseiden kohdalla riski on tietysti jo nyt tietyllä tavalla relevantti. Toki tulosteena saatu ase muistuttaa siitä miksi aseet tehdään tavallisesti metallista ; Luodit (joita ei vielä saa tulosteena, mutta kenties tulevaisuudessa tämäkin muuttuu ehkä kenties) tuottavat kovaa kuumuutta ja painetta. Tämä asettaa rakenteille haasteita. Siksi nykyisillä 3D aseilla ei ammuta montaa kertaa ennen kuin ne särkyvät. Ja tämä rajoittaa niiden käyttöä kaupunkisodassa. (Muuntaen sen toisellakin tavalla "lähemmäs piraattiaikaa", jolloin kannettiin useita musketteja.)

On siis ehdottomasti hyvä ottaa näin tärkeä innovaatio käsittelyyn. Mutta minähän ihan innostun joten on syytä jatkaa edemmäs tätä kolumnia joka pitää sisällään lupauksia herkkupaloista.

"Kuolema siitä seuraa, eikä minua naurata lainkaan. Kaikkein vähiten siksi, että koen kaduilla turvallisesti liikkumisen myös ammattini suklaamestarina kertaheitolla uhatuksi."

En ymmärrä miten suklaa -ase on kuolemaksi. (Tai miksi se uhkaisi suklaa-artesaania joka ei voi tehdä osiltaan sopivaa suklaa-aseita ilman 3D tulostinta ja joka osannee tuottaa parempaa premium -suklaata kuin teollinen muotoilusuklaamassa. Ja tehdä taidetta jota ei tarvitse luoda kopioimalla olemassaolevaa vaan jossa on ns. omaa luovaa panosta.) Enkä ymmärrä miten muovipraliini on sen murhaavampi kuin ne muovihedelmät joita kaupossa saadaan. Lisäksi en ymmärrä miten tulostettava ase tekee elämisestä oleellisesti turvattomampaa. Ihan sen takia että maailmassa on kaikenlaista joilla voi tappaa. Maailma on tällä kohden ollut turvaton vain aina. Enkä ymmärrä miten suklaamestari voisi olla uhattuna vielä pitkään aikaan. Mutta kenties kirjoittajalla on kuitenkin viisautta jota en ymmärrä. 

"Koneellistumisen myötä meistä ihmisistä on tullut yhä tarpeettomampia. Korjaan, meistä artesaaneista. Olemme sukupuuttoon kuoleva laji, ja siksi nautimme vielä toistaiseksi kiistatonta, joskin sentimentaalista, arvostusta. Meitä yritetään jopa pelastaa, hieman kuten hylkeitä. Oink!"

Tämä itse asiassa tuo valoa ja ymmärrystä aikaisempaan ihmettelyyni. On selvää että teknologia on muuttanut yhteiskuntaa kautta aikojen. Kirjoittaja siis katsoo tulevaisuuteen. Se onkin järkevä strategia silloin kun mietitään sovellusten eettisyyttä. Kuitenkin se samanaikaisesti tuntuu unohtavan tämän ja pelaavan jonkinlaista maailmaa jossa artesaaneja ei muka arvostettaisi vaan jotenkin säälittäisiin ja pidettäisiin kunniassa lähinnä nostalgisin syin. Oink -lausuma taas herätti mielessäni syvää ihmetystä. Minä, joka olen jo luullut murtaneeni ironian ja sarkasmin sävyjen mysteereitä, olen täysin hämmentynyt siitä mitä tämä sana tekee tekstille. (a) Korostaako se sitä, että asia on juuri kuten on sanottu, eli lausuja rinnastaa itsensä hylkeisiin samastumistempulla (b) vai onko tämä etäännyttävä keino jossa korostetaan että on naurettavaa jos suklaamestari on hylje.

Tosin tässä kohden on selvästi tehty aika raju eettinen rinnastus. Työ on rinnastettu suoraan ihmisen arvostettavuuteen. Ihmisellä on siis välinearvo työn kautta. Teknologia on todellakin muuttanut maailmaa. Esimerkiksi kivikauden taidoista valtaosa on muuttunut käytännössä koko ihmiskunnan tasolla turhiksi. On teoriassa mahdollista että tämä tapahtuu myös käsityötaidoille. Itse asiassa kun katson esimerkiksi leipomoa tai verstasta, huomaan siellä teknologista kapistusta jos jonkinlaista. Nykyään artesaanius on yhä enemmän muuttunut välineelliseksi. Käsityötaito ei ole enää aikoihin ollut sitä että mennään metsään, otetaan ja kaadetaan puu ja etsitään kivi ja tehdään kaikki omin käsin nakuttelemalla alusta lähtien. Voin kuvitella kivikauden ihmisten nurisevan nostalgiassaan että "eihän ne osaa enää metsästää, nylkeä, teurastaa tai tehdä edes kivikirvstä!" Eivät. Kirjoittajan sanavalinnat paljastavat että tässä on kysymys enemmästä ; hän pitää muutosta myös pahana. Sanavalinnat paljastavat hengen, mutta tämä on enemmän väittämistä kuin argumentointia. Mutta olemme tietysti vielä melko alussa, joten kenties jotain oleellista tulee jatkoksi.

"Eettisesti, moraalisesti, älyllisesti ja tieteellisesti eteenpäin vievä kehitys on hyvästä."

Ja itse asiasa tämä on loistava kiteytys. On todella kaahoa esittää että uusi teknologia olisi hyvää koska se on uutta ja teknologiaa. On hyvä asettaa ehtoja. Näissä ehdoissa on tosin hitusen erikoinen puoli ; Moni voisi liittää niihin moralismin sävyä, jotain jossa ihminen kertoo mikä on moraalista, älyllistä ja tieteellistä. Minua tälläinen moralismi ei itsessään haittaa. En vain pidä sitäkään hyvänä vain siksi että se on moralistista. Sen pitää oikeasti olla myös hyvin perusteltua. Mutta on aivan oikeasti hyvä näyttää mitä on osoittamassa. Teknologia, 3D -teknologia, on sidottava sen moralisiin, älyllisiin ja tieteellisiin elementteihin. Mitä se edistää ja mitä se jarruttaa?

"Tulostin jolla voi nappia painamalla tulotaa käytännössä mitä vain, oli se pala suklaata, Smith&Wesson tai vain kukkaruukku, ei ole vain pahasta vaan megalomaanisen huono idea. Kunpa osaisimmekin lopettaa, kun olemme saaneet aikaan jotain hyvää! 3D -tulostimella rakennettu keinohengitysputki pelasti vauvan hengen Ohiossa toukokuussa 2013. Mmm. Maistuupa kakku hyvälle, vielä toinen pala, kolmaskin. Pian on ähky, maha on sokerista kuralla ja tulostimesta pukkaa keinoelinten sijasta joukkotuhoaseita."

Tämä argumentti on todella erikoinen. Kun arvioidaan eettisyyttä, ei todellakaan kannata aloitta moitetta sillä että kertoo miten eettinen asia on! Jos esimerkiksi kehitämme hienon lääketieteellisesti auttavan tekniikan, ei suinkaan voi olla niin että "nyt kun olemme näyttäneet sen tehon, on se laitettava jäihin koska nyt olemme voiton puolella". Oikeasti eettistä tässä tilanteessa on juuri käyttää sitä.

Lisäksi tässä tulostimen kohdalla tulostin ei tee mitään tyhjästä. Se nojaa raaka-aineisiin. Niitä joutuu ostamaan. Näin ollen tosiasiasas teknologia tuskin tuo "suklaanmässyttelyongelmaa" sen enempää kuin nykyinen tilannekaan. Siis se, missä oikeasti voit tilata kotiinkuljetuksia ja hankkia kakkuja suklaamestareilta. Olen toki itsekin ahminut joskus liikaa suklaata, mutta en pidä tätä jonain osoituksena siitä että suklaa olisi vaarallista ja kiellettävää. Toki joku saattaisi ajatella, että tässä oli kysymys "vain esimerkikstä". Mutta sellaista ei olekaan. Jos esimerkki ei ole osuva, sitä ei kannata käyttää kolumniin jonka väsäämisen suurin ongelma on tilapula. (Believe me, omakin kolumnini on ilmestynyt samasta kanavasta. Minä tiedän.)

Argumentaatio jossa näytetään että jokin tekee hyvää, ja viitataan johonkin kaukaiseen uhkaan on slippery slope -argumentaatiota. Sellaisen huono puoli on se, että se ei ole kovin perusteltua. Kun argumenttirakenne on oikeasti se, että ensin näyttää edut (hengitysputki) ja sitten viittaa perustelemattomaan uhkaan (joukkotuhoaseet) jota ei ole tuolla teknologialla saatu tehdyksi ja joka ei ole vielä aikoihin relevantti uhka ihan teknologisten vaikeuksien vuoksi, kertoo että kenties 3D tulostimien kehitystä pitää miettiä sitten kun tälläiset aidot uhat alkavat olemaan relevantteja. Esimerkiksi itse olen aika vakavasti sillä kannalla että kenties metallia tulostavat tulostimet on syytä antaa siviilikäyttöön vain hyvin rajatuilla ehdoilla.

"Olen sitä mieltä että olemme vauhdilla muttumassa poropeukaloiksi. Mitä osaamme enää käsillämme tehdä? Painaa erilaisia nappuloita, liikutella poropeukaloilla kosketusnäyttöisten älyapparaattien pintaa."

Tämä on itse asiassa todennäköisesti totta. Itse en esimerkiksi osaa puukäsitöitä juurikaan. Tähän on oikeasti yksi syy. Käsityön funktionaalinen arvo on monin paikoin kadonnut. Ne ovat muuttuneet kuriositeettitaidoiksi. Puukäsityöt ovat kaupunkilaisen elämän kannalta yhtä oleellinen taito kuin keskiaikainen miekkailu (tuo urheilulajeista jaloin!) Taidot ovat hyvin monelta paikoin muuttuneet harrastuksiksi joita tehdään niiden itsensä vuoksi.

Kuitenkin jos pelkää turvallisuutensa puolesta, pitää muistaa että tosiasiassa käsityötaidoilla tekee paljon. Maaseudun pojat ovat menneisyydessä tehneet puusta omatekemiä pyssyjä, joissa vieteri tai kuminauhapohjainen laukaisinjärjestelmä jossa on naula iskee pienikaliiberisten luotien nalleihin. Näissäkin materiaali muistuttaa rajoitteineen muovia. Ne särkyvät ja pirstaloituvat helposti. Mutta teoriassa jos tiedät mitä teet, voit tehdä siitä aseen. Kätevät ihmiset osaavat väkertää erilaisia kuolemanansoja, jousiaseita. Itse asiassa myös ampuminen on teknisesti ottaen craft. Ne ovat käsillätekemien taitoja. Samoin kuin omatekemiä pommeja tehneiden nörttipellepelottomien temput, joiden riskeistä muistuttamiseen ei liene tarpeen sanoa muuta kuin yksi sana. "Myyrmanni". Taidoksi voitaneen katsoa myös luonnontuntemuksesta tulevat taidot joiden avulla naturalisti osaa vaikkapa eristää syanidia omenansiemenistä. Nämä taidot tuovat mukanaan potentiaalia tehdä monenlaisia asioita.

Toki en vetäisi suoraa johtopäätöstä siitä että jollakulla on ase, siihen että joku ampuu jonkun aseella. Mutta on toki selvää että jos 10 000 ihmistä tulostaa itselleen aseen, niistä muutama päätyy totaaliselle pipipäälle jolle kyseessä ei ole mikään scientific curiosity. Siksi on selvää että pomminteko-ohjeet internetissä ovat aikaansaaneet erinäisiä irtosormia erinäisille idiooteille. Ja em. "Myyrmannin". Kenties onkin nimenomaan hyvä että meillä on kohta sukupolvi joka on riittävän kätevä tulostamaan uzin internetistä, mutta joka on niin kädetön amatööri että ei osaa laukaista sitä vaarallisesti ja tehokkaasti kohti ihmisiä!

Käsityötaidot ovat siis jotain jota kirjoittaja ilmeisesti arvostaa itseisarvoina. Sillä muuten kirjoituksessa ei ole juurikaan järkeä. On siis itsessään tärkeää että on kädentaitoja. Tämä ei tosin sovi yhteen tekstistä kumpuavan ns. välineellisen leiman kautta. 3D -tulostin on uhka käsityötaidoille koska se tekee ammatit tarpeettomiksi siinä mielessä että niitä voi tehdä koneilla ja tästä seuraa että ihmiset muuttuvat turhiksi. Käsityötaito on siis itseisarvo ja välinearvo samanaikaisesti. Tämä on mutkikasta, mutta kenties syynä onkin nykyinen maailmanmeno jossa käsityöt on välinearvoistettu. On parempi että itseisarvoa toteutetaan välineellisen arvostuksen kuristuksessa kuin ei ollenkaan. On syytä yrittää tulkita kolumnia suopeasti.

"On ihme, ellei evoluutio vuosien saatossa muovaa meitä syntyviksi älypuhelin käden jatkeena. Jolle se ei synny tai kasvaessa kehity, karsii luonto pois. Surkastutetaan ihmeessä aivomme rusinoiksi, painellaan nappeja kuin pienet hullut."

En tiedä mitä tuotsa lausunnosta voi sanoa. Paitsi sen, että kun se puhuu pienenä hulluna toimimisesta, sen lausuja mitä ilmeisemmin on kyseisen alan erikoisasiantuntija. Ensinnäkin ilmeisin on, että teknologia ei tietysti oikeasti koskettele evoluutiota. Älypuhelimet eivät sorki genetiikkaa. Ne ovat teknologiaa, joita ihmiset tekevät toisilleen. Itse asiassa älypuhelimet kehittyvät nopeasti, ja olisi evolutiivisesti typerää kehittää älypuhelin vauvan kourasta, kun malli kuin malli jäisi parissa vuodessa vanhaksi. Genetiikka on tässä kohden jähmeämpää kuin ns. älykäs suunnittelu. Lisäksi yritys leimata evoluutiometaforaan liitetty eugeniikka on itsessään vastemielistä kikkailua johon sortuvat ns. idiootit jotka tietävät evoluutiosta niin vähän että luulevat että älypuhelimen syntyminen kädestä olisi siihen liittyvää. ; Ja evoluutio ei ole tässä mikään "vain esimerkki". Se on tieteellinen teoria jolla on tietty sisältö. Joka tässä on selvästi unohtunut.

Ja mikä oleellisinta. Tämä karsintametafora on itse asiassa ylistyspuhe teknologialle ja se ajaa kädentaitoargumentaatiota hyvinkin nurkkaan. Sillä jos mietitään mitä teknologia tekee, niin se tarjoaa keinoja joilla kädetön amatöörikin voi elää ilman ongelmia. Evolutiivisesi tämä tarkoittaa sitä että näihin kohtii kohdistuva valintapaine lakkaa toimimasta. Se tarkoittaa sitä että huonommillakin geeneillä pärjää. Taitouniversumi on tunnetusti ollut sellainen, että se on liitoksissa myös lisääntymismenestykseen. Valitan, me kaikki olemme tätä kautta "karsintayhteiskuntien hitorian" tuotoksia. Jos siis haluamme eroon tälläisestä "eugenisesta karsinnasta" niin sen pitäisi olla hurraahuuto 3D -tulostimille.

Tosin kun mietitään mitä tosiasiassa on tapahtunut teknologian kehityksen myötä, on se, että tarvitaan yhä enemmän tiedettä. Tavallinen tampio (kuten minä) ei taatusti osaa rakentaa edes alkeellista televisiota. Mutta tosiasiasa täytyy olla paljon ihmisiä jotka osaavat tähän liittyvää tiedettä ja siihen liittyviä taitoja. Teknologia on itse asiassa tuonut informaationprosessoinnista yhä oleellisempaa ja oleellisempaa. Siinä missä tieteenfilosofia on joskus ollut kuriositeetti, kun on pitänyt luottaa ammattijournalisteihin ja tiedemiehiin, on nykyään markkinat täynnä kaikenlaista denialistia joiden seasta pitää seuloa asiallinen materiaali. Toki moni idiootti ei tähän kykene ja heille tämä informaationlisäys tuo vaikeuksia. Napinpainelija ei voi surkastuttaa aivojaan rusinoiksi, koska napinpainelussa on kysymys informaatiosta, napinpainallusten järjestyksestä. Aivojen muuttuminen rusinoiksi ei ole se, mitä minä pelkään. Huoleni ovat reaalisia mutta muualla. (En tosin ymmärrä miksi turhiksi muuntuneet kädentaidot olisivat niin oleellisia. En minä kaipaa kivikirveenrakennuskurssejakaan. Paitsi tietisty huono esimerkki siinä mielessä että sellainen voisi ollakin ihan hauskaakin!)

"Pelkäämpä että meistä on koneiden myötä tulossa paitsi poropeukaloita, myös pikkuisen vähemmän ihmisiä."

Tämä perustuu vanhaan ja väärään dikotomiaan. Se on toki ollut liikkeellä vain aina. Jokainen uusi teknologia on tehnyt meistä muka vähemmän ihmisiä. Internetkin on virtuaali ja etäännyttää todellisuudesta, vaikka asia ei juuri ole näin. (Ja itse asiassa teknologia valtaa nämä alat niin että ilman niitä ei voi olla kunnolla sosiaalinen.) Teknofobia ja nörttienpilkkauskulttuuri elää näistä kliseitä. Kliseys ei tee niistä hyviä, korkeintaan ärsyttävän yleisiä.

Minä taas uskon juuri päinvastaista. Suurin osa konflikteista on konflikteja resursseista. Ja kun katsomme historiaa, on ihmiskunnan elossaolevien ihmisten määrä selkeästi kasvanut. Ja myös arvot ovat koko ajan (yksilötasolta tarkastellen) lempeytyneet. Toki monet kristityt kaipaavat vanhoja hyviä aikoja, mutta tuolloin ihmiset ovat kuolleet tauteihin ja tappaneet vääräuskoisia (jos ovat esim. katolisia) tai tuhonneet heidän kulttuuriaan (jos ovat esim. luterilaisia). Teknologinen kehitys ja humaanius liittyvät yhteen. Valitettavasti tämä loppukaneetti selventää miksi teksti on tehty ja mistä se kumpuaa. Pelosta.

Kyseessä on vieläpä ilmiselvästi pelko sellaista teknologiaa kohtaan jonka toimintaperiaatteet eivät ole kirjoittajalta kovin hyvin hallussa. Eli se on pelkoa tuntematonta kohtaan. Se on normaali tapa synnyttää pelkoa. Se on myös turha tapa synnyttää pelkoa. Kaikki pelottelu perustuu tuntemattomaan uhkaan. Joka on yllättävän usein kuviteltu uhka, liioitetltu uhka tai jopa olemassaolematon uhka.

Tämä läpikäymäni kolumni on jotain joka on rakenteellisesti hyvin erikoinen. Se lähtee hyvin. Ja jokainen sen lausuma onnistuu jotenkin olemaan astetta huonompi kuin edellinen lausuma. Tämä on surullista, koska itsekin koen jonkinlaista huolta 3D -tulostimia kohtaan. Mutta minua ei pelota se, että "kohta kaikilla on ase ja ne ampuu mua ensimmäisenä", vaikka tämä on minun kohdallani luultavasti relevantimpi pelko kuin jollakulla jolla on niinkin ihana ansio kuin kyky tuottaa karkkia. (Minä tuotan vain yrmyyttä ja vittuuntuneisuutta. Sen lisäksi että töissä poropeukaloillani pyörittelen esille sovelluskelpoista kikkailu -informaatiota jostakusta joka monista näyttäisi vain kasalta irrallista dataa. Ja muuna aikana rakennan ydinohjuksia ruohonleikkureista.)

Näkisin että 3D tulee todella muuttamaan "elinkeinon" käsitettä. Ja luultavasti se iskee pahiten insinööreihin, eikä artesaaneihin. Artesaanien kohdalla tilanne on enemmänkin se, että heistä tulee vähän samanlaisia kuin kuppien tekemisestä. Ennen jokainen kippo tehtiin. Ne olivat halpoja ja niitä väkerrettiin paljon. Artesaanilla oli töitä mutta ei mainittavasti rahaa. Nykyään teknologia tekee muovikippoja mallilla "muutama senttiä kilo". Ja artesaanit ovat muuttuneet taiteilijoiksi joista parhaat tekevät muutaman taidekupin ja vetävät näistä hirveät massit. (Ja muut ovat kuten valtaosa taiteilijoista, eli askeleen päästä "työttömistä luusereista". Jos sitäkään.) Jos voit piratoida käsilaukun internetistä, tulee insinöörien työn katteesta helposti olematonta.

Sen sijaan luotan että viihdeteknologiaan kiinni kasvaneet lihaskunnottomat pelulamut eivät jaksa lähteä rettelöimään koska heillä on edessään vastatulostettua kylmää pitsaa ja lämmintä kokista. Ja päässään ajatus siitä että jos ulkona on oikeasti muka niin kivaa, niin miksi ihmiset ovat kehitelleet sisätiloja vuosisatojen ajan niin mukaviksi! (Ei siksi että tulostin ei toimisi oikein vaan siksi että kunnon todelliset nörtit pitävät niistä sellaisina. Muuten on liian hapokasta.) En tiedä miten kolumnin kirjoittaja on onnistunut surkastuttamaan aivonsa, mutta hän ei ole ainakaan tehnyt tätä painelemalla nappuloita kuin pieni hullu.

Kenties ratkaisu tähän onkin silmiemme alla. Käsityöläistaidot ovat taitoja. Ja kaikkia taitoja kuvaa se, että ne vaativat 10 000 aktiivista harjoittelutuntia jotta ne olisivat kunnolliset. On selvää että taidoissa on priorisointeja. Jos opettelet suklaantekoa, et panosta argumentaation taitoihin. Valitettavasti huonosti tehty suklaa on helpompi tunnistaa kuin huonosti tehty argumentti, joten minä joudun suklaata kokatessani häpeämään mutta suklaamestari saattaa mennä ihan tyytyväisenä kotiinsa ja lyödä itseään hartioille kun on tehnyt niinkin fiksuja huomioita. Ehkä liian moni käsityötaito tekeekin juntiksi, ei siksi että niiden tekijät olisivat tyhmiä vaan siksi että heidän skillsettinsä on erilainen.

Toki tätä lieventää sekin, että tosiasiassa ATK -taidot ovat kädentaitoja. Tämä selviää kun annetaan mökinmummolle tietotekniikkaa. Se pitää opetella. Ja ilman tätä opettelua tietotekniikan käyttäminen on todella hoopoa. Mummo tarvitsee omituisissakin asioissa apua nuorilta sukulaisilta. Tästä saadaankin helposti se, että mummo turhautuu tekniikkaan koska tosiasiassa sen vaihtoehtona olisi tunnustaa se, että itse ei tässä aivan selvästi osaa jotain. Harva taipuu nöyryyteen. Ja siksi mummo voi halveksua kädentaitoja kutsumalla sitä poropeukaloinniksi. Sama halveksunta on tietysti myös monissa kädentaidoissa. Jos minulle antaa kudinpuikot käteen, turhaudun pian ja sanon että "tyhmää ja tylsää kutomista". Miljoonat käsityöblogit - useat niistä varsin nuorten ihmisten pitämiä - huutavat erimielisyyttään. Se on vihje siitä että kenties se olenkin minä joka olen tumpelo, eikä se asia jota tehdään ole mitään poropeukalointia tai vanhanaikaista ajan jalkoihin jäänyttä tylsäilyä.

Itse asiassa jos mietimme lähes minkä tahansa arvoa, on aina katsottava sovelluksia ja mietittävä muutenkin kuin slippery slopen ja jyrkkien dikotomioiden kautta. Esimerkiksi tiede on tuottanut ydinpommin. Mutta tämä ei suinkaan tee kaikesta tieteestä pahaa. Tieteelliset innovaatiot olivat itse asiassa tässäkin kolumnissa arvostettuja, joten kirjoittaja myöntänee että moni lääketieteen kehitelmä esimerkiksi pelastaa vastasyntyneitä vauvoja. Ja että nämä keinot on syytä ottaa käyttöön ja tieteen kehittää enemmänkin näitä suuntia. Samoin sotateknologiakin voi olla monenlaisessa käytössä. Sodan etiikka on yllättävän vaikeaa ja moni näkee että jossain tilanteissa sota on jopa oikeutettu. (Itse en tosin tiedä mikä se voisi olla, mutta minäkin hyväksyn itsepuolustuksen joka voi jossain olosuhteissa johtaa hyökkääjän kuolemaan asti.) Näin ollen olellisinta onkin se miten katsotaan että tulostettuja aseita käytetään ampumaradalla eikä salamurhissa. ( Tähän on vaikeaa nähdä keinoja.) Rajoitteita ja ratkaisuja miettimällä 3D -tulostimista voitaisiin selvästi saada hyötyjä ilman että tarvitsisi kieltää koko teknologia ihmisiltä vain siksi että joku jossain siitä kenties tekisi aseen.