Kreationismin historiaa ; Eli miten puheet Darwinin mullistavuudesta ovat suuresti liioiteltuja

Miltei aina kun Darwinista puhutaan, korostetaan miten hän olisi jotenkin ytimessä kun puhutaan modernista maailmankuvan käännöksestä. Usea uskoo että ennen Darwinia ihmiset uskoivat nuoreen maahan. Erikoista kyllä, tässä kohden ihmiset tykkäävät ikään kuin rakentaa kertomuksen mullistuksesta. Itse asiassa näkisin että yllättävän iso osa siitä mitä ihmiset katsovat mullistavina paradigmanmuutoksina ovatkin aika usein joko olemattomia tai määräänsä pienempiä. Ihmiset haluavat ajatella että uusi tieto mullistaa kaiken kerralla. Tosiasiassa uusien teorioiden tulee kuitenkin sopia sen ajan muihin tietoihin.

Kun esimerkiksi mietitään, mikä ylipäätään teki sen mahdolliseksi että "Lajien Syntyä" ei ilmestymisvuonnaan 1859 torpattu suoralta kädeltä oli itse asiassa se, että tiedemaailma oli jo hyväksynyt kaksi tärkeää asiaa
1: Sen, että fossiilit ovat menneisyydessä kuolleita eläimiä. 1700 -luvulla kinasteltiin siitä että ovatko fossiilit Jumalan luomuksia. Esimerkiksi Beringer joutui aikanaan jopa erikoisen pilan kohteeksi. Hänestä fossiilit olivat ikään kuin Jumalan harrastamia taideteoksia. Ignatz Roderick ja Johann Georg von Eckhart vuolivat kivestä erilaisia fossiileita. Mukana oli esimerkiksi kuvia auringosta ja hepreankielistä kirjoitusta. He näkivät vaivaa ja Beringer ei uskonut että kukaan jaksaisi huijata mitään niin työlästä. Tämä oli aikanaan eräänlainen aikansa Sokal affair, tosin väärentäjät eivät saaneet kunniaa vaan karkotuksen.
2: Maan iästä toki keskusteltiin, mutta geologit olivat yleisesti sillä kannalla että vanha maa on vähintään vakavasti otettavissa oleva teoria. Ajatus oli kenties keskustelunalainen, mutta ei mitenkään erityisen provokatiivinen tai ihmeellinen. Ajatus vanhasta maasta oli yleistynyt koko ajan jo noin 50 vuotta ennen Darwinin kirjaa.
+: Nämä ovat tärkeitä kohtia, koska jos Darwin olisi ollut suoraan näitä vastaan, ei hänen ajatuksiaan oltaisi otettu kovin vakavasti. Se sotisi liikaa sen ajan tieteellisten näkemysten kanssa. Itse asiassa Darwin lainasi logiikkaa luonnonvalintansa ja kilpailun kohdalla sen ajan taloustieteestä, joten tämäkin ajatus oli varsin runsaasti ilmoilla. Moni toki korostaakin että Darwin oli aikansa hermoilla - osa syyttää häntä jopa luovuuden puutteesta ja plagioinnista. Heidän tulisi myös ymmärtää että tämä tarkoittaa käytännössä juuri sitä, että mistään megaparadigmanmuutoksesta ja ikonoklasmista ei voi olla kysymys!

Karkeasti sanoen on toki aina riskinä, että innovatiivisuutta ei nähdä koska perinteelle annetaan ylipaljon näkyvyyttä. Mutta samalla tieteen läpimurroista aivan selvästi yritetään tehdä parempia stooreja. Repivä tarina saadaan siitä että kyseessä olisi jokin totaalinen muutos, joka ravistelisi hyvinkin syvästi kaikkea. Evoluution kohdalla evoluution kannattajat haluavat tietysti korostaa mullistavuutta ja korostaa miten nerokas ja kaiken uudelleenasetteleva teoria se oli. Ja sen vastustajat taas haluavat osoittaa, että evoluutio oli jotain joka repii ja murskaa kristillisyyden ytimen. (Usein tässä on yhteiskunnallinen sävytys ; Ajatellaan että kristillinen yhteiskunta on myös tieteen ja pysyvyyden ja teknologian ja hyvinvoinnin lähde, joten evoluutio raastaa ja uhkaa koko yhteiskuntaa aivan läpitunkevasti. Siksi ei pidä hämmästyä "Wedge" -dokumentista joka tavoittelee ateismin ajamista tieteestä, kulttuurista aina taiteita myöten.)

Älkää sekoittako minua
- tai "Darwinin Bulldogia"-
koko totuudeksi!

On myös huomattava että Darwinin ajan kulttuuri oli melko kristillinen. Aivan puhtaasti uskonnon repivä teoria olisi tuskin saanut tuulta siipiensä alle ; Nykyään ihmiset tuppaavat painottamaan sitä että Darwin ei ollut uskovainen mies. Ja näin korostuu helposti se, että evoluutio olisi myös kristillisyydelle vihamielinen. Mutta kuitenkin kun katsomme evoluution puolta, voimme huomata että kristillinen Asa Gray oli vankka "Lajien synnyn" tukija ; Hän esimerkiksi kirjoitti siitä yhden ensimmäisistä kehuvista arvioista otsikolla "Darwin on the Origin of Species" (1860) Onkin hyvä huomata että Darwin oli kovin hellämielinen ja varoi vaimonsa tunteita evoluutioon liittyen. Tämä hienotunteisuus kertoo karua kieltään siitä, että hän ei ollut uskontovihamielinen. On eri asia olla ateisti kuin vihata uskontoa. Ja toisaalta ei voida aina vetää suoraa johtopäätöstä tekijästä ja tämän habituksesta tämän kannattamiin teorioihin. Jos näin ei olisi, ad hominem ei olisi argumenttivirhe.

Itse asiassa kun katsotaan evoluution ja uskonnon suhdetta, on meillä tiedossa siihen liittynyttä keskustelua. Tiedemiehet jättivät ns. paperijälkeä, joten debatit ovat tallessa paremmassa turvassa kuin modernin ajan keskustelufoorumien lokit. Tiedetään, että osa kannatti Asa Grayn näkemystä, jossa evoluutio ei ole Jumalaa vastaan, eli evoluutio oli enemmänkin Jumalan toimintamekanismin kuvaus. Osa taas hyväksyi yhteisen kantamuodon ja hylkäsi luonnonvalinnan koska se edusti ikäviä arvoja. (Mikä voi olla yllättävää koska nykyään ihmiset tekevät asiat enemmän baraminologian tai perusryhmien tapaan jossa hyväksytään mikroevoluutio eli mutaatio ja luonnonvalinta, mutta kiistetään niiden toimintatehot eli makroevoluutio.) Ja pieni osa näki että evoluutio oli yhteensopiva vain ateismin kanssa. ; Sen ajan konservatiivisen linjan B.B. Warfield onkin erinomaisen kuvaava esimerkki tässä kohden. Hän nimittäin luotti ehdottomasti Raamatun kirjaimellisuuteen, mutta siitä huolimatta hän yhdisti evoluution yhtenä tapana jolla luomistyö voi ohjautua! Hänen vuonna 1915 kirjoittamansa kalvinistinen "Calvin's Doctrine of the Creation" puolustaa evoluutiota. Warfieldin mukaan Jumala toimi maailmassa ja sen ulkopuolella. Näin mekanismi ei tarkoita Jumalan puutetta, pikemminkin päinvastoin.

Itse asiassa kreationismi on paljon tätä uudempi keksintö. Se myy alkukristillisyyttä, mutta se tuntuu olevan enemmänkin vastareaktio. Siis hieman kuten pietismi Suomessa sai tuulta alleen siitä että 1960 -luvun nuorisomuoti ja arvojen mullistuminen herätti pahennusta ja voimia koottiin tätä voimaa vastaan. Syntyi tavallaan uusi tai merkittävän paljon uusia sävyjä sisältävä kokonaisuus, jota myytiin perinteisenä ja alkuperäisenä.

Toki evoluution ja ateismin suhteesta oli keskusteltu ja huolestuneita ääniä oli jonkin verran jo alusta lähtien, todellinen evoluutiovastaisuus nousi oikeastaan yhden miehen unennäön kautta. Siis vähän samaan tapaan kuin kotimaamme Jouko Piho on unineen saanut mainetta. Pihosta poiketen historiallinen unennäkijä sen sijaan sai myös merkittävästi seuraajia ja suosiota. ; Seitsemännen päivän adventistit seurasivat E. G. Whiteä. Hän esitti olevansa profeetta joka sai Jumalaisia näkyjä. Näyissä selitettiin esimerkiksi että Nooan tulva oli fossiilirekordin synnyttäjä. Fossiilit olivat siis kertarysäyksellä syntyneitä.

Laajemmin vasta vuosien 1910 ja 1915 välillä konservatiiviset kristityt koostivat kokoelman erilaisia uskonnollisia julkaisuja. Niitä kutsuttiin nimellä "The Fundamentals" .  Fundamentalismi syntyi. Erikoista kyllä, aluksi fundamentalismi oli yleisesti ottaen nimenomaan vanhan maan kreationismia ; Nooan tulvaa ei viitattu selityksenä fossiiliaineistolle. Ja jopa evoluutiota dissannut William Jennings Bryan hyväksyi että maa oli vanha.

Itse asiassa Darwinkin tuntui olevan enemmän akateemisen maailman teoria kuin jokin josta kiersi juttuja tavallisten ihmisten kesken. Oikeastaan vasta vuonna 1959, kun "Lajien synnyn" 100vuotisjuhla sai näkyvyyttä, siitä tuli yleisesti tiedetympi. Lisäksi samaan aikaan valtio ryhtyi tukemaan sitä että evoluutiota opetettaisiin koulussa, joka tuotti aivan tavallisten ihmisten lasten oppikirjoihin evoluutiomateriaalia. Vasta tässä vaiheessa konservatiivikristityt yleisemmin näkivät evoluution jonain joka kaadetaan väkisin lasten kurkusta alas. Tälle syntyi vastarintaa. Ja niin syntyi tilaa John Whitcombin ja Henry Morrisin ilmestymiselle ; "The Genesis Flood" nosti Nooan tulvat nousivat pintaan. (Teema nousi esille siksi että he sattuivat olemaan adventisteja.) Heitä ryhdyttiin tukemaan ja pian Nuoren Maan Kreationismi syntyi. Siinä Nooan tulvat selittivät fossiilit ja tulvageologia yhdistettiin maan muotoihin ja johdettiin nuoreen maahan. Joka ei sopinut yhteen evoluution kanssa.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että kreationismi on historialtaan liike jolla on konsistentti jatkumo, ja jolla on koko ajan ollut sidos kouluopetuksen hallintaan. Ja tältä osin sitä voidaan pitää juridisena fundamentalismina jolla jonkinlainen evoluutiodenialismi on nimenomaan kouluopetusta koskevia tavoitteita, jotka on oikeutettu hengellisin ja uskonnollisin sävytyksin. Käännytystyötä ja omien tukemista saarnoilla tehdään lakituvassa kadunvarren sijasta.

Oikeastaan vasta 1970 -luvulla tämä fundamentalistinen liikehdintä vakiintui ja kreationismi muuttui yleisesti tunnetuksi käsitteeksi. Vasta tässä vaiheessa vahvistui näkemys fundamentalismin ja nuoren maan välisestä yhteydestä. Samalla kulttuurisista syistä syntyi erilaisia ryhmittymiä joiden piirteitä lainattiin "henkilöstä teoriaan ja teoriasta henkilöön" ja jossa evoluutio oli mielikuvissa leimallisesti ateistinen. Itse asiassa voidaankin sanoa että Darwin ei mullistanut kristillistä maailmankuvaa ja rakentanut kuilua tieteen ja uskon välillä. Suuri osa skismoista ja kuilusta on itse asiassa rakennettu vasta kauan evoluutioteorian ilmestymisen jälkeen. Kreationistit ovat halunneet erkaannuttaa uskon evoluutiosta ja ovat kaivaneet kuilua leveämmäksi ja leveämmäksi. Omituisinta on, että moni evoluution kannattajakin näyttää uskovan tämän - vaikka juuri heidän pitäisi tietää että mihinkään mikä tulee kreationisteilta ei kannata luottaa!