Maanite

Jos Raamattuun ensin polttaa reikiä, niiden läpi voi nähdä Taivaan.

Koulunalkamisdebatit uskonnonopetuksesta ovat keskittyneet siihen että omaa vakaumusta arvostetaan. Pidetään tärkeänä että ihmisille opetetaan ensin oman identiteetin mukainen uskonto ja sitten muita. Ajatus on miellyttävä. Siinä on vain yksi ongelma. Tosiasiassa tämä on vain sitä että kristityt perustelevat sitä miten he voivat saada kristillisen opetuksen. Laki on tässä toki de jure kaikille sama mutta de facto se on kaikkea muuta.

YLE tiedotti siitä mistä esimerkiksi itse olen tiennyt aina. Eli että tosiasiassa uskonnonopetukseen maanitellaan ja houkutellaan. "Lähes jokaisen kunnan tulisi järjestää uskontokuntaan kuulumattomilla lapsille elämänkatsomustiedon opetusta. Velvoitetta ei aina suoriteta puhtain jauhoin. Myös Opetushallitus tiedostaa ongelman." Tämä tekee tietysti "oman vakaumuksen" opettamisesta varsin huvittavan. "Tämä on ilmiö, jonka takana on lakien vähättely. Vanhemmat aristavat omia oikeuksiaan. Pienemmillä paikkakunnilla opetuksen järjestäminen on haastavampaa. Useimmiten asiat ratkeavat, kun vanhemmat ja opettajat istutetaan saman pöydän ääreen keskustelemaan. - Vanhempienhan ei tarvitsisi tietää koko asiasta yhtään mitään. Koulun on annettava lapselle sen uskonnon opetusta, johon oppilas kuuluu. Käytännössä se on kuitenkin niin, että elämänkatsomustietoa pitää erikseen vaatia." Pienissä kunnissa tilanne on vielä usein se, että lain tarvitsema määrä täyttyy. Mutta sitten käytännössä opettaja maanittelee riittävän monta normaaliin uskonnonopetukseen, moni aikuinen joustaa. Ja sitten jäljellejääviä ei ole riittävästi jotta opetusta tarvitsisi järjestää heille, joten heidätkin saadaan normaalin kristillisen "oman vakaumuksen" opettamisen piiriin. On nähdäkseni kyseenalaista myydä tätä keskustelua jonain joka lisää valinnanvapautta, kun tosiasiassa jos olet uskonnoton joka valitset kristillisen opetuksen, itse asiassa pohjimmiltasi päätät myös jonkun muun lapsen opettamisesta. Tämä on varsin ärsyttävää. Etenkin jos prosessi käydään yksi vanhempi kerrallaan ja opettaja älyää sanoa että tilanne on oikeasti vain muodollisuus, että muut ovat jo suostuneet. Kun näin sanotaan kaikille, on selvää että tavoite menee hyvin todennäköisesti läpi ja ateistejen "oma vakaumus" onkin sitten hyvin vankasti kristinusko.

Se myös tekee uskonnonvapaudesta vitsin. Ja se tekee sen ihan oikeasti ; Vitsin rakenne kun soveltaa usein ns. douple entendreä, tilannetta jossa eri kontekstien välinen frisson on se tekijä joka tekee siitä hupaisan ; Kun sama asia tarkoittaa jotain ja jossain toisessa yhteydessä se tarkoittaa ihan muuta syntyy jännite. Esimerkiksi byrokratian ihanteen ja todellisuuden välinen eroavaisuus on siksi hyvin yleinen teema huumorissa.

Toki samalla on korostettava että elämänkatsomustiedon opetus on kasvussa. Ja tässä kohden on erikoinen tilanne jossa uskonnottomalla on enemmän vapauksia, mutta valtapeli pelaa kuitenkin juuri tämän vuoksi kristillisen uskonnon vallan maksimoimiseksi. "Elämänkatsomustiedon opetukseen ovat oikeutettuja kaikki uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat oppilaat. Uskontokuntiin (esimerkiksi evankelis-luterilaiseen kirkkoon) kuuluvilla lapsilla ei ET-opiskelun mahdollisuutta ole." Ja kuten maanittelusta muistetaan, niin ei uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva voi valita kristinuskon mukaisen opetuksen. Näin kaikki kristityt saavat kristillistä opetusta eivätkä he voi valita toisin. Mutta uskonnottomat saavat valita kristinopin, jolloin kristinoppia opetetaan hitusen enemmän.

On aina miellyttävää huomata minkälainen syvällinen huumorintaju asiasta säätäneillä instituutioiden päättäjillä ja byrokratian muotoilijoilla on. Olen tosin ollut huomaavinani, että yhteisen uskonnonopetuksen kannattajakuntaan onkin ollut liittymässä yhä useampi kristitty. Osa on mukana samasta syystä kuin sekulaarit ateistitkin sitä kannattavat. Eli he näkevät sen uskonnonvapaudelle hyvänä, joka tarkoittaa tietysti väistämättä jonkinlaista liitosta monikulttuurisuuteen. Osa kuitenkin tuntuu korostavan että yhteinen uskonnonopetus voitaisiin saada opettamaan etupäässä kristinuskoa, joten sen opettaminen olisi tästä syystä hyvä saada kaikille.

Itse näkisin, että yhteinen uskonnonopetus tulee olemaan tulevaisuutta. Ihan sen takia, että sirpaloituminen johtaisi siihen että opetettavia katsomusaineita olisi aivan kamalasti. Niiden hankkiminen taas maksaa. Suuriin luokkakokoihin oppilaat niputtava säästölinja kuvaa muutenkin koululaitosta, joten ei pidä yllättyä jos tämä taipumus ajetaan uskontoon - ja etenkin siihen. Olen tässä jopa yksimielinen kristillisen blogistin kanssa. "Uskonto vahvistaa identiteettiä. Uskonnollisesti pirstaloituvan suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta tämä on sekä vahvuus että haaste: identiteettejä on koko ajan enemmän. Tästä syystä uskon, että oman uskonnon status quo ei voi jatkua pitkään."

Tosin sillä ehdolla, että hän otsikoi asiat siten että "biologiakin on uskontoa", kun hän tosiasiassa tarkoittaa sitä että uskonto on itse asiassa itsessään vallan typerä ja ontto, ja että se imee valtaosan tehoistaan uskonnollistamalla eri aiheita, eli imemällä ja loisimalla muiden ajatusten hedelmällisiä puolia ja tekemällä niistä sitten teologisia tulkintoja. "Jos haluaa puolustaa uskonnonopetusta, on puhuttava kaikkien klassisten aineiden tärkeydestä. Ilman matematiikkaa, biologiaa, historiaa tai kuvataiteita uskonto on vain säädöskokoelma. Vaikka uskonto on oppiaineena toistaiseksi tunnustuksellista, se ei ole vain sitä. Parasta lobbausta uskonnonopetuksen puolesta on se, että uskontoa rohkaistaan tutkimaan kronologisen lähestymistavan sijasta sivilisaatioiden kautta. Ilman Jeesusta, Muhammedia tai Buddhaa ei voi ymmärtää Euroopan, Lähi-idän tai Intian historiaa. Periaate toimii myös toisinpäin: ilman luterilaisuutta on vaikea ymmärtää suomalaista sosiaalidemokratiaa ja ortodoksisuus on avain Venäjän valtiollisen kehityksen käsittämiseen."

Toki kristityt ovat mielellään liittämässä teologiaa esimerkiksi luonnontieteen teorioiden taakse. Ja että kirkko harrastaa valtapeliä, eikä suinkaan vapauden nimessä suvaitse kaikenlaista, vaan nimenomaan puuttumisella jättää pysyviä jälkiä politiikkaan. Kulttuuriperinne ja tieteen superstarat luovat gloriaa josat syntyy helposti kristillisyydestään ylpeitä ihmisiä jotka sitten esimerkiksi uskonnottomille tulevat selittämään että tiede johon skeptikko-skientisti nojaa on kristittyjen innovaatio ja siksi se on kristittyjen yksinoikeus jonka varastaminen on ikään kuin velkaa kristillisyydelle.
1: Ja jossa pahimmillaan korostetaan että itsen ei tarvitsekaan perustella omaa kristillistä uskoa kovin hyvin koska Newton, Faraday ja Einstein ovat tehneet tämän jokristittyjen puolesta. Ja että ateistien ja uskonnottomien on siksi ikään kuin pakkoahkeroitava enemmän jotta pääsisivät samalle tasolle älyllisen ylivertaisuutensa jo osoittaneiden kristittyjen kanssa. Kristittyjen, jotka sitten tällä superälyllään esittävät erilaisia kreationistisia "haasteita" evoluutiolle suoraa copy-pastena 20 vuotta sitten kaadetusta argumentista, toki usein vielä niin että argumentti on huonosti esitetty ja se on itse asiassa vielä heikompi kuin se 20 vuotta sitten esitetty.

Toki tiedän että kristityt tulkitsevat ahkerasti luonnontiedettä ja että monen kristillisyys ei ole sellaista kreationistissorttista jolloin he kykenevät tekemään ihan aitoa tiedettäkin. Mutta tällöin niissä jutuissa innostavaa ei ole teologia, vaan luonnontiede. Uskonnollistaminen on loisimista tällä innostavuudella.

En voi tässä yhteydessä olla olematta Hitchens, joka huusi siitä miten "religion poisons everything", eli sitä tungetaan joka paikkaan ja sitten puhe ei enää saa ollakaan mistään muusta kuin tästä kristillisyydestä. Oli aihe mikä tahansa, joku one trick pony -kristitty siirtää asian siihen hänelle rakkaaseen vakaumukseensa, ja muut näkökannat kierretään koska niiden on reagoitava tähän "kaupungin ainoaan (sallittuun) peliin" jota pelaamaan kaikkia maanitellaan, aina alakoulua myöten.