sunnuntai 4. elokuuta 2013

Räsänen, vaihtoehtohoitojen rajoittaminen ja omaan jalkaan ampuminen

Päivi Räsänen ehdotti uskomushoitojen rajoittamista. "Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) kiirehtii uskomushoitoja koskevaa lainsäädäntöä. Räsänen ehdottaa, että Suomeen otettaisiin mallia Ruotsin lainsäädännöstä, jonka mukaan uskomushoidoilla ei saa hoitaa pikkulapsia tai vakavia sairauksia. - Kun kyseessä on vakava sairaus, tulee lainsäädännön sallia vain vaikuttaviksi ja riittävän turvallisiksi osoitetut hoitomuodot, Räsänen totesi puheessaan Tammelan Hakkapeliittapäivillä. Räsänen korostaa myös, että uskomushoidot on erotettava markkinoinnissa selkeästi virallisen terveydenhuollon tarjoamista hoitomuodoista." Merkittävää on, että Räsänen myös korostaa että lainmuutoksella on kiire.

Skeptikko approves. Itse asiassa sen ajan mitä "olen skeptikkopiireissä pyörinyt" on ollut havaittavissa vahvahkoa trendiä siihen että terveysteemat nousevat hyvin vahvasti esiin. Huuhaa on yhä vahvemmin ja alleviivatummin vaihtoehtohoitoihin painottavaa. (Tämän lisäksi se maailmankuvaistuu, syntyy ideologisia huuhaaklustereita joista rakentuu ideologioita ja maailmankuvia, puhutaan crank magnentismista.)

Osa ehti ihmetellä sitä että eikö tämänlainen lausunto ole Räsäseltä erikoinen. Tosiasiassahan hän osaa lääkärinä arvioida tähän liittyviä tosiasioita. Räsänen ei toki aina jaksa seurata faktoja, mutta tähän on yleensä syy. Ideologinen syy. Räsänen ei ole itseisarvoinen kokonaisvaltainen ignoramus, vaan hänen ignoranttiutensa kohdalla on lähinnä yksi valtavan suuri sokea piste, uskonnollinen vakaumus. Ja vaihtoehtohoitojen vastustaminen ei itse asiassa ole mitään poikkeuksellista kristillisissä piireissä.

Otetaan vaikka kreationistien kunnioittama Pekka Reinikainen, joka vastustaa vaihtoehtohoitoja koska ne ovat perimmiltään Saatanan palvontaa. (Ei yhteenkirjoitettuna vaan erikseen kirjoitettuna.) Reinikaisen puheissa korostuukin se, että kristityn silmiin monia vaihtoehtohoitoja kuvastaa harhaoppisuus. Hän ei niinkään kritiosi kristillisiä parantajia, vaan sitä että ihmisten pitäisi ottaa selville parantajan voimien lähde. Vaihtoehtohoitojen vastustus on tässä vahvasti ideologista, tieteen kysymykset ohitetaan. Samalla logiikalla nämä innokkaat kristityt vastustavat joogaakin - sen alkuperä kun nähdään pakanauskonnoissa eli saatanallisissa harhaopeissa. Näin Räsäsen lausunto ei ole mikään ihme. ~ Itse asiassa Räsäsen kohdalla hänen puheissaan luultavasti korostuu ns. faktoilla argumentointi hänen ammatti- ja aatetoveriaan Pekka Reinikaista vahvemmin, jolle vastustaminen oli vahvasti teologis-eettinen.

On kuitenkin jännittävää huomata, että rajoittaminen on itse asiassa juridista asian kieltämistä tietyssä kontekstissa. Räsänen ehdottaa lapsiin ja vakaviin sairauksiin kohdistuvien hoitojen rajoittamista. Tässä kohden on kuitenkin pakko huomata että on hitusen paradoksaalista jos uskovainen kieltää uskomushoitoja. Ei, en korosta tässä että kastetilaisuus tai uskonnollinen yhteisöllinen toiminta olisi uskomushoitoa. Ne kun eivät ole hoitoa ollenkaan. Eikä niitä sellaisiksi väitetäkään. Kuitenkin uskonnollisissa piireissä toimii paljonkin ns. ihmeparantamistilaisuuksia. Ja niissä korostettuna on parantaminen. Ne ovat hoitoja joita kohdistetaan sekä vakavasti sairaisiin että lapsiin - ellei peräti etenkin heihin!

Tässä kohden uskovainen voi korostaa että tämä ei ole teknisesti hoito. Mutta tässä vaiheessa ei oikeastaan jää jäljelle mitään torjuttavaa. Mietitään vaikkapa homeopatiaa. Sitä myydään yleensä täydentävänä hoitona, johon menemisessä ei ole mitään väärää koska jos lääketiede ei toimi niin voi sitten hakea apua eitavanomaisin keinoin, tuleehan siinä mukana ainakin toivoa ja placeboa! Lisäksi useita vaihtoehtohoitoja ei kuvaa se, että niiden tarjoama hoito olisi itsessään vaarallista. Se, että nappaa ylihintaista vettä ei pahenna terveydentilaa. Samoin ei tietysti haittaa käydä sosiaalisessa tilanteessa saamassa kämmentä otsaan rukoussessioissa.

Haitat ovatkin siinä että usein taustalla on ideologisia syitä. Ja ne ovat itse asiassa erottamattomia. Homeopatiassakin moni pelkää "big pharmaa". Se nähdään teknologisena ja luonnonvastaisena ja aika usein sen uskotaan vahingoittavan "energioita". Julkisessa jargonissa oleva "lääketieteen lisäksi" muuntuu hyvin helposti "lääketieteen sijasta". "Täydentävä" muuttuu "korvaavaksi". Juridisesti vaihtoehtohoitajat pesevät kätensä vastuusta, sillä heidän seuraajansahan ne tekevät ne ylitulkinnat. Samoin rukousparannussessioissakin myydään sitä että parannustehoa ei luvata, Jumala on ihmeissään hyvin mielivaltainen. Kuitekin samalla jotkut hengenmiehet ovat erityisiä armolahjaltaan parannuskykyisiä ja heidän luokseen mennään ennemmin kuin jonkun toisen rukoilijan, joten selvästi jotain yhteyttä väitetään. Tiedetään tilanteita joissa rukousparannuskin on toiminut "lääketieteen sijasta". Eli on ajateltu että lääkäriin meneminen on osoitus epäluottamuksesta Jumalaa kohtaan. Että kun on rukoiltu, ja luotetaan Herraan niin tiedetään ja luotetaan että apu tulee. Epätoivoon ei pidä vaipua eikä lääkäriin mennä, koska se loukkaa uskoa ja Jumalaa.

Ongelmana on tietysti se, että on aika vaikeaa säätää lakia joka oikeasti estäisi vaihtoehtohoitajien jo nyt harjoittmaia kikkailuja. Itse asiassa ne ovat isolta osaltaan aktiivisesti mukana jo nyt. Lainmuutos rajoittaisi tai muuttaisi näitä hyvin vähän. Itse asiassa ongelmana onkin se, että on lähes mahdotonta rakentaa vaihtoehtohoitoja rajoittavia lakeja jotka eivät samalla rajoittaisi rukousparannustilaisuuksien toimintaa. Syy on ainakin minulle selvä : Kysymys on perimmältään aivan samasta asiasta. Analogisuus on niin suurta ja oleellisesti samanlaista, että eroa ei voida tehdä sortumatta ideologistiksi jossa kristinuskolla olisi jokin erikoisasema kaikkiin muihin maailmankatsomuksiin nähden.

Siksi onkin selvää että rukousparantajat keksivät tuhat ja yksi saivartelusyytä joilla he eivät ole "hoitoja". Mutta valitettavasti jokainen vaihtoehtohoitokulttuuri voi käyttää juuri samoja porsaanreikiä. Etenkin kun muistetaan että jo tällä hetkellä piireissä on rehellisiä toimijoita jotka toimivat PR -lauseidensa mukaan. Että niitä jotka tietävät että PR -lauseita voidaan kertoa virallisiin papereihinkin asti koska kyllä ne seuraajat tietävät että tämä tehdään "big pharman" painostuksesta. Ja mitään kätevää keinoa erottaa näitä kahta toisistaan ei yksinkertaisesti ole. Toiminta on samanlaista, sitä myydään samanlaisin tilantein. Vain asiakkaan käyttäytymisessä on eroja. Ja he ikään kuin ideologian juridiselta kannalta enemmänkin "aiheuttavat omat ongelmansa" noudattamalla sitä ideologian käytännettä niiden PR -lauseiden sijasta.

On selvää että Räsänen ei lainsäädännöllä yritettä varsinaisesti suitsia ihmisten hyväuskoisuutta, vaan sen hyväuskoisuuden riistämistä. Mutta esitetyt rajanvedot muuttavat asiat kovin hankaliksi. Miten ihmseessä voisin haluta kieltää energiaparannus mutta ei enkelihoitoja ja rukousparannusiltoja? Rahallinen aspektikaan ei oikein sovi koska ovet on auki kaikille. Toki rahastuskin painaa, ja rukousparannusillat ilmaisuuksineen ovat jotenkin oleellisesti vähemmän riistäviä kuin skientologia jonka toimintalogiikka saa näkemään punaista. Mutta jos kieltää heidän henkisen kasvun illat mutta ei vapaaehtoisiin lahjoituksiin perustuvaa energiahoitamista, niin ollaan tällöinkin vaikeuksissa..

Räsäselle tälläinen asenne ei tietysti olisi mitenkään poikkeuksellinen. Mutta jos asiasta tekee lain, ollaan syvien ongelmien äärellä. Häijympi voisi nimittäin kysyä että jos tälläinen juridinen rajoite tulee, niin voiko joku ideologisiin syihin ja omaantuntoonsa vedoten taistella tälläisiä kontrollointi-holhouslakeja vastaan? Vai olisiko tämä peräti velvollisuus? Räsänen ampuu tässä hitusen omaan jalkaansa ja tämä ajaa tilanteita vaikeisiin eettisiin solmuihin.

Toki moni paatuneehko skeptikkokin korostaa että heidän tarkoituksensa ei ole Räsäsen tapaan kieltää ainuttakaan vaihtoehtohoitoa tai edes rajoittaa niitä. Heillä asia ei ole arvokeskustelulllinen tai eettinen. Kysymys on vain siitä onko asia tiedettä vai ei. Näille skeptikoille vaihtoehtohoitojen rajoittamnen rinnastuu helposti hyvinkin vahvasti uskonnonvapauteen. Uskonnoissakin tehdään usein kaikenlaista hoopoa josta ei ole aina hyötyä ja joista on joskus jopa haittaa. Uskovaiset ylpeilevät uhrautuvaisuudellaan, joten itsensä haittaaminen on tärkeä osa uskonnonvapauttakin. Näen tässäkin paljon hyvää, vaikka samanaikaisesti itseäni toki esimerkiksi rokotedenialistit ns. sylettävät aivan helvetisti.

2 kommenttia:

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

"Kotimaa" reagoi. "Uskontotieteessä jako uskonnon ja magian välillä tehdään sillä perusteella, onko korkeampi voima johon vedotaan suvereeni vai ihmisen vallassa. Uskonnossa ihminen lähestyy voimaa, jota hän ei voi pakottaa mihinkään. Magiassa taas henkiolennot tai yliluonnolliset voimat ovat shamaanin tai terapeutin palveluksessa tai manipuloitavissa."

Miksi tämä olisi relevantti lääketieteessä? Miten tämä luokitus auttaa esimerkiksi rokotedenialismissa jossa lapsia ei suostuta rokottamaan koska lääketeollisuus nähdään itsessään pahaksi. Ei siinäkään manipuloida mitään voimia. Haitta on kuitenkin oleellisesti sama kuin muissakin : Hoitoon menemättömyys.

Samoin teologisen selityksen haku ontuu siinäkin mielessä, että tosiasiassa PR ja käytänne menevät monesti sotkuun. Esimerkiksi Pirkko Jalovaaran kohdalla on vaikeaa vetää rajaa siihen mikä oli esirukousta ja mikä ei. Jos rukouksella ei manipuloida voimia, miksi mennä Jalovaaralle eikä rukoilla kotona? Koska Jumala sittenkin kuuntelee Jalovaaraa muita paremmin, eli kyseessä on sittenkin Jumalan houkuttelu. Eli magiaan mentäisiin jälleen.

Muualla on vielä pahemmin. Käärmeiden käsittelijät ovat legendaarisia siitä että uskonnonvapaudellisesti rukoilevat ja käsittelevät käärmeitä. Hoitoon meneminen ja käsittelemättömyys olisivat osoitus uskon heikkoudesta.

Suurin ongelma on se, että valtaosa vaihtoehtohoidoista voi vain napata idean että he vain yrittävät auttaa. Rukouksenkaltaistaminen tekisi niistä uskonnonvapautta eikä magiikkaa, mutta tulijalla on itse asiassa entistä heikompi turva. Nyt jos luvataan jotain ja se ei toteudu, voidaan sentään mennä raastupaan. Jos uudessa järjestelmässä ei luvata mitään ja mennään ideologisista syistä, miten voi haastaa mihinkään? Yritetäänkö lainmuutoksella siis vahvistaa uskomushoitojen asemaa suomessa vähentämällä asiakkaiden palautevarmuutta? Nähdäkseni kyllä - ja tähän kusettamisen tielle luterilainen kansankirkkommekin on itsetunnustetusti mennyt. "Esirukous sellaisena kuin me sen luterilaisessa kirkossa ymmärrämme, ei ole hoitomuoto. Se on ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen murheidensa kanssa. Esirukouksessa Jumala on suvereeni ja toimii niin kuin toimii." koska papeita puuttuu rohkeutta ja tietävät että koko uskonto on bullshitteryä ja kaikki puheet ihmeistä ovat roskaa jotka eivät paljastu kaksoissokkokokeissa ja muissa lääketieteellisisesti relevanteillaa tavoilla.

Räsäsen laki siis ajaakin päinvastaista kuin pitäisi? Vai onko tämä sittenkin salajuoni?

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Itsekin toki olen sitä mieltä että kunhan huolehtivat ettei läketieteellistä hoitoa laiminlyödä, muuten ihmisillä on halutessaan oikeus vaikka seistä päällään ja hyödyntää siitä saamansa plasebot parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mutta tosiasiassahan on ihan kornia että uskomushoito määriteltäisiin teologien vallalla. Uskomushoito voidaan määrittää parantamiseen liittyväksi toiminnaksi josta ei ole lääketieteellistä näyttöä (kaksoissokkokokeet eivät näytä efektiä). Miksi tämä olisi huono määritelmä? Ongelmahan on lääketieteellinen eikä teologinen.

Itse asiassa teologisen määritelmän vikana on sen täysi paskuus. Koska se ei nimenomaan puhu paskaakaan siitä viedäänkö lääkärinhoitoon vai ei vaan siirtyy puhumaan parannustahon suvereeniudesta ja ihmisen hallinnasta. Tämä EI nimenomaan puhu mitään mistään muusta hoidosta, vaan puhuu ainoastaan Voiman Lähteen luonteesta. Kyllä ihminen voi käydä lääkärissä vaikka uskoo poppamiehen taikoihin. Ja kyllä ihmien voi luottaa rukoukseen ja Jumalan rakastavaan armoon ja auttamiseen niin että kynnys mennä lääkäriin laskee. Ja jos tässä laskee edes prosentuaalisesti, tulokset lasketaan ruumiissa.

Kirkko kiertää ja kikkailee sitä että miksi käyttää ollenkaan tuollaista KIRKON määritelmää uskomushoidosta. MIKÄ VALTA SILLÄ ON VERRATTUNA VAIKKA HOMEOPAATTEIHIN jotka toki hekin voisivat valita uskomushoidolle sellaisen määritelmän että se ei koske heitä itseään mutta nasahtaa moneen kilpailijaan? (Esimerkiksi määrittelemällä uskomushoidot joksikin joka nojaa uskontoon, kuten Jumaluuksiin. Energia, värähtely ja muu kun ei suoraan ole Deistinen välttämättä edes.)

Uskomushoito kannattaisi liittää parantamiseen liittyväksi näkemykseksi jota ei ole varmistettu toimivaksi lääketieteen menetelmin. Miksi teologit saisivat valita ehdot jotka sopivat kristityille mutta ei muille kun kysymys ei ole teologinen vaan lääketieteellinen. Uskovaisten täysyisi ymmärtää se, että he eivät voi vain määritellä kaikkia asioita omalla ehdollaan.

Kotimaan tämä reaktio näyttää että Hitchens oli oikeassa, kun selitti että uskonto valloittaa keskusteluaiheet ja dominoi niitä. "Religion poisons everything".