Olin noin vuonna 1984-1986 käymässä yhdessä vanhempieni (2 kpl) ynnä senaikaisten sisarusteni (1 kpl) kanssa nimeään matalammassa Korkeasaaressa. Siellä röyhkeä kameli (Camelus bactrianus) sylki sisareni - tuohon aikaan viattoman puolustuskyvyttömän lapsen - päälle.
Ei ollut siihen aikaan kriisiapua vielä keksitty. Nuotio-nuijamaailma oli vielä nurkan takana, tai ainakin nykynuorista tuntuu siltä. Muovinen nahkatakki oli silloin uusin ja trendikkäin innovaatio. Ja muutenkin sen ajan muoti näyttää että toisten mielenterveydestä ei juuri välitetty. Ei sitä terapiaa ollut tietenkään tarjolla asian käsittelemiseksi. Niin minun päähäni tuli trauma.
Mikään muu ei selitä sitä, että nykyään on saatava purutupakkaa eli mälliä päivittäin. Kuljen vain ympäriinsä ylähuulu pullottaen kuin kamelilla. Syljeskelen mällejä erinäköisiin paikkoihin niin että jäljittäjä voi tietää minun olevan lähellä kun mälli vielä savuaa eikä ole sammunut.
Eikä kukaan korvaa tästä aiheutuneita kuluja, vaikka tupakka on nykyään hävyttömän kallista. Ja nuuskaa ei edes saa Suomesta vaan pitää vielä ruotsinlaivalta salakuljettaa rasiapinoittain. On toki taxfree, mutta ei ole mukavaa kiikuttaa em. tuotetta peräsuolessa ja muissa ruumiinonteloissa. Kalliiksi tulee. Eikä Korkeasaari suostu maksamaan korvauksia! Ei vaikka kysyisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti