Tieteen kehitystä katsotaan usein perinteiden kautta. Tässä kiinnekohta on kuitenkin enemmän jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden tarkastelussa. Eli siinä, miten ideat ovat muuntuneet jonkin perinteen mukana. Asiaan on hyvä ottaa hitusen erilainen näkökulma. Tieteenhistoriallisen näkökulman sijasta voidaan ottaa vaikkapa jonkinlainen ajatus primitiivisistä malleista. Tällöin saadaan jotain jossa voidaan yhdistää antropologia ja tieteenfilosofia.
Yksi tapa soveltaa tämäntyyppistä ajattelua löytyy Mary B. Hessen ajattelusta. Hän on tieteenfilosofi, joka on keskittynyt erityisesti analogisten päätelmien tarkkailuun. Hänen tässä kohdalla mielenkiintoinen huomionsa on kuitenkin enemmänkin antropologinen siinä mielessä, että se ei katso eri perinteitä jatkumoina, vaan ikään kuin katsoo erilaisten näkemysten varhaisvaiheita. Analogioiden hallinta on tässä kohden tärkeää, sillä sattuneesta syystä nämä mallit ovat rakenteeltaan analogisia. Hesse jaottelee tätä vielä tarkemmin. Hänen huomioidensa mukaan varhaisille selitysmalleille on oikeastaan vain muutama perusmalli:
1: Biologiseen elämään rinnastaminen (organism), eli analogia joka vertaa tapahtumaa elollisen kasvun ja syntymän teemoin. Näin esimerkiksi universumi voidaan nähdä kehittyvänä tietoisena ja kasvavana.
2: Vetovoiman lain (attraction) kautta, jossa katsotaan asioita samanlaisuuden ja vastakohtien kautta. Tätä mallia edustaa vaikkapa ajatus siitä että sairaus paranee jollain joka tuottaa samaa oiretta, mutta laimennettuna. Tai että sairaus paranee jos kasvin jokin muoto vastaa parannettavan elimen muotoa. Tai jossa asioiden taakse nähdään teleologisia malleja joissa on käytössä houkutuksen ja rakkauden tai vetovoiman metafora.
3: Puheen metafora (speech), jossa ihmisen käyttämän kielen ja tapahtuman välillä nähdään yhteys. Tämä näkyy sanamaagisissa yhteyksissä. Ja vaikkapa siinä että kristinuskossa nähdään että maailma syntyy sanomisen kautta.
4: Taitajan analogia (artificier). Tämä on erilaisissa Jumalaselityksissä hyvinkin voimakkaassa roolissa. Samoin erilaisten satujen ja eläintarinoiden selitykset joissa jonkun tietäjän teko vaikka synnyttää leopardin pilkut ovat juuri tämänlaisia jopa silloin kun tekijä ei ole suoraan jumalallinen. Maagin ja taikurin temetiikka nousee väistämättä esiin monessakin kulttuurissa. ; Pienemmässä määrin tämä näkyy siinä miten taivaankappaleita liitetään antropomorfistisesti jumaliin.
Tästä on helppoa huomata, että tosiasiassa valtaosa moderneistakin pseudotieteistä ovat itse asiassa Hessen mallin mukaisia. Toki niissä tupataan koristelemaan asioita. Esimerkiksi vetovoiman laki voidaan selittää värähtelymetaforan välittämänä. Ja puheen sijasta voidaan ottaa koodausnäkökulma ja saadaan kreationistinen pakkomielle informaatio -sanan yliviljelystä nimenomaan termin ei-tieteeseen-vakiintuneen tavoin.
Tämä on kuitenkin rehellisesti ottaen eri asia kuin sanoa että nämä olisivat väärässä. On itse asiassa aikamoista egoilua vain olettaa että tieto vain paranee ajan mittaan. Kenties näin ei olekaan. Itse asiassa moni pseudotieteilijä nojaa perinteeseen. Tuhansia vuosia vanha tieto on arvokasta koska se on ikään kuin ikuisempaa kuin joku Einsteinin suhteellisuusteoria, jolle voidaan lykätä ikä muutaman hassun sukupolven päähän. Ja tiede vieläpä tutkii koko ajan ja opimme että parastakin tämän hetken teoriaa uhkaa koko ajan ovelan ihmisen keksimä kumoustuho. Paradogmanmuutos on jotain joka opetetaan tieteestä ennen kuin opetetaan miksi tieteeseen ylipäätään tulisi luottaa. Tämä tietysti johtaa ajatteluun jossa ikuisuus tuntuu paljon paremmalta kuin tuollainen lyhytaikainen tieto.
Trendi on oikestaan jotain joka johtuu enemmänkin siitä että intuitiiviset mallit ovat helppoja keksiä. Vaikeampien mallien kehittely on vaikeampaa ja siksi on ihan ymmärrettävää miksi niitä ei keksitä ensin. Ja kun aluksi kaikki mallit ovat intuitiivisesti helppoja, jokainen korvautuminen muuttaa suuntaa kohti epäintuitiivisempaa. Itse asiassa onkin tavallaan väärin vain sanoa että jokin teoria on "väärin koska se on primitiivinen". Primitiivisyys on irrelevanttia. Koeteltavuus ja totuudenvastaavuus sen sijaan ovat relevantteja.
Tämä on hyvä muistaa, koska nykyään ei ole järkevää olla positivisti. Heillä ongelmana oli se, että he elivät kytköksestä jossa on liian vahva yhteys pelkkään havaintomaailmaan. Esimerkiksi Duhem ja Quine edustavatkin terveempää empirismiä, jossa ei hyväksytä positivistista metafysiikattomuuden pakkopaitaa. Quine esimerkiksi kytki erottelun jossa analyyttinen ja synteettinen erotettiin vääräksi ; Useinhan "skientismiä" moititaan nykyäänkin kuin nämä olisivat eri asia. Syynä on se, että positivismin perinne oli vahva, ja sen argumentit ovat tuttuja. Kuitenkin tämä etäännyttää argumentoijan lokeroimaan esimerkiksi Quinelaisen empirismin positivistien laariin. Ihan sen takia että kaikki empirismi näyttää heidän silmiinsä positivismilta. Tämä on ymmärretävää.
Quine korosti että tosiasiassa fysikaaliset kuvaukset ovat myyttejä. Ne ovat samalla tavalla myyttejä kuin Homeroksen jumala-analogiat aikanaan. (Jotka olivat äärimmäisen Hessen primitiivisten mallien kaltaisia.) Ero on ainoastaan laadussa. Siksi Jumalaselityksiä ei voida lähtökohtaisesti vain torpata pois tieteenteosta. Mutta kuitenkin tietoa ja parantumista selvästi myös tapahtuu. Ero on kuitenkin enemmän asteittaista kuin jotain binäärisellä "kyllä-ei" / "totta-epätotta" -asteikolla. Näin esimerkiksi voidaan päätyä lausumaan joka esittää, että "Malli joka sanoi maan olevan litteä oli väärä. Malli joka sanoi maan olevan pyöreä oli väärä. Koska nykytiedon mukaan maa on navoiltaan litistynyt pyörylä. Mutta se, joka sanoo että se joka sanoi että maa on pyöreä olisi yhtä väärässä kuin se joka sanoi että maa on litteä, on kaikista eniten väärässä."
Itse tosin olen seurannut sen verran aikaani, että olen ottanut huomioita monelta sellaiselta filosofilta jotka korostavat sitä että teorian hedelmällisyys on yksi sen menestyksen mittareista. Toki tämä näkyy jo paradigmaopissa, mutta osissa malleissa hedelmällisyyden tematiikkaa korostetaan vielä tätäkin enemmän. Ne ovat enemmän kuin oire teorian hyvyydestä, ne ovat se piirre joka tekee teoriasta hyvän. Näissä korostetaan sitä että huono teoria ei tee uutta tutkimusta koska se keskittyy peittämään teoriansa ristiriitaisuuksia erilaisin ad hoc -oletuksin ja sen vuoksi niistä tulee epämääräisiä. Niistä kirjoitetaan paikkausartikkeleja ja selityskiemurteluja joissa selitetään miten muiden tulokset voidaan kaikesta huolimatta sovittaa omaan malliin enemmän kuin tehdään uuttalöytävää tutkimusta.
Ja tämä on tärkeä muistaa. Sillä kun sitä kohtaa pseudotieteilijän, on hyvä aivan oikeasti huomata että jos teoria on primitiivinen, se kuuluu teoriajoukkoon jonka parissa on puuhasteltu paljon. Jos ne eivät ole jo nousseet kehitykseen ja saaneet valtatilaa tieteessä, syynä on teoriajoukon hedelmällisyyden puute. Se on ennuste siitä että tämä uusikaan teoria tuskin on mitenkään erityisen toimiva.
Toki tämä on mahdollista, mutta ollakseen kiinnostava, sen pitäisi kyetä jotenkin osoittamaan miten se olisi erityislaatuisen hyvä verrattuna kaikkiin muihin vastaaviin primitiivisiin intuitionmukaisiin malleihin joita on vuosituhansien ajan putkahtanut fiksujenkin ihmisten mieliin ja jotka eivät silti ole saaneet valtaa tutkivassa tieteessä. Näin tiettyjä malleja voidaan aivan oikeasti määrittää lähtökohdiltaan epäilyttäviksi. Ei siksi että paranormaali, yliluonnollinen tai muu vastaava olisi lähtokohtaisesti ja apriorisesti torjuttava ja jotenkin maailmankuvallisesti väärä. Vaan sen takia että niitä niistä tuttuja teemoja on jo tutkittu vuosituhansia, ja ne ovat paljastuneet aina kupliksi ja tyhjiksi lupauksiksi.
Jokainen uusi lupaus onkin vähän kuin joku Nigerialaiskirje. Niitä tulvii sähköpostiin, ja torjumme ne suoralta kädeltä. Emmekä tee tätä siksi että kiistäisimme rikkaiden apua tarvitsevien nigerialaisten olemassaolon suoralta kädeltä. Vaan siksi että tosiasiassa ihmiskunnalla on runsaasti kokemustietoa kyseisen kirjeryhmän takana olevista voimista. Kenties sitä joskus torppaa aivan oikean rikastumiskirjeen. Mutta niitä huijauksia on niin paljon että voiton odotusarvo on silti negatiivinen. Vastaamalla saa ehkä sen yhden osuman, mutta häviää enemmän matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti