con science

Jos mietitään suomenkielistä sanaa "omatunto" se jakautuu yksilöllisyyttä korostavaan omaan ja tuntemiseen. Tunteminen taas liittyy monessa kielessä tuttuun ilmiöön jossa "emootio" ja "tuntoaisti" yhdistyvät. Englannissa "feelings" ja suomessa "tunteminen" ovat tässä hyviä ja tuttuja esimerkkejä.

Mutta jos otamme suomenkielen omantunnon ja käännämme sen englanniksi saamme vastaamme sanan "conscience". Ja jos taas käännämme sen sana kerrallaan kuten yhdyssanaa ei pitäisi, rakentaisimme jotain sellaista kuin "private feeling". Ero termin taustasanoissa on valtava. On selvää että englannin kielen sanalla on vahva eettisen teorian pohja ; Jos moraali on "yhteistiede", voidaan korostaa samastumista omantunnon lähteenä ; Tämä palautuu jollain tavalla kultaiseen sääntöön ; "Tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän." Monessa muussa kielessä ollaan englannin kannoilla ; Saksan omatunto on "gewissen". Pakkoruotsinkirjat muistuttavat sanasta "samwete". Snobisti voi analysoida myös vanhaa kunnon snobikreikkaa "syneidesis" sanoo sanamuotoinaan täsmälleen samaa.

Ero on itse asiassa jotain joka jäisi muutoin vain kielitieteelliseksi kikkailuksi. Mutta se tosiasiassa heijastelee oleellista eroa kahden protestanttisen liikkeen välillä. Suomalainen "omatuntija" on yleensä luterilainen. Amerikkalainen "conscienceä" kannattava voi olla kalvinisti. Ja kuin sattumalta heidän näkemyksensä moraalista heijastelee sitä mitä oman tunnon osiin pilkotut sanat pitävät sisällään.
1: Luterilaisessa perinteessä omatunto ei liity kristinuskoon. Se on yleisinhimillinen. Hän korosti että moraalisuus on Jumalan ihmisiin ohjelmoima asia. Luterilaisessa mallissa uskolla ja moraalilla on yhteys, mutta ei normien tasolla. Usko voi toimia motiivina jotta ihminen noudattaa omaatuntoaan sen sijaan että olisi vaikkapa omaatuntoaan vastaan toimiva opportunisti. Ihmisien ei siis tarvitse mennä opettelemaan normilistoja koska jos ihminen miettii moraalia, hän voi tuottaa itsekin hyveelliset moraalilait.
2: Kalvinisti taas korostaa että ihminen on aivan turmeltunut. Siksi omatunto ja tunteet ovat paha asia. Jumalan ystävät saavat erityissiunauksen ja siksi he ovat predestinoituja pelastukseen. Näin he saavat omaantuntoonsa myös moraalia, joka taas on luonteeltaan aivan erilaista kuin uskonnottomien moraali.

"Kristillinen etiikka" on sanapari joka luterilaisuudessa on jotain joka on "yleisinhimillistä etiikkaa" kun taas kalvinistisessa maailmassa "kristillinen etiikka" on aivan oma luokkansa ja kaikkia muita malleja parempi.  Luterilaisessa mallissa moraali on sydämen asia, eikä se ole uskon asia. Kalvinistisessa mallissa moraali on nimenomaan uskon asia ja ilman uskoa ei ole moraaliakaan. Tämä on oleellista ymmärtää. Sillä tosiasiassa aina kun esiintyy sellaisia lauseita kuin että uskonnottomuus johtaa arvotyhjiöön, ollaan itse asiassa tunnustetusti kalvinisteja. Sillä jos näkemys olisi luterilainen, se seuraisi arkijärkeä, eikä uskonto omistaisi arvoja.

Tämä tarkoittaa sitä että esimerkiksi suomen kreationismi on itse asiassa hyvinkin kalvinistista. Moni korostaa että suomen fundamentalisteja ei saisi käsitellä kalvinistisella otteella, koska perinteisesti Suomi on ollut luterilainen maa kun taas USA on ollut kalvinistinen. Kreationistien mellastelu kuitenkin näyttää että tosiasiassa kalvinistiset virtaukset fundamentalistien parissa ovat hyvinkin yleisiä. Aina jos evoluutio on kakkaa, ja darwinisti turmelee yhteiskunnan moraalin, kuten vaikkapa Intelligent Designin "Wedge" -dokumentti paljastaa, on selvää että kyseessä ei ole pelkästään teismi, vaan nimenomaan tiettyyn teologiseen kontekstiin liittyvä teismi. ID on vahvasti kalvinistinen liike jota ajaa kalvinistien huoli arvotyhjiöstä.

Luterilaiseen silmään kalvinistinen maailma on itse asiassa moralismia. Jotain jossa normeista tehdään vankila. Kadunmiehen arkijärjen viisautta korostava luterilaisuus kun korostaa sitä että moraali on aina kontekstoitava. Tämä kontekstoitavuus tuntuu monesti samalta kuin lakien rikkominen. Mutta tosiasiassa maailma on aina tätä mutkikkaampi. Siksi moraali ei ikään kuin taivu pelkkiin normeihin. Moralismi ja moraalinen närkästys ovatkin tässä kohden hitusen samanlaisia ilmiöitä. "Moraalisessa närkästyksessä 95% on närkästystä ja 5% moraalia." James Aaronin "Assholes - a theory" -teoksen hengessä tämänlainen moraalinen närkästys ja moralismi joka oikeuttaa "rankaisuun" näyttäytyy kusipäisyyden ytimenä. Luterilainen on tästä helposti hyvinkin samaa mieltä. (Kalvinisti vain jos kyse on jostain muusta kuin kalvinistien etiikasta.)
1: Esimerkiksi jos otamme sinänsä positiivisen moraalilain, joka sanoo että velka on maksettava, voi johtaa hyvin omituiseen tilanteeseen jos kaksi ihmistä on pankissa tekemässä talletuksia kun saliin ryntää aseistautuneita pankkirosvoja jotka kokoavat myös asiakkaiden arvoesineitä ja lompakoita. Ja jos tässä ryöstön hetkellä kaveri ripeästi kaivaa lompakostaan 50 euroa, lykkää sen kaverinsa käteen ennen kuin rosvot ehtivät heidä kohdalleen ja sanoo että "Tässä on se viiskymppinen jonka lainasin sulta viikko sitten." Niin kyllä aika moni siinä vaiheessa sanoisi että tosiasiassa tilanteen huomioiminen onkin tarpeen.

Itse asiassa Päivi Räsänen voidaan ottaa tässä esiin erikoisena hahmona. Häneen voidaan liittää sanoja kuten "viidesläisyys" tai "(uus)pietisläiset vaikutteet" ja muut vastavat käsitteet. Reformoitu moraali, eli kalvinistinen moraalimalli, jossa syntiinlankeemus on tuhonnut ihmisen moraalisuutta niin paljon että ihminen ei kykene hyvyyteen tai edes käsittämään hyvyyttä ilman Jumalan apua - ja sitä että omatunto on todellakin ulkopuolinen ääni joka komentaa päässä - kuvaavat Räsäsen maailmaa. Tämä näkyy hyvin niissä lausunnoissa joita esitettiin Hyvinkäällä tapahtuneen katoilta -ammuskelun jälkimainingeissa. Luterilainen kirkko korosti että kirkko voi tuoda lohtua suruun. Päivi Räsänen sen sijaan korosti että hengellinen herääminen olisi tarpeellista jotta moraaliset valinnat saataisiin kuntoon ja että Hyvinkään tragedia herättelisi ihmisiä ja avaisi markkinaraon kristilliselle ilosanomalle.

Tästä päästään siihen jännittävään puoleen. En ole suoraa tuomitsemassa kalvinistista teologiaa. Se on toki minun silmissäni eräs maailman vastenmielisimmistä kokonaisuuksista. Se edustaa kaikkea mikä kristinuskossa on nykyään päin persettä. Se on epäreilu egoistinen uskonjunttausmaailma joka myy "vapaata keskustelua" jonain jossa heidän ilosanomaansa pitäisi kunnioittaen kuunnella mutta että he itse kuitenkin rakentavat asian juuri hierarkisuudelle jossa he ovat muita ylempänä ja siksi heidän opettajiaan.

Sen sijaan korostan sitä että Luther teki yhden asian. Uskonpuhdistuksen. Ja korostan toisen asian. Kalvinistit ovat usein vastustamassa erilaisia harhaopiksi näkemiään normeja. Esimerkiksi kirkon homokeskustelussa kalvinistinen siipi on ollut väärää oppia vastaan. Tästä seuraa erikoinen kokonaisuus. Sillä jos mietimme mitä kalvinistinen omatuntomalli tekee luterilaisessa kirkossa, tajuamme että viidesläisyys ja uuspietismi ovat nykykirkon syöpä. Samanlainen syöpä kuin katolisen ajan anekauppiaat olivat sen ajan ongelma. Ongelma on eri ja kenties pienempi, mutta uskonpuhdistukselle olisi todennäköisesti suurikin tarve. Jos otetaan ja hyväksytään se henki jossa naispapit ja homoseksuaalit ovat kauheaa harhaoppia, ja tätä pitäisi jotenkin vakavasti ylläpitää ja puolustaa, on syytä pitää luterilaisen uskon puhtautta niin tärkeänä että myös tälläinen harhaoppinen omatuntomalli kitketään kirkon sisältä ja sitä vastaan taistellaan täyslaidallisilla.

Näkisinkin että homokeskustelu ja naispappikeskustelu on tämän ongelman rinnalla marginaalinen. 6% Suomalaisissta on viidesläisiä, mutta heitä on luterilaisen kirkon vallankäyttöpuolella enemmistö. (Kirkon puolustuspuheet joissa se ei ole äärijärjestö koska enemmistö jäsenistä pelkällä kuulumisellaan estää marginalisoitumisen on siis lähtökohtaisesti hoopo.) Tämä marginaalinen harhaoppi on siis soluttanut itsensä aivan väärän uskonsuuntauksen johtotasoille asti. En toki kiellä ihmisiä olemasta kalvinisteja. He saavat perustaa kalvinistisia seurakuntia vaikka joka toiselle korttelille jos rahansa siihen riittävät. Sen sijaan ihmettelen mitä he tekevät evankelis-luterilaisessa kirkossa, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla kalvinisteille lähtökohtaisesti yksi harhaopin pesä. Näyttääkin siltä että kalvinisti on halukas näkemään synnin ja harhaopin homoissa, mutta eivät itsessään.