Skeptikoista on olemassa hyvin tietynlainen mielikuva. Tässä mielikuvassa korostuu se, että skeptikot ovat mielikuvissa hyvinkin vahvasti miehiä. Itse asiassa monesti skeptismi-sekularismi-uskontokriitikkolinjamaa peräti moititaan siitä että se olisi miesten liikehdintää. Toisaalta aihepiirissä on tiettyjä liitoksia liberalismiin ja tätä kautta esimerkiksi homojen oikeuksiin. Ja näin syntyy mielikuva tasa-arvoisuudesta. Kenties sellaisesta tasa-arvoisuudesta jota on niillä miehillä jotka eivät koskaa ole edes istuneet naisen vieressä.
Totuus on kuitenkin toinen. Iloksi ja yllätykseksi voin todeta että skeptikoissa on yllättävänkin paljon naisia. Jopa liikkeen johtohahmoissa. Jotenkin vain on niin että kriitikot tuntevat vain muutaman miehen ja vetävät tästä olemattomasta otoksesta jonkinlaisen johtopäätöksen. Tämänlainen on ihan ymmärrettävää. Valitettavasti tässä on sitten se huono puoli. Skeptikko-sekularismipiiriä vaivaa seksuaalinen häirintä. "As Rebecca Watson, a major writer and speaker on the skeptic/atheist circuit wrote in Slate last year, the amount of sexual harassment aimed at women over even the tiniest suggestions of how to make the movement more female-friendly is absolutely stunning. Watson herself has been subject to two years of nonstop online harassment because she made a video where she casually suggested that cornering women in elevators in the middle of the night is not best practice for making them feel safe." Skeptikkopiireissä on aika laajastikin tiettyä antifeminististä sävytystä, pääasiassa siksi että feminismissä on taipumus mannermaiseen filosofiaan ja skeptikoiden vaaliman luonnontieteellisen kulman aliarviointia. Tämä ei tietysti vielä tee ihmisestä sovinistisikaa - muutenhan olisin itsekin sovinistisika - mutta on selvää että vaikka läheskään jokainen antifeministi ei ole sovinisti, niin aivan jokainen sovinisti on antifeministi! (Että jokin yhteys näiden välillä on.)
Toinen puoli liittyy tietysti asian kiistämiseen. Skeptikoista osa on kiistänyt ongelmaa. Osa ei voi uskoa että heidän piirinsä voisivat muka tehdä mitään sellaista - joka lienee myös valtaosan kristittyjen suhde hengellisestä väkivallasta vellovaan keskusteluun. Ja osa kiistäjistä tekee sitä itse. Tekijät joko eivät näe sitä tai peräti peittelevät jälkiään. Tästä hyvänä esimerkkinä on aika kuuluisan skeptikon vuosia kestänyt kokemus ; "Now linguist and author Karen Stollznow, writing for a blog at Scientific American, has come out with her harrowing tale of allegedly being stalked and abused for four years by a relatively prominent male skeptic, one who has unsurprisingly written a lot of articles claiming that feminists generally, and not just in the skeptic community, exaggerate the incidence of sexual harassment and assault." P. Z. Myers on nostanut esiin lisätietoja. Tapahtumien ytimessä on James Randi Education Foundation, järjestö, joka on luultavasti jokaikiselle skeptikolle tuttu. Suosittelen tutustumaan aineistoon ja rakentamaan oma mielipide sen pohjalta. Oma mielipiteeni oli se, että naiset ovat hakeneet apua ja kaikki mitä he ovat saaneet on ollut täynnä hevonpaskaa. Asiaa ei toki pidetä sopivana, mutta näyttää siltä että asialle ei haluta tehdä mitään. Tälläinen reaktio on yksinkertaisesti arvotonta. Näyttää siltä että häirittyjen kirjeet on lukaistu ja niihin on vain vastattu jotta niihin olisi vastattu.
Tämänlaiset jutut tuppaavat seuraamaan aina samaa kaavaa. Olipa kyseessä katolisen kirkon pedofilien piilottelu, ammattipyöräilijöiden dopinskandaalit ja vastaavat ; Ensin on pisaroita, sitten tasaisempi virta. Ensin kaikki on hyvin ja korostetaan että ei ole mitään nähtävää. Että ei pidä tehdä ongelmaa siellä missä ongelmaa ei ole. Mutta sitten kun tämä halkeama aukeaa, alkaa tulva. Väitänkin että totuus nykyaikana vuotaa kyllä läpi. Joten torjunta ja kiistely on aina vain huono veto. Esimerkiksi näkisin suoraan että hengellisen väkivallan aivan törkeä piilottelu uskonyhteisöissä on johtanut siihen että moni on eronnut kirkosta ja muista uskonyhteisöistä. Ja nyt tänä kesänä on ilmestynyt useita kirjoja jotka käsittelevät Suomessa tapahtunutta hengellistä väkivaltaa, esiin on tullut tarinoita joissa aikajanat ovat useissa vuosissa.
Kun osa uskovaisista on reagoinut näihin kirjoihin lausumalla esimerkiksi että "kohta noita kirjoja on enemmän kuin tapauksia." on lausunto korostanut että asialla ei ole väliä eikä ongelmaa tarvitse korjata. Nämä ihmiset valitsevat ideologian ihmisen yli. (Lausunto on tietysti koominen koska kirjoissa ei käsitellä samoja tapauksia, ja osa kirjoista ei keskity vain yhteen tapaukseen vaan tuo esille useita. On vaikeaa nähdä miten olisi mahdollista että kirjoja olisi enemmän kuin tapauksia.)
En tässä siirrä keskustelua uskovaisiin, vaan korostan että skeptikoiden jos joidenkin olisi pitänyt oppia tästä jotain. He ovat nähneet uskontojen kohdalla tapahtumien rakenteen ja sen miten siinä käy. He ovat seuranneet asiaa ulkopuolelta. He ovat nähneet reaktiot. He tietävät mitä niistä seuraa. Skeptikot ja sekularistit ovat yleisesti jopa hyvinkin tiedostaneet tämän puolen uskonnollisella puolella ja tuoneet tämän kristallinkirkkaasti esiin. Tämä tarkoittaa että systeemin toiminta pitäisi tiedostaa myös omalla puolella. Koska asia on tajuttu uskontojen kohdalla, järjen pitäisi riittää. Kysymys on siis vain siitä että ihminen on ideologiaansa ajava paskiainen. Jos kysymys ei ole tajuamisesta, kysymys on eettisyydestä, tai tässä tapauksessa sen puutteesta.
Ei tietysti ole koskaan kivaa kuulla ja oppia tälläisistä puolista. Mutta piilottelu, torjunta, vähättely, ignorointi, irrelevantisointi. Ne ovat idioottien ja puoli-ihmisten asennoitumistapoja. ; Näyttää että mediajulkisuus ja jäsenten mukanapitäminen kiinnostaa järjestöjä enemmän kuin etiikka. Tämä olisi ymmärrettävää jos kyseessä ei olisi ideologinen järjestö. Skeptikot ja sekularistit ottavat kantaa eettisiin puoliin. Oma pesä on siivottava ensin putipuhtaaksi ennen kuin voidaan esittää yhtään mitään yhtään mistään. ; Ateistinkin on inaisen vaikeaa paheksua uskovaisten pedofilienpiilottelua jos itse on tekemässä samaa.
Kirjoittaja ei kuulu - tämän kohun ulkopuolella olevaan - Skepsis RY:hyn, vaikka on skeptikko. Hän ei luota yhteenkään järjestöön jossa on yli 150 jäsentä. Ja luottaa järjestöön joka on tätä pienenpi jos ja vain jos tuntee jokaisen jäsenen.
5 kommenttia:
Ehei. Pehää ei tule lähteä siivoamaan VAAN asia pitää tutkia. Siis pitää tutkia moniko skeptikko nainen ja mies ahdistelee seksuaalisesti skeptikkoja naisia ja miehiä hississä. Ja myös mitää tietää moniko skeptikko nainen ja mies ahdistelee seksuaalisesti ei-skeptikkoja naisia ja miehiä elevatoreissa. Lisäksi olisi tutkittava ahdistelevatko ei-skeptikot naiset tahi miehet hissimatkoilla skeptikko miehiä ja/tai naisia.
Muuten on aivan postmodernia lähteä väitteestä jolle ei tuoda todisteita - olettamaan jostain ryhmästä jotain. Ainakin olisin sangen skeptinen sen suhteen...
Toki on seulottava mitä käy. Mutta LUKUMÄÄRÄ ei nähdäkseni ole oleellinen, vaan se onko tapahtunut vai ei.
Vähän kuten katolisen kirkon pedofiliaskandaalissa ei ole oleellista se, onko pedofiileja yliedustus vai aliedustus suhteessa muihin ideologioihin (aliedustus). Oleellista on se, että tekoja ei haluttu tutkia tai vähintään haluttiin estää asioiden meneminen julkisuuteen.
Tässäkin tapauksessa jo se "paper trail" riittää. Oleellista ei ole se, onko jotakuta häiritty hississä, kun helvetin moni on halukas häiritsemään sähköpostilla aggressiivisin vihaviestein.
On toki selvää että syytös ei ole sama kuin asiallinen syytös ; Esimerkiksi seurakuntatoiminnassa eräs pastorismies kertoi minulle ihan livenä siitä että jos seurakuntatoimija ei saa syytöstä jostain, hän ei tee työtään. Suuri osa syytöksistä on tyhjiä, osa relevantteja.
On selvää että väärät varoitukset estävät tosiasiallisia tapauksia saamasta niiden ansaitsemaa huomiota. Siksi nykyinen uhriutumiskulttuuri onkin perseestä. Kun jokainen on puheissaan kiusattu, aidosti kiusatut jäävät helposti huomaamatta, "hukkuvat kohinaan".
Älä vanno väärää valaa -tyyppiset uhat olivat Raamatussakin relevantteja. Siksi että juutalainen oikeuskulttuuri nojasi hyvinkin pitkälti todistajien lausuntoihin. Ja sen sivutuotteena oikeusmurhan uhriksi joutuminen tuli niin relevantiksi että pitää laittaa kielloksi murhakieltojen rinnalle.
Ja sitten sanasaivarteluun. Minun nähdäkseni "pesän siivoaminen" tarkoittaa juuri sitä että tutkitaan, ja sitten toimitaan havaitun mukaan.
Toki ymmärrän jos monella muulla pesän siivoaminen tarkoittaa pelkkää hutkimista, mutta minulla siinä on tätä laajempi merkitys. Tämä on oleellista sen kannalta miten sanomisiani tulkitaan. Toki on mahdollista että käytän sanaa epätyypillisesti joten väärinymmärrys on tavallaan viestintätaidottomuuteni seurausta.
Tosin tälläisesä tapauksessa ei voi olla tutkimusta ilman hutkimusta. Väärä syytös on hutkittava teko samaan tapaan kuin seksuaalinen häirintäkin.
Toki pitää tutkia, paljonko asiassa on "villoja"
Jo nyt kuitenkin tästä ahdistelun kokemisesta on tullut eräänlainen kulttuuri ja oheisilmentymä kaikenlaiselle tyytymättömyydelle. Kuten esim skepsisläisten naamakirja ahdistuksessa. Se myös syö energiaa ahdistelutapausten jämäkältä ja objektiiviselta tutkimiselta. Kun tunnettuja kansainvälisiä keskustelunaiheita sovitetaan (tiedostaen tahi tiedostamatta) suomalaiseen arkiseen viitekehykseen.
Joo, ajatus on vanha. Ajatus siitä että kokemus kiusaamisesta olisi kiusaamista on hyvin kaikenkattava.
Samalla asenteella marttyrisoidaan. Homojen avio-oikeus vainoaa kristittyjä koska kristittyjä vituttaa. Kenties myös naisskeptikkoa vituttaa se, että samaan hissiin tulee tuntemattomia miehiä, joten hän haluaa sitten segregaation ja omat hissit miehille - ja kohta bussiosastot? (Anteeksi myöhäisyön provokaatio, slippery slope -virheily huvitti kuitenkin sen verran, että en malttanut olla jakamatta vitsiä.)
Vähän kuten kiusaamisestakin. Pidän sitä vakavana ongelmana - kenties radikaalimmin kuin moni muu. Mutta toisaalta nauran niille joille kiusaaminen on jotain vähemmän kuin toistuvaa hakkaamista ja pahoinpitelyä ja vastaavaa.
Itseäni tässä skeptikoiden tapausessa ärsytti lähinnä kylmäkiskoinen "Emme hyväksy seksuaalista häirintää, mutta emme tutki, emme selvitä, toivottavasti puhut taas jossain kokouksessa." -henkinen tilanne, jossa pestään kädet vastuusta, varmistetaan että kaikki toimii ennallaan ja ollaan selvittämättä ja korjaamatta vikaa konfliktin takana. (Seksuaalinen häirintä vai väärä syytös. Molemmat vakavia juttuja.) Tuollainen vastaus on huonompi kuin ei vastausta ollenkaan.
Uhriutuminen on kuitenkin pirun helppoa. Joskus huomaan ajautuvani sellaiseen itsekin, olenhan tälläinen katkeroitunut paska jonka menneet kokemukset värjäävät nykyisiä kokemuksia tehden niistä monesti kaikkea muuta kuin objektiivisia sanan varsinaisessa mielessä.
Lähetä kommentti