Pat Robertson on tiukkana. Hänestä tietokonepeleissä tapahtuvat tappamiset ovat sama kuin murhaaminen oikeassa elämässä. "So if you're murdering somebody in cyberspace in a sense you're performing the act, whether you like it or not." Minä, näin aktiivisena "Assassins Creed" -pelaajana voisin hakata päätäni pöytään, mutta symbolifunktioni on sen verran terve, että älysin tehdä q -basicilla ohjelman jossa on pöytää symbolisoiva vinoneliö pöytälevynä ja neljä viivaa jalkana. Vieressä on tikku-ukko. Ja aina kun painaa nappia, se hakkaa päätään pöytään. Robersonin mukaan tämäkin varmasti ajaa saman asian. Vain lääkäri on erimielinen.
Toki tämä on mainio esimerkki siitä miten uskovaisten kulttuurissa on aivan tavallista että symboli ja asia liittyvät yhteen erityisen vahvasti. Olen itse tässä Milan Kunderan kannalla, ja pidän tiettyä kykyä erottaa symboli asiastaan jonkinlaisena kypsyytenä. Tosin korostan myös sitä että kohteliaisuutta on se, että jossain määrin sietää sitä että moni ei tämänlaista kypsää erottelua osaa tehdä. Esimerkiksi näkisin että Suomen lipun polttaminen ei ole samaa kuin maan arvojen polttaminen, koska eräässä mielessä Suomi on taisteltu itsenäisesti jotta sen sisällä voitaisiin olla vapaita. Ja yksi näistä vapauksista on lipun polttaminen. Toki tämä on silti ääliömäistä ja epäkohteliasta ja olisi kenties viisasta olla ihan hirveästi kärryyttelemättä vain siksi että voi.
Toisaalta Robertsonin lausumalle on nähtävissä teologisesti tilaa; Otetaan esimerkiksi kymmenen käskyä. Ei murhaamiskäskyä, vaan otetaan asian helpottamiseksi toinen. 6 Käsky sanoo "Älä tee aviorikosta". Osa kontekstoi tätä hyvinkin paljon. Että ei saa harrastaa seksiä tai käydä treffeillä koska se olisi aviorikosta. Komedioista tuttua venkoilumateriaalia löytyy siitä onko vaikkapa suuseksi oikeasti aviorikos. Oikeasti laki voidaan nähdä paljon laajemmassa merkityksessä kuin on aluksi annettu ymmärtää ; Itse Jeesus selventää juuri tätä 6 käskyjä vuorisaarnassa. Hän korostaa siinä että jos on vaikkapa vain katsonut naapurin vaimoa himoiten, on jo Jumalan silmissä jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Tässä mielessä laki kenties menee jopa ajatusrikoksen tasolle. Moni korostaa että tosasiassa aviorikos on kuitenkin kontekstoitava tätä lievemmäksi ; Se, että vahingossa näkee naapurin vaimon ilman rintaliivejä ja se että tästä saa erektion ei ole aviorikosta, mutta se jos pitkittää tätä tilaisuutta tai yrittää tirkistellä että pääsisi näkemään lolloja muuttaa kaiken.
Eikä tämä ole mikään poikkeuslaki. Jaakko Heinimäki kertoo "kafekismuksessaan" kymmenestä käskystä. Hän nostaa tässä huomiota 4 käskylle. Käskylle joka tupataan ymmärtämään väärin. Tämä käsky sanoo "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Olemme niin modernin ydinperheen sokaisemia että emme ymmärrä mitä tällä lailla on aikanaan tarkoitettu. Nykyään käsky nähdään jonain joka rippikoululaisen pitäisi oppia jotta tottelisi vanhempiaan. Mutta on muistettava että kymmenen käskyn lista on kohdennettu vanhemmille. (Eikä se tekniseti ottaen komenna tottelemiseenkaan vaan kunnioittamiseen.) Vanhemmuus ei ole pelkkä huoltosuhde jossa vanhempi huoltaa lastaan. Päin vastoin ; Käskyjen kirjoittamisaikana perheyhteisössä oli monta sukupolvea kaikki yhdessä. Käsky oli "enemmän geriatrinen" kuin kukaan rippikoululaisensa 4 käskyn tottelemista kaipaava oikein ymmärtää. Itse asiassa lähes jokainen joka toivoo että rippikoulussa opitaan vanhemman kunnioitusta on itse se joka rikkoo tätä kyseistä käskyä paraikaa, eikä tajua edes hävetä!
Kaikki käskyt näyttävätkin olevan tälläisiä laajennettuja käskyjä. Mutta on kuitenkin syytä muistaa, että tosiasiassa Jeesus tomersi käskyjen kohdentamista myös toiseen suuntaan. Näistä kuuluisin on sapattia koskevien käskyjen pilkkaaminen. 3 Käsky joka käskee "Muista pyhittää lepopäivä" oli käsky jota Jeesus kunnioitti, mutta jonka ympärille oltiin koottu omituisia lisäkieltoja. Sapatti oli muuttunut lepopäivästä joksikin joka piti suorittaa askellaskurin kanssa jotta ei kävelisi liikaa. Jeesuksen maailmassa käsky oli tehty ihmistä varten, mutta tässä ihminen oli mennyt lain alle.
Näkisinkin että Robertsonin kommentti peleistä olikin oikeasti juuri tämänlainen fariseusten tekemä lisätulkinta. Ja kuten Jeesus näytti, tämänlaiset ovat nimenomaan tulkintaa. Robertson uskoo tietysti itse että hän lukee Raamattua kirjaimellisesti, mutta tosiasiassa juuri tämänlaiset soveltamiset ovat jotain jota pitää tulkita tilanteen ja kokonaiskuvan mukaan. Tappamiskäsky on tästä mielenkiintoinen, että Robertson sattuu edustamaan kristillistä suuntausta jonka kannattajat tuppaavat kannattamaan esimerkiksi sitä että USA sotii. Tappaminen on kielletty, mutta siihen keksitään erikoisiakin "paitsi" -lisäyksiä. Kokonaisuus on koominen. Aito tappaminen sodassa on kunniakasta tai jopa kristitylle kunniaksi. Mutta tietokonepelit, ne ajavat liberaaluteen ja helvettiin! Tämä kokonaisuus näyttää että tulkinta ei ole kokonaisuutena järkevä tai kovin koherentti.
Aion osoittaa tämän nimeämällä ADOM -pelissä seuraavat tuhat rottaa (tai vihreää limaa, jos sellainen tulee ensin vastaan) vuorotellen nimellä "Pat", "Robertson", "PatRober" jne. Sitten hahmoni nimeltä "RichaDaw" lyö ne mäsäksi "Lead filled macella" nimeltä "Big Punch". Lyön silti vetoa että tietty tyyppi kuitenkin paasaa yhä mediassa ja internetissä. (Kaksikin, toinen ei ole kuollut ja toinen ei ole vankilassa.) Sillä symboli ja sen kohde ovat eri asioita. Ja tästä edes hienostunut eksegetiikka ei pelasta. Sillä jos eksegetiikka tarjoaisikin pelastuskeinon, se olisi sitten sen pahempi sille eksegetiikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti