Nousu ja tuho

Uusliberaalissa maailmassa korostetaan vapaata taloutta, jota ei kontrolloida mitenkään. Tämän taustalla on paikoitellen aivan vakuuttava argumentti näkymättömästä kädestä. Siinä hyviä seurauksia syntyy myös ahneista lähtökohdista. Sublimoinnin ystävänä minun on helppoa huomata, miten markkinat säätelevät itseään niin että esimerkiksi puuseppä tekee esineitä muutenkin kuin hyvää hyvyyttään. Asiakkaat saavat rahaa vastaan mitä haluavat ja molemmat hyötyvät. Symbioosin lisäksi markkinat myös itsestään ratkovat ongelmia ; Esimerkiksi jos joku ostaa puuta tulitikkuihin ja moni haluaa tulitikkuja, ei tarvita mitään kallista keskusjärjestöä päättämään että metsureiden tulee saada lisää palkkaa ja että metsureita tarvitaan lisää. Sillä kysynnän ja tarjonnan mukana puun hinta nousee, ja tämä tapahtuu ikään kuin automaattisesti.

Kuitenkin on aivan selvää, että vapaa markkinatalous on samalla tavalla vaikeuksissa kuin mikä tahansa anarkia. Anarkiassa on vapautta ja siihen itse asiasa sitoutuu monia hyviä asioita. Mutta kuitenkin yhteiskunnat ovat aina päätyneet jonkinlaisiin lakeihin ja kontrolliin. Itse asiassa äärimmäisen monet konservatiivit jotka kannattavat vapaata markkinataloutta jostain syystä eivät hyväksykään tätä vapautta muualla kuin taloudessa. He korostavat että kansalaisten maailmankuvan on oltava oikea tai tuho tulee. ; Tämänlainen rajoittaminen on jossain määrin hyvinkin perusteltua. Sillä jos aivan oikeasti oletetaan ihmisten olevan rationaalisia kuluttajia, jotka maksimoivat rahankäyttönsä, ennakoivat ja ovat fiksuja, ja että tämän pohjalla markkinat näkymättömän käden voimalla tasaavat itsensä, voimme falsifioida tämän ajatuksen suoraa havainnoista. Kaikki markkinatalouden romahdukset kertovat siitä että itseseäätely on pettänyt ja asiat menevät päin helvettiä. Se, että Detroitin kaltainen kaupunki voi mennä konkurssiin vapaassa markkinataloudessa kertoo jotain hyvin oleellista siitä miten näkymätön käsi on toki joskus aivan kätevä ja hyvä konsepti, mutta on kuitenkin samalla myös rajallinen ja kaikkea muuta kuin kaikkivoiva.

Tämä nousi hyvin alleviivatusti esiin kun tässä tuoreesti juttelin Jared Diamondin "Tykit, taudit ja teräs" -kirjasta. Konservatiivi oli pahoillaan siitä että tässä korostettiin maantieteellisiä syitä. Hänestä oleellisinta olisi miettiä miten syntyy vakaa ja pysyvä yhteiskunta. Että mitkä asenteet ja ideologiat parhaiten ruokkivat tätä. Ja tässä hän korosti että maantieto ei olisi tärkeää, koska ihminen ei tavallaan voi hallita sitä. Samalla hän oli kuitenkin toisaalla hyvinkin tarkka siitä että ihmisrotujen erilaiset geneettiset ominaisuudet ja niiden vaikutukset käytökseen huomioitaisiin nekin, vaikka nähdäkseni tähän puoleen voidaan vaikuttaa vähemmän kuin maantietoon jonka rajoitteita sentään voidaan käsitellä esimerkiksi miettimällä mitä maatalousmenetelmiä sovelletaan.

Siitä huolimatta että myönnän että Diamondilla on antropologeille tyypillisesti tapana luokitella ihmiset samanlaisiksi. (Monesti arkeologit tekevät hyväntahtoisuuden periaatteella oletuksen että kaikki ihmiset ovat rationaalisia - jos ei aivan samanarvoisiksi niin sitten peräti jalo villi -maailman mukaan korostaa länsimaisen kulttuurin huonoutta. Tässä Diamond on toki sangen maltillinen.) En kuitenkaan pidä geneettisten erojen väheksyntää niin oleellisena. Syynä on se, että maantieteellisesti norsut ovat eronneet lehmistä ja eri alueiden maantieteelliset erot ovat täten hyvin kaukana toisistaan. Evolutiivinen aika sille että ihmiset ovat erkaantuneet "eri rotuihin" on ollut paljon lyhyempi. Tottakai tässä on jotain geneettisiä adaptiivisia eroja eri tilanteisiin. Esimerkiksi ihonväri itsessään on näkyvä merkki, ja se toimii hyvin. Eurooppalainen tarvitsee vaalean D-vitamiinia tuottavan ihon, ja tumma iho on ravinnelisien  tarpeessa. Etelämmässä aurinko taas paahtaa vaaleahipiäistä ihosyövän asteelle kun taas tummempi hipiä pelittää erinomaisesti. Selvää on myös se, että temperamenttiin vaikuttavia muutoksia voi syntyä. Mutta niiden erot eivät voi olla kovin oleellisia jo pelkän käytettävissä olevan ajan vuoksi. Haldanen jälkeisessä maailmassa on yksinkertaisesti selvää että evoluutio ei ole hirveän nopea prosessi. Näin rodullisten ominaisuuksien ylikorostaminen on enemmän keino antaa tekosyy rasismille kuin osoittaa jonkun aivan ehdottoman radikaalin suuren ja merkittävän eron "rotujen" välille.

Ihonväriesimerkki muistuttaa myöskin siitä minkä konservatiivit usein unohtavat ; Toimeentulo ja vakaus on aina vakautta jossain kontekstissa. Konservatiivi ajattelee vain että olisi yksi maailmankuva joka antaa parhaat toimintasetit joka ikiseen mahdolliseen tilanteeseen. Kuitenkin se, mitä optimoinnista tiedetään, on se, että se on tilannekohtaista ja eri tilanteet vaativat erilaisia keinoja.
1: Wolpertin hakuavaruuksia koskeva matemaattinen tulos jossa korostuu se, että ei ole mitään strategiaa joka väistämättä joka ikisessä hakuavaruudessa tuottaisi hyvää tulosta. Hyvä strategia ja optimointi tapahtuu siis aina jossain kontekstissa - tai muuten koko strategia ja optimointi muuttuvat mielettömiksi.

Mutta silti suurin ihmetys on tietysti siinä että Diamondin kirja käsitteli yhteiskunnan nousemisen syitä. Sekaannis ei ihmnetytä ; Konservatiivien maailmassa nousujohteinen yhteiskunta on sama kuin pysyvä ja vakaa. Kuitenkin jos aiheena on Diamondin ajattelu, on huomattava että hänen "Romahdus" kirjansa käsittelee yhteiskunnan vakautta. Siihenkin löytyy ratkaisuja ensisijassa maantieteestä. Ja se, mikä "Romahduksessa" on huomionarvoisaa, on huomata, että monet sellaiset keinot jotka johtavat nopeaan nousuun ja muiden kulttuurien päihittämiseen ovat juuri ne elementit jotka esimerkiksi ajavat luonnonvarojen liikakäyttöön. ; Kun konservatiivit katsovat menneisyyttä ja nousujohteisuutta, he toimivat kuten monet muutkin romahtaneet kulttuurit, jotka ovat kehittäneet menetelmän tulla toimeen, ja ovat sitten tulleet jonkin aikaa liiankin hyvin toimeen. Kun ravinteet, puuhun ja ruokaan liittyvät luonnonvarat on käytetty nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua, on sitten seurannut täystuhoja kun monen sukupolven hyväksi havaitsemat keinot ovat ajaneet kansakunnan bankrottiin.

Kuitenkin näkisin, että tilanne on vaikea. Mietitään nimittäin vaikkapa sitä, mitä tapahtuu kun emme kuole nälkään täällä rikkaassa pohjolassa. Tosiasiassa meillä on maanviljelyä. Mutta tosiasiassa ruokaa myös ostetaan muualta. Jos pohjois-euroopassa sattuisi olemaan katovuosi tai jopa katovuosia, ostaisimme ruokaa muualta. Mitä tämä tarkoittaa? Lisäämme kilpailua markkinoilla, nostamme viljan hintoja. Tämä tarkoittaa sitä että ruokaa voivat ostaa vain ne joilla on entistä enemmän rahaa. Näin luonnonvarojen ruuanpuute koskettaa ensiksi aivan eri ihmisiä kuin ne, jotka ylikuluttavat sitä. Näin länsimaissa voidaan kärsiä ylipainosta ja mässäilyn tuomista elämäntapasairauksista ja diabeteksestä samalla kun köyhemmissä maissa kuollaan nälkään. Karkeasti sanoen tämä tarkoittaa sitä että säätely ei toimi. Jos esimerkiksi kalaa kalastetaan enemmän kuin kalakannat uudistuvat, nouseva hinta kannustaa pahentamaan tilaa ja kalakannat vähenevät ja vähenevät. Itsesäätelevät markkinat tapattavat viimeisiksi nälkään ne rikkaat jotka ovat olleet pääkuluttajia pitkän aikaa. Jos köyhimmät maat saisivat kontrolloida tätä, rikkaiden maiden kulutuksen rajoitukset tulisivat tietysti voimaan paljon aikaisemmin. Mutta kuka heitä kuuntelee, kun heillä ei ole rahaakaan joten ei kai kalvinistien Jumalakaan heistä tykkää!

Ja tosiasiassa vapaa markkinatalous on tehnyt sotimisen tietyllä tavalla turhaksi. Ennen piti kenties valloittaa maa jotta sai sen työvoiman käyttöön. Nykyään riittää että perustetaan tehdas - tietenkin sinne missä työvoima on kaikista halvinta, eli ihmiset epätoivoisimpia ja valmiimpia tekemään mitä tahansa työtä. Orjuus on turhaa jos sitä voidaan teettää hikipajoilla poliittisesti korrektimmin "työvoiman" nimellä.