Paljastava koettelemus

"Kotimaassa" kirjoitettiin toiveista, ja siitä miten niihin liittyy haastamista ; Henkenä ei ole se, että pitää varoa mitä toivoo koska joku muu voi saada sen. Sen sijaan henkenä on enemmänkin se, että pitää varoa mitä toivoo koska voi saada sen. Pullon henkien toiveet rinnastettiin Faust -perinteeseen jossa demoni antaa toiveita sielua vastaan. Tämä on mielestäni hyvää tasapainotusta esimerkiksi Pascalin vaa-an tarjoamalle hengelle, jossa tärkeää ei ole voitto vaan hyvät palkinnot. (Voiton odotusarvon kannalta Jumalan olemassaolon todennäköisyys ja epätodennäköisyys on irrelevanttia kun palkinto on ääretön.)

"Nythän on niin, että merirosvoa tarkoittava piraatti juontuu ruotsin sanasta pirat. Se tuli ruotsiin 1600-luvulla. Englanniksi sana on pirate. Taustalla on latinan pirata, joka on lainaus kreikan verbistä peirazoo. Se on käännettynä: yrittää, koetella - tai panna koetteella, jotta ihmisen todellinen laatu tulee ilmi. Tätä ehkä merkitsee myös englannin oikeudenkäynti, trial. Sanan merkitys pahassa tarkoituksessa on huijausyritys eli tarkoitus saada ihminen ansaan. Puhe on viettelyksestä. Kreikan ho peirazon on siten kiusaaja eli saatana. Kiusaus puolestaan on ho peirasmos."

Lacan varmasti pitäisi tästä hengestä. Hänen maailmassaan unelmien tulee olla mahdottomia. Sillä mahdollisen haaveen voi saavuttaa ja silloin sen kanssa joutuu elämään. Eikä enää voi haluta. Jonkin kaipaaminen taas on ihmiselle luontaista. Kaupallisuudessa tätä sinänsä kaunista ajatusta hyödynnetään varsin perverssillä tavalla ; Siten, että halutaan isoja numeroita joista tulee koko ajan vielä isompia numeroita. Lopputulos on "progress without progress" : Haluaminen on pysyvää. Tässä mielessä kaupallisuus paljastaakin monta asiaa.

Toiveita voi tietysti olla monenlaisia. Ja aika usein myös saavutetut edut ovat jotain jota puolustamme. Lacan ei siis ole aivan täysin oikeassa. Muutosvastarintakin on osa ihmisen halumaailmaa. ; Tähän liittyvä kognitiivisen dissonanssin peittely assimilaatiolla on jopa osa arkista elämää. ; Esimerkiksi kävin erään aivan fiksun ihmisen kanssa oluella. Hän kertoi että hän kykenee suvaitsemaan pseudotieteilijöiden inhimillisyyttä koska hänellä oli ollut kokemus takanpolttamisesta. Terveydelle vaaralliset pienhiukkaset on helppo liittää mielikuvissa tehtaisiin tai autoihin. Mutta tosiasiassa kynttilät ja takat ja nuotio tuottavat niitä ihan älyttömästi. Kuitenkin nuotion ääressä olemisessa on jotain mukavaa, ja siihen liittyy hyviä kokemuksia. Siksipä pienhiukkasuutiset olivat tuottaneet sepeämismyllyn, jossa seliteltiin miten niillä pienhiukkasilla ei olisikaan mitään väliä. (Tavallisesti ihmiset eivät pelkää tuttuja asioita vaikka ne olisivat vaarallisiakin. He pelkäävät ennemmin eksoottisia ja jopa ihan turvallisia asioita.)

Mutta joka tapauksessa halut paljastavat.

Joku onkin mahdollisesti huomannut, että olen harrastanut viime aikoina ns. "Raamatunpolttelua". Tämä sinänsä juvenaali huomiohuoraamista tavoitteleva toiminta ei tietysti innostaisi minua niin kamalasti itsessään. Kuitenkin netissä kiersi vähän aikaa sitten meemi jossa oli kuva palavasta "God delusion" -kirjasta. Viesti oli että "I burned God Delusion, zero death threats". Kirjarovio on tietysti aina lapsellinen keino, mutta siinä on jotain hyvin länsimaista. Savonarolalla oli turhuuksien rovionsa. Ja kun Beatlesit kertoivat olevansa suositumpia kuin Jeesus, konservatiivikristityt nostivat heidän tulotasoaan ostamalla levyjä poltettavaksi. Sama toistui "Harry Potterin" kanssa. Kysymys onkin : Miksi?

Tämä pitää sisällään muutakin. Esimerkiksi lähes kaikki joilla on takka, on polttanut siellä esimerkiksi saamiaan mainosposteja. Niitä voidaan käyttää sytykkeenä. Mainoksilla ei nähdä kulttuurista osaa. Tämäkin on vielä ymmärrettävää, koska mainoksissa on aina jotain hitusen ala-arvoista ja niiden sivistysarvo on taatusti nolla. Mutta sitten ihmiset kuitenkin polttavat myös journalistiikkaa, jota ihmiset noin keskimäärin arvostavat. Takassa poltetaan myös vanhoja lehtiä. Uutiset menevät vanhaksi.

Kirjassa on jotain spesiaalia. Se ei vanhene kuten journalismi - vaikka niiden tiedot tosiasiasa vanhenevatkin niin että esimerkiksi historiankirjat joutuvat kirjaamaan sisältöjään. Tutkimuksen edetessä sotien alkamispäivämäärät kenties pysyvät samana, mutta sotien syyt voivat vaihtua tai ainakin muuttua moniselitteisemmiksi. Kuitenkin selvästi "God delusionin" polttamisessa oli jotain spesiaalia. Se oli symbolin poltto, joka herätti huomion. Jos joku polttaa mainospostia ja ottaa tästä kuvan, edes vannoutuneesti kulttuurinystävä ei pahastu mainospostin polttamisesta. Dawkinsin tuotanto sen sijaan aikaansai reaktion - kyseisestä kuvasta tuli levinnyt meemi. Mutta sitten sillä ei ollut mitään merkitystä, koska tappouhkauksia ja muuta elämöintiä ei syntynyt siitä huolimatta.

"God delusionin" polttaminen nosti mieleeni ajatusta siitä, miten polttaminen on muutakin kuin typeryyttä ja yleistä arvostuksen puutetta. Se on myös - tai jopa ensisijaisesti - testi. Testi joka on nimenomaan paljastava koettelemus. Ihmisten erilaiset halut voidaan nostaa esiin. Ja niiden takaa ei todellakaan välttämättä paljastu mitään sellaista, josta kannattaisi olla ylpeä. Tai sitten paljastuu, kuten tässä kävi. Kun Dawkinsin ateistikirja herättää tunteita mutta takaa ei paljastu pahuutta, ja tämä selvisi vain kokeilemalla...

Ajatusprosessini ovat sen verran arvattavia, että tuosta suora loikka onkin se, että mieleeni putkahti aate siitä, että kenties "Raamatun" polttelullakin voisi olla samanlainen laimea reaktio. - Tai sitten ei, jolloin asioita on tietysti muutettava ; Siksi lähdinkin tekoon julkisesti, tietäen että on mahdollista että asiasta päädytään lakitupaan. Tämä olisi voinut synnyttää ns. otsikoita. Kenties jokin olisi muuttunut. ~ Jos myyttinä on se, että kristityt ovat yleisesti ottaen vihaisia ja aggressiivisia, noudatan myytinmurtajien ideaalia "They don't just tell the myths, they put them to the test." Lopputulos voi sitten vain olla "Confirmed", "Plausible" tai "Busted".

Samalla toki tarkastelin myös muiden tekosia tällä rintamalla. Paljastui että minä en ole edes näkyvin tai räikein "Raamatun" polttelija. Tämä oli hyvä, koska tosiasiassa jos yritteliäisyys tällä saralla olisi pelkästään minun kontollani, voisi olla vaikeaa sanoa että miten paljon ns. persoonani olisi vaikuttanut reaktioihin. Kusipäälle on ilo hankkia syytteitä vaikka tekosyyllä tai turhalla lailla tai asialla joka ei merkitse itselle mitään, vain sen takia että se toinen on kusipää. Olen tietoinen tämänlaisista. (Toisaalta lienee vaikeaa ellei mahdotonta löytää "Raamatun" polttelijaa joka ei olisi kusipää.)

Nähdäkseni Suomessa asiat ovat tältä kohdalta hyvällä tolalla. Valtaosa kommenteista koostui siitä että ihmiset olivat jopa huumoriielellä vastaamassa ; "Raamatun poltto on tyhmää. Jos olet polttanut Raamatun niin sinua odottaa kova homma hankkia uusi." sanoi eräskin hengenmies. Hän ymmärsi että Jumalaa ei voi polttaa eikä Totuus pala tulessakaan. "Sen joka yrittää tuhota Jumalan Sanan ei onnistu - Sillä Totuus on ikuinen." Henkenä oli itse asiassa ylipäätään se, että "Raamatun" polttaminen oli syntiä, mutta se ei ollut Pyhän Hengen pilkkaamista. Tämä on kristillisille hyvin tärkeä jaottelu. Sillä kaikki ihmiset tekevät syntiä, ja sitä varten me kaikki tarvitsemme armoa. Toisaalta tässäkin myönnettiin että esimerkiksi vahingossa lukukelvottomaksi kastunut "Raamattu" on jotain jonka voi polttaa koska sillä ei ole luettavuusfunktiota. Eräs jopa rinnasti "Raamatun" polttamisen väärän helvettiinheittämis -uhkauksen tasoiseksi virheeksi. Joka on toki vakava virhe, mutta joka on enemmän jotain josta on pyydettävä anteeksi maanpäällisiltä lähimmäisiltä kuin Jumalalta. "Jos joku haluaa välttämättä ostaa itselleen Pyhiä kirjoituksia niitä polttaakseen, tehköön toki niin, jos se helpottaa." Tämä oli itse asiassa varsin kannustavaa. Sitä voisi tehdä kuvan jossa sanoo että "Poltin Raamatun - Nolla tappouhkausta". "I would say that the myth is busted - BUSTED."

Kokonaisuudesta saa kokonaiskuvaa ottamalla kimaran seuraavista kommenteista jotka on laitettu yhden Raamatunpolttovideon (ei omani) kommentteihin ; "Mää poltin jäätelöauton mainoslehden!" ... "Poltit juuri oman uskontosi pyhän kirjan, jota vanhempasi lukevat, oletko nyt tyytyväinen?" ... "vittu sää oot kyllä sairas jätkä. hullujen huoneelle joudat." ... "aika täyttä paskaa ketä kinosti?" ... "oisitte nössöt polttanu koraanin!" Noista huomiota herättää se, että kommenteissa ei ollut oikein minkäänlaista kuolaraivoa. Oikeastaan vain viimeisin herättää huomiota. Ja otin sen esille juuri siksi.

Sillä yksi tärkein tapa jolla ihmiset reagoivat tulee PerusSuomalaistyyppisten jäpiköiden leiristä. Riippumatta siitä ovatko he itse kristittyjä vai ateisteja, tällä ei nähdäkseni ole niin paljoa väliä, kysymys ei ole uskonnolline vaan poliittis-ideologinen. ; He korostavat fatwakateuden pohjalta että "Raamattua" poltellaan koska "Koraanin" polttaminen olisi hengenvaarallista. "Koraanin polttaminen on viharikos ja Raamatun polttaminen ihan OK. Uskonnonvapaus riippuu siitä kuka polttelee ja mitä polttelee." Tässä huomiotaherättävää on (a) se, että Raamatun polttamisesta ei vedetä raivoherneitä nenään vaan (b) aika usein mukaan liittyy halu polttaa Koraaneja ja suoranainen kannustaminen tähän aktioon (c) samalla kun kuitenkin paheksutaan kuitenkin Raamatun polttamista.

Teuvo Moisan puheet aiheesta jotenkin tiivistävä asiaa. "Koraanin ja Raamatun polttamisen pointtina on koetella uskonnollisten ihmisten suvaitsevaisuutta. Jonkun Koraanin tai Raamatun sisältämän tiedon sensuroiminen kirjaroviolla on kirjaimellisesti täysin mahdotonta nykyaikana ja jokainen varmasti tajuaa, että kukaan, joka polttaa Koraanin tai Raamatun, ei edes villeimmissä kuvitelmissaan usko, että sillä olisi mitään merkitystä tiedon saatavuuden suhteen." Polttelu on nykyään taustoiltaan ja tavoitteiltaan hyvin erilaista kuin vaikkapa Savonarolan tai natsien poltellessa kirjoja jotta ihmiset eivät tietäisi mitä niissä sanotaan.

Sanoisin että "Raamatun" poltteleminen ja siitä saamani kommentit auttoivat minua olemaan tulevaisuudessa hitusen suvaitsevaisempi uskovaisia kohtaan. Olen tavallaan pahoillani siitä, että tuotin monelle pahaa mieltä. Tämänlaista on kun toimii peirazonina, kiusauksen herättävänä paljastajana. Sitä huomaa, että ei olekaan valistushenkinen lampun henki, vaan enemmän jonkinlainen kiusaajademoni joka ärsyttää hyviä ihmisiä. Olen siis pahoillani kaikkien näiden hyvien ihmisten puolesta. En tosin niin pahoillani, että en tekisi täsmälleen samaa tai vastaavaa samassa pohjatietotilanteessa uudestaan. Jo siitä saamani oppi oli nähdäkseni sen arvoinen että kärryyttelin yhtä monista Raamatuistani. Ehkä ensi kerralla minä jopa luen yhtä niistä sen sijaan että tekisin sitä mitä yleensä. Eli käärisin niihin tupakkaa (vaikka en muutoin tupakoikaan), pyyhkisi irtirevittyihin sivuihin persettäni, ja tietysti käyttäisi takansytykkeenä. (Josta Jumala rankaisee minua pienhiukkasilla jotka kenties jopa tappavat minut ennenaikaisesti!)