Röyhkeää ja röyhkeää

Olen eräässä suljetussa uskontokriitikkojen yhteisössä jäsenenä. Jumalanpilkkamateriaalini herätti siellä keskustelua puoleen ja toiseen.

Moni reagoi eri tavoin ns. fatwakateuteen. Tässä kukaan ei edustanut sitä kantaa, että islam olisi jotenkin pelottavampi. Sen sijaan osa korosti moittivansa kaikkia uskontoja ja toiset korostivat että kristinusko oli meidän kulttuurissamme erityisen näkyvä ja siksi keskeinen. Että on syytä hoitaa kotimaan politiikka ensin kuntoon ennen kuin lähdetään pelastamaan ulkomaita. Ja osa selitti, että uskonnonopetuskin on tehnyt tehtävänsä ; Kristinuskon sisällöt osataan ja siksi niitä voidaan kritisoida. Kritiikin minimivaatimus kun todellakin on kritiikin kohteen ymmärrys. ; Ja joä siinä palvotaan esi-isiä tai jotain, niin siltä pohjalta on todella vaikeaa ponnistaa perusteltuun kritiikkiin.

Samalla esille nousi kuitenkin se, että tässä linjamassa on aivan kaikkien muiden liikkeiden tapaan melko äärimmäisiä kannanottoja. Osa näkee, että uskontokritiikki on arvo itsessään. Eli kun haukkuu kaikkia uskontoja, niin on sillä riittävän tasapuolinen. Tämä eroaa omasta käsityksestäni, jossa moite on vihje kasvun paikasta. Ja jossa pitää olla tiukka ja tarvittaessa puristaa arvon uskonmiehiä mentaalisessa ruuvipuristimessa kunnes nämä lopettavat venkoilunsa. Mutta jossa pitää kuitenkin antaa heille tilaa herrasmiesmäisyydelle ja mahdollisuudelle hoitaa asiat kuntoon ja puolustaa itseään. Mahdollisuutta ei yleensä osata ottaa, mutta silti minusta on hyvin tärkeää että se annetaan.

Tässä mielessä onkin hyvä ottaa esille se, mikä on erikoista suomen uusateismissa. Tätä kysymystä ei voi ymmärtää ottam atta esille eroa joka vallitsee uusateismin neljän ratsumiehen ja Kari Enqvistin välillä. Nähdäkseni uusateistien isoja nimiä on mollattu niin paljon, että juuri kukaan uskovaisita ei tätä eroa huomaa. Ja moni suomalainen ateisti ei välttämättä halua nähdä kovin suurta eroa. Ja ulkomaan ateistit eivät juuri ole kiinnostuneita Suomen kaltaisen pienen maan menosta. Jos asiaa katsotaan miten Dawkins, Harris, Hitchens ja Dennet eroavat Enqvististä, saadaan melko selkeä kontrasti.

Kun katsotaan mitä ulkomailla ateistien kanssa touhuaminen on, niin sen perusideana on
1: Kritisoida uskomiseen uskomista. Eli iskeä uskonnon yhteiskunnalliseen ajatteluun joka perustelee että uskonto hyödyttää yksilöitä ja yhteisöjä riippumatta uskonnon jumalien totuusarvosta. ; Esimerkiksi Dawkins korostaa että kulttuurievoluutio ei tarkoita samaa kuin yhteiskunnan tai yksilön hyötyä. Moni sekoittaa sen, että kulttuurievoluutiossa meemi tarttuu tehokkaasti siihen että siitä olisi hyötyä kantajilleen. Päin vastoin, kulttuuri kehittyy leviämmän luonteiseksi. Se manipuloi levittämään sen sijaan että hyödyttäisi suoraan yksilöitä. Tämä on suora analogia Dawkinsin itsekäs geeni -teoriaan joka kiistää sen että geenin adaptaatio tarkoittaisi yksilön hyötyä tai ryhmän ja lajin etua. Tätä ei ole jostain syystä vain ymmärretty ja Dawkinsin liekkiin lentävä perhonen on ymmärretty vain uskonnon demonisointina.
2: Uskontoa tulee saada tutkia ja julkisesti käsitellä psykologisena ilmiönä jota selitetään esimerkiksi kognitiotieteen keinoin. Tieteessä tätä on tietysti harrastettu, mutta tämän halutaan tulevan salonkikelpoiseksi tieteen popularisoinnin aiheeksikin.
3: Liike on individualistinen, siinä "paimennetaan kissoja", eli yritetään lähinnä saada ateistit tiedostamaan että se on luvallista. Tätä tuetaan sillä että vastustetaan sitä että ateistit ovat havaintojen mukaan vihatuin vähemmistö. Islamilaisetkin kohtaavat vähän vastustusta. Ja ateistien vastustamista pidetään poliittisesti korrektina. - aika isosti juuri uskomiseen uskomisen kautta.
4: Dawkins on tullut tunnetuksi siitä että hänestä ihmiset saavat päättää mitä ovat heidän maailmankuvalleen tärkeät kysymykset. Näin ollen osa teologien "yleisinhimillisiksi määritetyistä" kysymyksistä on lupa pitää absurdeina ja irrelevantteina jos ne siltä tuntuvat. Tätä kautta myös uskonnollistaminen on vastustettava asia ; Kaikesta ei tarvitse vääntää uskontoa.
5: Liike on sekulaari, eli se hakee julkisen elämän rauhoittamista uskonnollisesta keskustelusta.
6: Dawkins korostaa että argument frim personal incredulity on argumenttivirhe. Eli jonkin asian mysteeriys ei anna lupaa rakentaa sen päälle uskontoa ja väittää sitä perustelluksi ja todistetuksi. Ollaan skientistejä siinä mielessä että asia pitää todistaa oli se mikä tahansa.

Enqvist taas tarjoaa jotain joka on tosiasiassa hyvinkin tästä poikkeavaa. "Argumentti.fi" kuvaa tätä tekstissä joka on otsikoitu omituisesti "Vapaa-ajattelijoiden uskontokritiikistä ja sen ongelmallisuuksista". Sillä se keskittyy Enqvistiin ja hän on uskonnoton eikä vapaa-ajattelija ollenkaan. Kaikki ateistitkaan eivät ole vapaa-ajattelijoita ja uskonnottomuus taas on vielä tätäkin laajempi konsepti. Muutenkin teksti näyttää tässä mielessä varsin harhaiselta. Mutta sieltä kuitenkin löytyy siivottuna varsin kelvollinen ydin jossa on monta huomiota. Ja mielenkiintoista kyllä, Enqvist astuu monta askelta siihen suuntaan mistä uusateisteja moititaan yleensä. "Uusateismin neljä ratsumiestä" kohtaavat toistuvasti syytteitä jostain jota he eivät ainakaan heidän kirjojensa mukaan ajattele ja tee. Enqvist muistuttaa sitten jo aika tavalla näitä olkiukkoja.
1: Enqvist ei vain kyseenalaista uskomiseen uskomista, vaan hän kiistää uskon hyödyn oikein missään. Monesta tämä on lillukanvarsiin sotkeutumista, mutta se on kaikkea muuta. On aivan eri asia sanoa että uskonto ei välttämättä edistä kaikkien hyvinvointia ja yhteiskuntajärjestystä kuin väittää että se on sille automaattisesti haitallista.
2: Enqvist kyseenalaistaa koko uskontojen sisällön irrationaalisuudeksi, joten jäljelle jää itse asiassa vain uskonon selittäminen psykologisin syin. Eikä vain viittaamalla psykologiaan vaan nimenomaan medikalisoivassa kulmassa. Toki on selvää että joskus mielenterveyden häiriöön vetoaminen selittää ihmisen toimintaa ja uskomuksia - esimerkiksi skitsofrenian kohdalla kysymys koko tautitilassa on tavallaan juuri tästä. Liiallisena se on kuitenkin huono asia. On todellakin eri asia tutkia uskontoa psykologisesta kulmasta - osana ihmisen kognition normaalia - tai josku vääristynyttä - toimintaa, kuin kuvata sitä sairautena.
3: Uskonnollisia kysymyksiä ei vain pidetä itselle ja omalle maailmankatsomukselle turhina. Niitä pidetään kaikille täysin turhina. Ero tässäkin on valtava.
4: Enqvist ei itse asiassa edusta sekulaariutta, vaan sekulaariuteen vetoavaa kulmaa jossa uskontoa yritetään tavallaan juuri maksimoida keskusteluaiheessa. Puhetta kirkosta ja sen tilastoista lietsotaan. Kysymys on enemmän uskontoa vastaan tapahtuvaan vastarintaan lietsomisesta kuin yksilötason noususta jossa vähennetään uskonnollisten instituutioiden ateisteihin kohdistamaa vastarintaa.
5: Enqvistin näkemys on skientistinen kuten uusateisteillakin. Mutta skientismi on ihan oleellisesti eri skientismiä. Siinä missä Dawkins hylkää Jumalalle tilan tekemisen mysteerikortilla ja Aukkojen Jumalalla, Enqvist luottaa itse aukkojen tieteeseen jossa ajatellaan että tiede olisi joko selvittänyt asiat, tai aivan varmasti niille myös löytyy tieteellinen selitys tulevaisuudessa. Tämä ei perustu induktioon, kuten evoluution "aukkojen" kohdalla käy. (Eli aukot ovat vain sitä että ei ymmärretä että siinä on induktiivinen logiikka.) Vaan sen sijaan Enqvistillä on vahva luottamus tiedekoneiston ehdottomaan kaikkivoipaisuuteen. Ero on oleellinen (vaikka sitä ei huomaa välttämättä "skientisti" -sanan monimerkityksellisyyden vuoksi.)

Kenties tärkein syy eroon on on siinä, että amerikkalainen uusateisti taistelee kalvinismia vastaan kulttuurissa jossa ei ole valtionuskontoa. Suomessa argumentit voivat monesti vaikuttaa omituisilta koska elämme kuitenkin luterilaisuuden sävyttämässä maassa - toki fundamentalismi ja pietismi on de facto copy-pastetettua kalvinismia suoraan USA:sta. Tämä tietysti tekee siitä tutun ja varsin kohdatun kulman uskonnosta. Itse asissa se voi olla se näkyvin osa jonka eiyhteisöönkuuluva eikirkkokansalainen uskonnoita kohtaa. Tämä on foorumitasoisen internetuskonnon valtavirtaa. Etenkin sen uskonnon joka vierailee ateistien paikoissa käännytysinnoissaan. (Muut uskovaiset tuskin ovat kiinnostuneita. Harva välittää. Tämä on ihastuttavan hyvä. En minäkään välitä heistä. Ja niin kauan kun asia on näin, minulla ei ole mitään heitä vastaan!)

Tämä on kuitenkin lähinnä selitys miksi asiat ovat suomessa tältä osin aika ikävästi. ; Koin melko vastenmielisenä sen, että kaikkea uskontokritiikkiä suositaan vain vastustuksen vuoksi ; Olipa se sitten kuinka kaikkiin uskontoihin kohdistuvaa tai ei. Osa esitti että uskonto on kuin pornoa joka tulisi kieltää kaikilta alle 18 -vuotiailta kaikissa yhteyksissä. Uskonto on heille psykologinen sairaus, joka on leparitavaraa ja että pitäisi kuuntelun sijaan ajaa hoitoon ihmisiä. Tämänlaisille ihmisille on jo oikein ja autuaallista vittuilla ja tälläisiä sensuristeja on ilo pilkata ja heidän jutuilleen on ehdottoman ihastuttavaa ilkkua! (Etenkin, jos he ovat niin "älykkäitä" että vetävät yleisestä yksityiseen ja ajattelevat että jos ateisteilla on uskovaisia isompi älykkyysosamäärä keskimäärin, niin juuri heilläkin täytyisi olla älykkäämpiä kuin "ne uskovat". Tälläisessä ironiatilassa on riemukasta ivata!)
1: Itse taas olen enemmänkin esittänyt että uskontoon liittyviä toimintoja pitää valvoa - tarvittaessa lain voimalla. Ja tässä ikäraja on tärkeä. Eli esimerkiksi juutalaisten kohdalla oma avainkysymykseni ei ole ympärileikkaus, vaan alaikäisille tehty ympärileikkaus. Olin todella tyytyväinen kun asiasta tehtiin aivan tuoreesti ehdotus jossa ympärileikkaus tehtäisiin teini-iässä omalla suostumuksella. En vaadi tämän enempää. Osa vastustaa sitä vain koska se on uskontoa.

Itse asiassa lähinnä liberaali suvaitsevaisto on tarjonnyt törkeämpää ihmistä vastaan menemistä. Tavallisesti kohdatut fundamentalistikristityt  ja pahimmat ateistit ovat suunnilleen tasoissa, mutta suvaitsevaisuuttaan korostavista moni on kuitenkin vielä heitäkin röyhkeämpiä. Muistan esimekriksi sen, kuinka minut haukuttiin pataluhaksi siitä. että moitin Pihoa. Argumentti ei ollut se, että Piho olisi fiksu. Vaan vetoomus oli, että hän olisi "niuvanniemitavaraa". Että ei saisi vammaisia kiusata. Nähdäkseni aika kovaa halveksuntaa on tälläinen "kunnioitus".

Itse taas näen, että ihmisten kypsyydessä on taatusti eroja. Ja yllättävän harva kypsyy ns. abstraktiin ajatteluun. Tässä vihjeeksi voi katsoa vaikka suomi24 keskustelua jossa ivataan neljännestä ulottuvuudesta. Varsin abstraktiokyvytön ääliö selittää että maailma voi olla vain 3 -ulotteinen. Edustan itse häijyä mutta argumentoivaa kantaa, jossa suhde tälläisiin väitteisiin on mallia "...toki saa ajatella eri tavalla kuin muut, mutta typerä ajattelu on silti typerää. Sitä ei voi puolustella sillä, että "olen vaan erilainen - älkää tuomitko". Nimittäin erittäin suuri osa erilaisesta ajattelusta on silkkaa idiotismia. Mielestäni tätä idiotismia pitää oikein pilkata ja osoittaa erittäin selkeästi, että se on idioottimaista; eikä paapoa, että "ajatteletpa sinä eri tavoin, onpa kiva, että on variaatiota". Suuri osa ajattelijoista on vain typeriä vänkyttäjiä, joiden "ajatukset" eivät perustu mihinkään rationaaliseen todisteeseen. Tällaisia ajatuksia ei saa missään tapauksessa pitää tasavertaisina rationaalisten ajatusten kanssa." Tämä on kuitenkin näytettävä ja perusteltava edes jotenkin. Kuten selittämällä että oikeasti valinta onko neljäs ulottuvuus ulottuvuus vai aika on väärä kahtiajako, koska "Maailmanviiva on hiukkasen paikka eri ajanhetkillä esitettynä 4-ulotteisessa avaruus-aikadiagrammissa, missä yksi ulottuvuus on aika ja kolme muuta ilmaisevat paikkaa."
1: Toki on mahdollita että kypsyys ei riitä tämänlaisten hahmottamiseen. ; Kehitysvammoissa on mieleen vaikuttavia muotoja joissa kehitys jää jonkin ikäisen lapsen tasolle. ; Jos kehitys pysähtyy esimurrosikään, ei mekanistisesta ajatusmallista opita eteenpäin. Niillä kyvyillä selviää kyllä maailmasta läpi, mutta tieteeseen on turha pyrkiä sekaantumaan yhtään mitenkään. En kuitenkaan asettaisi tämänlaista nollahypoteesiksi. Eli asenteena on se, että toisen argumentit otetaan argumentteina. Niitä ei kohdella silkkihansikkain koska oletuksena on, että vastapuoli on vakavasti otettava ihminen, joten mitään keharisilittelyä ja myötäilyä ei tarvita. (Se, kenellä hampaat on, se niitä käyttäkööt!)
2: Ja jos joku on vammainen, en siltikään kannata kenenkään hoitoon saattamista jos hän kykenee pitämään itsensä hengissä eikä tapa muita. Todellisuudentajun ei tarvitse olla ihan kohdallaan, jos nämä täyttyvät. Tämä koskee myös internetissä mellastamista. Kyllä sinne sekaan muutama idioottikin mahtuu - voi olla heitä vaikeaa spotata seurasta, peräti. Avohoitoloiltahan nettifoorumit saattavat vaikuttaa vaikka siellä olisi ihan tolkun ihmisiäkin!

Oma kantani on, että toista ei saa pilkata siksi että hän on jotain tiettyä mieltä. Sen sijaan hänen juttunsa täytyy käydä läpi ja jos ne paljastuvat jotenkin tolkuttomiksi, niitä saa sitten pilkata ja vihjata että onko tässä jokin yhteys ihmisen muuhunkin kognitiiviseen kykyyn vai onko tämä vain tämä pakkomielle joka ajaa tähän idioottimaisuuteen. (Synnynnäinen idiotismi vs. kulttuurisesti opittu idiotismi.) On aivan asiallista että jos tilanne on selkeästi sellainen että asia selittyy vain joko ilkeydellä tai tyhmyydellä, että kysytään että kummalla. Tämä on mielestäni aivan eri asia kuin se, että ihmisiä pidettäisiin ilkeinä ja tyhminä vain siksi että he ovat uskovaisia. (Ja tämä tekee minusta enemmän Dawkinsin kuin Enqvistin. Vaikka Dawkins on ateisti ja Enqvist uskonnoton, ja itse olen agnostikkona uskonnoton mutta en ateisti.)