 |
| Viisauden symboli, Pölö, paljastuu arkielämässä toopeksi ja hourintekijäksi. Samoin hourii sivistyneisyyden ja kulttuuriuden maineella ratsastava |
Piispa Vikström ja Piispa Kalliala esittävät, että kirkkoa ei ymmärretä. Kirkolla on viesi, jonka perille meneminen on lähes mahdotonta. Esimerkiksi Räsäseen liittyvien kohinoien takana on hänestä se, että kirkkoa ei tunneta eikä kirkosta tajuta mitään. "monille on vaikea tehtä eroa kristillisdemokraattien ja kirkon välillä. Vikström toteaa, että Räsäsen asia sisäministerinä ja poliisista vastaavana ministerinä tekee hänen lausuntonsa arkaluontoiseksi. Tämän jälkeen Vikström muistuttaa, että ei kirkon vaan puolueen ja ministerin itsensä pitäisi olla se taho, joka lausuntojaan selvittää." ... "Kirkossahan hän on jäsen muiden joukossa, hänellä on täysi oikeus tuoda esiin uskoaan ja näkemyksiään, mutta hän ei ole kirkon ääni sen enempää kuin kukaan mukaan. Tämän viestin perille saaminen näyttää olevan miltei mahdotonta." ... "Mitä se merkitsee, että kirkko "ei tuomitse" jäsenensä uskonnollisia, poliittisia tai moraalisia käsityksiä tai tyyliä, jolla hän niitä esittää? Sitä, että kirkko ei a) yritä eikä b) halua vaientaa häntä. Sitä se puolestaan ei merkitse, että ei-tuomitsemalla kirkko allekirjoittaisi esitetyt näkemykset, saati että sertifioisi ne joksikin 'kirkon kannaksi'""
Tosiasia on se, että kirkko on se joka ei tajua. Itse en ole netissä ollessani törmännyt ainoaankaan uskonnottomaan joka olisi selittänyt että erosi siksi että Räsänen hänestä edustaa kirkon kantaa. Kirkon on mahdotonta ymmärtää, että tosiasiassa kirkosta erotaan juuri siksi että tuo ylläoleva on tiedossa. Esimerkiksi homokysymyksessä ollaan turhauduttu siihen että kirkko ei kuuntele, kirkko ei muutu eikä asiaan saada mitään vaikuttamista.
Itse olen valittanut jo vuosia tavalla joka on kirkosta eronneiden ja vastaavien parissa äärimmäisen yleinen. Olen jauhanut ns. "leppoistosta" joka ei tee mitään. Siinä valitetaan siitä että kirkko suvaitsee vain suvaitsemattomia.Kuitenkin henki on se, että näitä vanhoillisten näkemyksiä pitää kunniottaa tekemällä järjestelmäsensuuri. Homo ei pääse kirkossa naimisiin joten se tarkoittaa että kirkko todellakin haluaa sensuroida, eikä pelkästään halua ja yritä. Vaan lisäksi onnistuu tässä. On selvä, että liberaali uskovainen on huonommassa asemassa kuin Päivi Räsänen. Sillä vaikka Räsäsestä kenties irtisanoudutaan mediassa, niin tosiasiassa kirkon hääkäytänne pomppaa juuri Räsäsen tahtomalla tavalla eikä kirkosta eroavan "trendikkään pinnallisesti homoista kiinnostunut liberaali".
Väitänkin että kirkon ongelmana on se, että kun ihmiset ärsyyntyvät kirkon tästä piirteestä, kirkko ikään kuin pahentaa tilannetta tuomalla esiin että kirkko on todellakin sellainen kuin kirkosta eroajat sen ajattelevat olevan. Puheet Räsäsestä ja kirkon kannasta siis itse asiassa pahentavat tilannetta. Eropiikit ovatkin pidempiä. Ja prosessissa Päivi Räsäsestä tulee ihan validi syy eroamiseen. Kirkko siis halveksii - peräti korkea-arvoisimpien edustajiensa kautta julkisessa viestinnässä - eroajiensa älyä ja ymmärrystä, ja osoittaa samalla olevansa itse aivan pihalla. Väitän että tämä ei palauta eronneita pois. Se päinvastoin herättää vittuuntuneisuutta. Esimerkiksi minä en ymmärrä miten kirkon kanssa ylipäätään VOI keskustella, kun tälläinen yksinkertainen perusasia ei tunnu menevän kalloon. Itse olen yrittänyt saada asioita läpi vuosia. Ei tunnu purevan. Kirkko ei halua ymmärtää. Luultavasti siksi että sitä ei kiinnosta. "Kunhan maksat, niin emme välitä mitä mieltä olet ja saat vaikka kiusata kanssakristittyjä ja muitakin ihmisiä". Tämä ei kiinnosta on vain määritelty suvaitsevaisuudeksi.
Näin esimerkiksi Jaakko Heinimäen lausuntojen tapaiset itse asiassa pahentavat tilannetta. Hänhän yrittää olla ironis-humoristinen ja selittää että ihmiset suuttuvat tahoille jotka yleensä suhtautuvat kirkkoon penseästi. Räsäsen vanhoillinen linja onkin todella ärsyyntynyt kirkolle. Tämä tosiasia ei muuta sitä että he kuitenkin ovat pesiytyneet kirkon hoteisiin ja heille ns. kelpaa raha. Ja se raha on peräisin kirkollisveronmaksajilta. Heinimäki ja muut kirkon suvaitsevaiset eivät suinkaan maksa joka ikisen tälläisen "kirkolle vihamielisten" ihmisten palkkoja, ja oheisjärjestöjen toimintaa viimeiseen sentinpuolikkaseen. Ei. Maksumies joka haluaa sopimuksen purettavaksi huomaakin että kasteessa ollaan muka sitouduttu johonkin kieroon määräaikaiseen sopimukseen jossa asiakaspalaute on niin tylyä että eroamisesta saa vaivan - ja vittuilut päälle. Kaikki ajatukset siitä että kirkosta erotaan ignoranttiuden vuoksi ovat perimmiltään tätä. Ja se, että tämän tuo esiin ei ole liioittelua. Se on kirkon kädenheilutusretoriikan purkamista. Sitä että katsotaan sanojen ja tekojen taakse.
PR puhe kontekstissa tarkoittaa merkitystä joka voi erota PR puheesta. Mutta minun ja monen muun kirkosta eronneen silmään tämä on se totuus. Ja tätä totuutta kirkko ei ymmärrä, eikä se yksinkertaisuudestaan ja vuosien rummutuksesta huolimatta mene oikein kirkollisten akateemisesti koulutettujen ihmisten tajuntaan. (Mitä on vaikeaa uskoa, mutta näyttää olevan totta.)
Ei minunlaiseltani ole Heinimäelle muuta sanottavaa kuin että jos kirkkokritiikki kohdistuu oikeasti kirkon vihollisiin, niin miksi tämä hääasia esimerkiksi näyttää olevan juuri kuten kirkon viholliset haluavat eikä siten kuin liberaalit kirkosta eronneet sen haluavat olevan? Koska asiaan on tehty aktiivisesti muutosta viimeiset vuodet sitten Räsäskohun kuten esimerkiksi Kari Mäkinen juhlallisesti lupasi? Kuinka monta vuosituhatta te tarvitsette tähän, että tapahtuuko omana elinaikana vai onko vähän kuten sen Nasaretin Arskan paluu jonka senkin piti olla niin pikainen? Jos jälkimmäistä, se on soromnoo.
Tosiasiassa tämä on kuitenkin sama kuin jättäisi yhteiskunnan ilman poliisia. Tai koulunpihan ilman välituntivalvontaa ja kiusaajien käsittelemistä. Kaikki muut järjestelmät ovat ymmärtäneet että tämänlaisia tarvitaan. Jopa työpaikoilla niitä joudutaan miettimään ja käsittelemään vakavasti. Kirkko sen sijaan ei, sillä se myy itseään suvaitsevaisuuden ideaalilla. Jonka ytimessä on ennen kaikkea Räsäsen kaltaisten suvaitsemattomien suvaitseminen. Sääliökäyttäytymistä jossa piha on kiusaajien piha.
Enkä ole asian kanssa yksin. Kansanedustaja Pauliina Viitaniemi erosi kirkosta Räsäskohun jälkimainingeissa. Hän on tehnyt eroamisen, ei suinkaan Räsäsen vaan Piispa Seppo Häkkisen Räsäseen reagoimisen vuoksi. Tämä kertoo siitä että tosiasiassa Räsänen on kimmoke, joka korostaa sitä että minkälaisten moraalittomien huukajien avioliittomallia kirkko suojelee, eikä nimenomnaan tee joustoa ja anna jokaisen mennä avioon vakaumuksensa mukaan. Kunnioitustermi on se jolla kirkko tässä kohden puolustaa viidesläisiä. Olisi mielenkiintoista miten Kalliala ja Vikström selittävät tämän "kunnioituksen" suhteessa siihen miten he ovat aiemmin määritelleet suvaitsevaisuuden. Sehän on suvaitsevaisuuden vastakohta, sortoa. Kirkko pelaakin kaksilla korteilla, jossa tiettyjä vanhoillisia puolustetaan suvaitsevaisuudella mutta jos vastapuoli sitten haluaisi samaa kohteliaisuutta, korostetaan että tottakai niitä yritelmiä pitää torpata ja kritisoida ja ampua alas ja nollata niiden eteneminen lakiasioissa ja kirkon käytännemuutoksissa koska pitää olla kohteliaita.
Kirkko ei ole samanarvoinen kaikille jäsenille, toiset saavat esimerkiksi eri määrän kirkon tarjoamia etuja. Ja nämä edut koskevat juuri sitä osaa joka vuodesta toiseen näyttää olevan kirkon jäsenille tärkeintä kaikesta. Eli erilaiset rituaalit kuten kaste, häät, hautajaiset ja rippijuhlat. Kirkon pitäisi sitten vähintään antaa lujia verovapautuksia ja ilmaisjäsenyyksiä niille joiden kohdalla näitä rituaaleja sensuroidaan vaikka uskova itse kokisi että siinä ei ole mitään väärää. (Luterilaisuus on teologialtaan muuten yksilöuskonto, henkilön vakaumuksella on siinä arvo. Tosin ei tässä kiistakapula-aiheessa.)
Siksi onkin hyvä huomata että kirkko ei näytä tajunneen erästä asiaa joka on sentään joidenkin uskovaisten tiedostama. "On varmaan niin, että kirkollisten keskustelijoiden roolit jäävät ihmisille epäselviksi, mutta luulen, että kysymys on vakavammasta asiasta. Entäpä jos onkin niin, että eroajille on oikeasti täysin yhdentekevää, missä roolissa lausuntoja annetaan ja olennaista onkin se, että he hahmottavat kristinuskon ja kristillisen maailmankatsomuksen perusteet niin vääriksi ja elämää tuhoaviksi, etteivät he halua olla siitä millään tavalla osallisia riippumatta siitä, millaisia painotuksia - jyrkempiä tai lievempiä - joku kristinuskon lähtökohdista ponnistaen esittää." Toki tuossakin muotoilussa on tiettyä asenteellisuutta. Ikään kuin vihjataan että kristinusko olisi se jota tässä vastustetaan. Tosiasiassa tässä on kuitenkin kysymys siitä että tietyt omasta mielestään kristittyjen näkemyksiä halveerataan kerettiläisiksi. En usko että ketään saadaan uskolle myönteiseksi konnotaatioilla jotka korostavat että eronnut ja takaisin haluttava tyyppi on näkemyksineen eikristitty ja kerettiläinen.
Tämänlaisen asennevammailusanavalintojen edessä ei ole syytä odottaa kovin montaa käännynnäistä joten blogauskessa esiintyvä turhautuminenkin lienee suoraa seurausta siitä että tämä saatu ymmärrys ei ole yltänyt kovin pitkälle ; Yritys käännyttää takaisin kirkkoon ei toiminutkaan kovin hyvin. Lopputulos oli seuraava. "Yritin kirjeessäni kertoa, miten oma kotiseurakuntani kohtaa vähäväkisiä ja vähävoimaisia jäseninään ja miten tärkeää diakonista työtä kirkko kirkollisverollaan tekee. Vastaus oli hämmentävä ja vastaansanomaton: Hän ei halua tukea toimintaa, jonka hän ei koe vastaavan hänen elämänarvojaan. Ja kun hän tukee taloudellisesti vähävaraisten ja syrjäytyneitten hyväksi tehtävää työtä, hän ei missään tapauksessa tee sitä minkään kristillisen tai muun uskonnollisen organisaation kautta, koska hän ei koe niiden edustamia arvoja oikeiksi ja omaa hänen ihmisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa korostavaa eetostaan vastaaviksi." Miksi antaa rahaa nuorisotyöhön josta osa livahtaa järjestöille jotka ajavat Räsäsen suosimia uskonnäkemyksiä ja mielipiteitä kun on olemassa monia sekulaareja hyväntekeväisyysjärjestöjä joissa tätä panosta ei tarvitse tehdä?
Eettisellä painotuksella, kumman luulet olevan järkevämpää? Tuhlata hyväntekeväisyyteen vai tuhlata johonkin jossa on hyväntekeväisyyden lisäksi mätäpaiselevittäjiä joita kirkko vain vaatii sietämään koska ilmeisesti koko se paiseinen epätäydellinen ruumis auttaa jäsentä sietämään epäonnistumista. Lopputulos on se, että jos kirkko tekee jotain väärin ja epäeettistä ja kirkon haastaa muuttamaan tätä, kirkko nysvää suvaitsevaisuudessaan. Ja sitten jos eroaa, niin eroaja on moraaliton koska hän ei siedä epätäydellisyyttä. Jos haluan sietää epätäydellisyyttä, katson peiliin. Jos haluan merkin elämää suuremmasta hyvyydestä, etsin järjestön joka ei ole kohtelias-suvaitsevainen kaksoisstandardeilla ja mahdollista esimerkiksi Pirkko Jalovaaran tapaisten hahmojen mellastelun vuosien ajan seiniensä sisällä.
Tekosyy "emme tiedä" ja "emme välitä" tai "emme puutu" eivät ole ratkaisuja. Toki en ihmettele jos kiusaajien läpitunkema koulunpihakin näyttäisi rauhalliselta sinne opettajanhuoneeseen päin. Mutta jos kirkko aivan oikeasti yrittäisi tehdä jotain yhteiskunnalle, se pistäisi välituntivalvojat pihalle välittömästi. Jos ei tänään niin huomenna.
Mutta eihän se tee. Sillä kirkolla on erikoinen tapa reagoida kritiikkiin. Siitä hyvän esimerkin saa Kirkon sivuilta löytyvästä "Jeesuksen brändi" - sarjakuvasta. Siinä Jeesuskuvastoa moititaan monilta kanteilta kuten "Ja sit ne sun pääsiäispostaukset on TOSI KARMIVIA!" Jeesuksen naseva vastaus on "Brändinhallintaa, ystäväiseni. Niin joo, ja montako osumaa sä mun nimellä saitkaan?" Kirkko reagoi näin. Kritiikki käännetään vitsiksi. Ohitetaan, tehdään naurettavaksi. Ei kunnioittaen vaan tehden pelleksi. Että hyvä strategia, oon julkkis iso määrä hittejä höhöö ei tartte muuttaa mitään, hyvin toimii!
Sitten itketään pelottavannäköisiä eropiikkeä. Jokainen yritysjohtaja osaisi suojella brändiä. Mutta kirkon jäsenet eivät täläisiä tietysti olekaan. He ovat (a) joko tiukkapipofundamentalisteja jotka ajavat omia asioitaan tai (b) leppoiston suvaitsevaisia jotka korostavat että suvaitsemattomia pitää suvaita. Ilman ainuttakaan poikkeusta koska kukaan piispoista tai papeista ei ole ajanut esimerkiksi äänestykseen sitä että homot pääsisivät naimisiin vaikka tämä onkin selvästi eräs näkyvimmistä ja tunnetuimmista kirkosta eroamisten syistä. Ei kirkon itkemiseen ja "iholle tulemisen tunteeseen" voi sanoa muuta kuin että itku pitkästä ilosta, pieru kauan nauramisesta. (Ja että heidän toivonsa on se, että täällä ei aiota osoittaa luterilaista suvaitsevaisuutta kirkolle samalla mallilla millä luterilaiset itse käsittelivät kantasuomalaisten uhrilehtoja..)
Ja itse asiassa kirkkomme kielenkäytössä brändi -sana livahtelee äärimmäisen usein. Kirkkokritiikkikin asetetaaan aina kulmaan jossa "ihmiset ovat kiinnostuneita näistä asioista". Mutta kun katsoo jäsenmäärän trendiä ja etenkin eteläsuomen prosenttiosuussuosioita, jokainen yritysjohtaja ja brändikonsultti kyllä raapisi päätään turhautuneena. Että osakkeet romahtaa koska ei oikein näytä nousujohteiselta. Kirkko vetoaakin toistuvasti juuri yhteen lukuun, suureen jäsenmääräänsä. Näin eroajien kritiikit ohitetaan ja ne jäävät vain silolauseiksi jonain joka esimerkiksi "tulee iholle". Kenties ääni muuttuu kellossa heti kun jäsenmäärää vielä hitusen tiputetaan. Ehkä jo seuraava 10 000 saa kirkon miettimään että onko se "kuka edustaa kirkon virallista kantaa" -strategia on perseestä. Kysymys oikeastaan onkin että kuinka monta eroajaaa tarvitaan jotta eroajien viesti menisi perille eikä eroamisen syyksi tungettaisi joko (a) raksita vanhaan tapaan puolipakolla "rahansäästö" tai vastaava syy (b) selitetä että eroaminen johtuu siitä että ignoramusidiootit eivät tajua että Päivi Räsänen ei edusta kirkon kantaa tai ole edes piispa.
Tämä blogaus on uskon puolesta...takapuolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti