Seurailen huvittuneena "Helsingin Sanomissa" ääntä saanutta aborttikeskustelua. Se nimittäin toimii mainiosti esimerkkinä ohipuhumisesta. Aloitan sen esittelemällä hieman näkökantoja.
Markku Ruotsila esitteli 13.9. kyseisen lehden sivuilla fundamentalistisen näkemyksen, jossa tuotiin tuulahduksia USA:n oikeiston ajattelumaailmasta. Ruotsilahan on kirjoittanut kirjan fundamentalismista, ja on myös esittänyt että Suomessa ei ole USA:n oikeiston kaltaista järjestelmää, koska täällä ollaan luterilaisia ja USA:ssa kalvinisteja. Hänen näkemyksensä mukaan aborttirajoitukset joita fundamentalistit USA:ssa ajavat ovat tärkeä asia. Hän muun muassa vertasi abortin uhreja sodan viattomiin uhreihin. Ruotsila vaati myös että valtio ei ohjaisi "veronmaksajien rahoja toimintaan, joka tuhoaa viatonta syntymätöntä elämää." Olennainen osa argumentaatiota oli myös se, että kaikki sosiaalisista syistä tehtävät abortit ovat naisten itsekkyyttä. Ja kun Stakesin tilastot näyttävät että 90% aborteista johtuvat näistä, tämä heijastaa nykyajan naisten itsekkyyttä. Hänelle abortti on laillistettua murhaa. Ne ovat hänelle "modernin itsekkyyden kuvastin."
Toista puolta taas edusti 16.9. Anna Nurminen, jonka mielestä sosiaaliset perusteet eivät ole pelkkiä mukavuusperiaatteita. Ruotsila ei siis ole ottanut niiden sisällöstä selvää, vaan viittaa vain niiden pääluokitukseen tajuamatta mitä ne itse asiassa sisältävät ja tarkoittavat. Niissä on mukana vakavia väkivallantekoja, ja mahdottomia elämäntilanteita. Hänestä Ruotsila asettaa vastakkain naisten oikeudet tavalla joka tarkoittaa sitä että äidin oikeudet ovat lapselta pois. Hänestä lääkäreiden on autettava kaikille tarvitseville. "Naisten kyky synnyttää uutta elämää on läpi historian ollut patriarkaalisen moralisoinnin ja rajoitteiden alla. Demokraattisessa tasa-arvokeskustelussa abortti tulee nähdä yksilön subjektiivisena oikeutena. Pakottamalla ei saada hyviä vanhempia ja onnellisia perheitä." Nurmisen mielestä Ruotsilan tapa vedota uskontoon ei tee huonoista argumenteista hyviä.
Kumpikaan ei ota kysymystä olennaiseen. Eli siihen miten "murha" määritellään. Jos sikiöllä ei ole hermostollsita toimintaa eikä tietoisuutta, tämän tappaminen voi olla olennaisesti erilainen kuin jonkun muun. Tästä otan esimerkiksi Ruotsilaa puolustaneen 16. 9. Sakari Holskeen, jonka mielestä aborttia ainakin jossain määrin sallivan Salome Tuomaalan esittämät "Naisten oikeudet", "demokratia" ja "holhoavat lääkärikäytännöt" "tunteisiin vetoaviksi sanoiksi". Hänestä naisten tunteet eivät voi määrätä sikiön oikeuksia. Hän ei huomaa miten myös koko Ruotsilan ja hänen argumentaationsa perustuu siihen että sikiö on olennaisesti ja täysin samanlainen kuin aikuinen. Tämä on premissi, jota toinen puoli ei jaa. Siksi sen varaan rakennettu argumentaatio on pelkkää omien rivien kokoamista ja selkään paukuttelua. Ei perustelua jossa erimielisiä vakuutettaisiin millään lailla.
1: Mielipide -erot ovat tässä kohden olennaisesti samanlaisia kuin keskustelussa eläinten oikeuksista. Toisten mielestä eläin on oleellisilta kohdin samanlainen kuin ihminen ja toiset eivät. Molemmat rakentavat yhteisiä ja erittäviä piirteitä ja vetävät niiden kautta rajat eri kohtiin. (Mikä ei tarkoita että ne olisi vedettävä abortin ja häkkikettujen kohdalla samalla tavalla.) Kun argumentaatiossa käytetään provokaatiota Ruotsilan tapaan, on selvää että kyseessä on tunteisiin vetoaminen. Tosin on hyvä muistaa esimerkiksi Adorno. Hänestähän etiikka perustuu siihen että argumentti vetoaa somaattisiin tuntemuksiin, herättää tunteita.
Sama toimii tietysti myös toiseen suuntaan. Jos sikiön elämä määritellään erilaiseksi (ja tämä voidaan tehdä esimerkiksi tietoisuuteen perustuvan epäanalogisuuden kautta, ja perustella tätä tuskan kokemisella.) Tällöin naisen oikeudet alkavat näyttämään hyviltä. Tilanne on hieman sama, kun se kun luetaan satuja ja huomataan miten toisen sankari on toisen idiootti.
Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä että abortin kannattaminen ja puolustaminen muuttuu enemmän demokratiakysymykseksi. Eri maailmankuvilla on eri premissit, ja järjestelmä on niiden päällä rationaalinen. Mutta ne vain vetoavat samanmielisiin, eivät vakuuta ulkopuolisia. Tätä kautta arvokeskustelu on sitä, mitä se yleensä on. Se jatkuu samankaltaisena aina ja ikuisesti. Premissit kun eivät kulu sillä että toisilla on erilaiset. Siksi molemmat puolet taatusti näkevät toisensa äksyinä kinastelijoina, jotka ovat vain sitoutuneet omiin ennakkokäsityksiinsä. Olen sitä mieltä että molemmat puolet ovat. Etiikka näyttää yksinkertaiselta vain yksinkertaistavien ideologisten lasien kautta.
1: Tässä kohden minua suoraan sanoen huvitti se, että Hosike puolusti Ruotsilan kannanottoja seuraavasti "Kirjoitus oli raikas tuulahdus keskusteluun, joka on ummehtunut pahasti pohjoismaisessa konsensuksessa. USA:n kristillisen oikeiston ratkaisujen esiin tuominen oli rohkeaa." Mielestäni on toki hyvä että erilaisia mielipiteitä tuodaan esiin, mutta tosiasiassa "raikas tuulahdus" oli ainakin minulle "sitä ainaista samaa". On kuultu miljoona kertaa. On myös mielenkiintoista muistuttaa siitä että konsensustahan tässä haetaan. Tavoite, aborttikielto, on nimen omaan tietyn teon täydellinen rajoittaminen ja kielto. Tässä kohden "mielipiteiden lisääminen" ei ole kovin laadukas perustelu, tavoitehan on pohjimmiltaan konsensus ja tietyn toiminnan kriminalisoiminen. En sano että tämä konsensus tai rajoittaminen olisi aina väärin: Onhan murhankin kieltäminen hyväksyttävää, mutta ei sekään mitään uutta vapautta tuo, se päin vastoin rajoittaa. Takana on siis dominionismista tuttu halu kieltää muilta asioita joita itse ei tekisi, oli se sallittua tai ei.
Esimerkiksi fundamentalistinen uskonnollinen vakaumus luonnollisesti sanoo että tietty määritelmä on oikea, mutta demokratia ei perustu siihen että kaikkien tulisi myös niellä uskontojen normit, sehän olisi teokratiaa. Kun määrittelyt ovat erilaisia, kukin voi tehdä kuten haluaa. Lakiin voidaan vaikuttaa, ja siitä tuleekin keskustella. Ja tätä kautta myös Ruotsilalla on ehdottomasti lupa ilmaista kantansa. Toki henki tuntuu "tavan mukaan" olevan se, että "jos me voitetaan, toisen olisi alistuttava tahtoon, ja jos toinen voittaa laki vaatii parantamista". Mutta arvokeskustelussa tämä on sääntö, ei poikkeus. Itse näen demokratian ikuisena prosessina, jossa voidaan tehdä virheitäkin. (Jos meillä olisi Jumalallinen laki, sitä ei tietenkään tarvitsisi ikinä muuttaa koska se olisi täydellinen. Tämä kuitenkin sotisi demokratian ja lainsäädännöstä keskustelun periaatteita vastaan.)
Premissien jakautumisen vuoksi puolustan abortin laillisuutta. Tämä voidaan tehdä koska aborttiakaan ei pakoteta fundamentalisteille. On hyvä muistaa että meillä on käytössä muitakin outoja käytäntöjä, jotka koskevat peräti sellaisia ihmisiä joilla on jo tietoisuus. Jehovan Todistajathan kieltäytyvät verensiirroista. Tämä on heidän oikeutensa, olipa se miten vaarallista tahansa. Se on demokratiassa heille annettu. Puolustan hieman aborttioikeutta myös sillä, että "henkariabortti" on tavallista siellä missä normaalia aborttia ei sallita. Tässähän taas usein kuolee sekä sikiö että äiti. (Tämä on ehkä kyynistä pragmatismia joka vaikuttaa enemmän lakiin kuin oikeuteen. Mutta hei, mitä ihmettä me tekisimme sellaisilla lailla jotka ovat idealistisia ihanteita, mutta joiden toteutuminen aikaansaisi hirveyksiä vain sen vuoksi että ihmiset eivät ole mitään ideaalisia hyveellisiä olentoja?)
Fundamentalistit voivat vain juhlia sillä miten tilanne vertautuu "Raamatussa" Jumalan antamaan käskyyn, joka on luettaivssa "Hoos. 13: 15 - 16": "Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois. Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki." Tässä Jumalaa puolustetaan siten että vääräuskoisten lapset joutuvat kollektiivisen rangaistuksen kohteeksi, ja sikiöt pelastuvat Taivaaseen. (Koska muutenhan jouduttaisiin hyväksymään se että Raamatussa voisi olla moraalittomuuksia.) En voi lohduttaa heitä muuten kuin sillä että oikeauskoiset eivät abortoi lapsiaan, joten tässä tapetaan pakanalapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti