Siinä missä italialaisessa miekkailussa keskitytään hyökkäyslinjan kanssa risteämiseen, saksalainen tyyli on aggressiivisempi. Joskus siinä hyökkäys on paras puolustus. Tietenkin myös siinä hyökkäyslinjan kanssa ristiin meneminen on tärkeää.
"Kärjen näyttäminen" on yksinkertainen tapa kuvata isohkoa joukkoa melko yksinkertaisia hyökkäyksiä. Ne kaikki perustuvat siihen että tiedetään etäisyys. Ja sitten huomataan että ollaan sellaisella etäisyydellä, että voidaan toimia, ja toinen ei. Koska miekka on pitkä ja etäisyys on mittaa, on tässä kohden luonteva tapa hyökätä kärkeä käyttäen. Ideana on yksinkertaisesti se, että etenkin pflugista ja ochsista saa tehtyä käteviä pistoja.
Tai itse asiassa samaa periaatetta voi soveltaa myös muista asennoista, mutta niiden tajuaminen on puolta astetta vaikeampi asia, enkä siksi vielä tuonut sitä tähän.
Pflugista pistetään yleensä päähän (alhaalta ylös) ja ochsista ruumiiseen (ylhäältä alas). Mutta ei tietenkään aina. Koska etäisyydet kärjen näyttötilanteessa ovat yleensä "niitä maksimietäisyyksiä", jota kauempaa toiminta on tehotonta, on pisto tietenkin luonteva tapa, se kun kohdistuu eteenpäin. Tämä on muutoin helppoa, eli mitään mahtavaa älyä tekniikan toimintaperiaatteesta eikä mitään akrobaattisuutta vaadita. Vain tilanteen saaminen, ja sen huomaaminen sekä etäisyyden oikea arviointi riittävän nopeasti ovat hankalia. (Mitä muita elementtejä siinä muka oli?)
1: Hyökkäys voidaan tehdä ennakolla, jolloin esimerkiksi alas lyövää lyödään käsien alta pistolla ennen kuin toinen ehtii lyödä, pisto myös pysäyttää kohteen. Tosin esimerkiksi Mairilla tässä suositellaan piston jälkeen asennon muuttaminen ochsiksi. Koska jos toisen käsi jatkaa alaspäinmenoaan, se tässä tapauksessa kohtaa ylöspäin nousevan terän. (Tämä on siis varovainen varmistus, varustaudutaan mahdollisuuteen joka ei aina tapahdu.) Sama vaihdon periaate toimii itse asiassa myös toisinpäin. Eli ochs -pistosta kannattaa vaihtaa pflug -asentoon, jos tilanne on vastaavankaltainen.
2: Hyökkäys voidaan tehdä heti jälkeen, jolloin esimerkiksi toinen iskee oikealle, mutta tämä väistetään ilman teräkontaktia ja tämän jälkeen jatketaan pistolla. Tällöin miekka ikään kuin "kiertää". Kun toinen sulkee odottamaansa linjaa, ja kontaktia ei tule, voidaan kiertää siihen linjaan joka on avautumassa (koska se toinen suunta on sulkeutumassa.)
3: Tämä voidaan liittää myös torjuntatilanteeseen. Karkeasti tämä tapahtuu siten että toisen miekka työnnetään syrjään, jolloin se ei ole hyökkäyslinjassa kanssasi, kun taas työntävä miekkasi päinvastoin siirtyy juuri sille. Ja syntyneeseen aukkoon laitetaan piston paikka. (Tämä näyttää edestakaiselta ja tuntuukin siltä.)
4: Lisäksi jos toinen on olberissa, tämän miekka on alhaalla, joten tätä on syytä rankaista geometrisesta ymmärtämättömyydestään.
Yleisesti kärjen näyttämisessä lähtökohtana on se, että miekka on tukevasti edessä. Se sopiikin aggressiivisuudestaan huolimatta erityisen hyvin perusasenteeltaan varovaisille henkilöille. Sellaisille jotka ovat tarkkoja, ja joiden etäisyyden hahmottaminen on hyvä. Kärjen näyttäminen pitää toista pakosti hieman kauempana. Riskinä on tietysti se, että toinen lyö miekan syrjään ja pääsee tätä kautta lähelle.
Kuvaesimerkeissä on tärkeää että kiinnittää huomiota siihen milloin on "ochs", miekka ikään kuin sarvena pään päällä, ja milloin "pflug", jossa miekka on sarjakuvien ritareiden kliseisessä seisonta -asennossa. Sen sijaan vasenkätisyydestä ei tarvitse välittää. Korostan valinnalla sitä, miten tämä idea on helposti ilman erillistä miettimistä sellainen että se toimi varsin täysin niin vasen- kuin oikeakätisiinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti