Yksi tieteenfilosofian käytetyimmistä periaatteista on tavoitella yksinkertaisuutta. Tämä periaate on esimerkiksi Occamin partaveitsessä, jossa esitetään että kahdesta yhtä laajasti selittävästä näkemyksestä yksinkertaisempi on tosi. Samoin se on tärkeää Einsteinin kovasimessa, jossa taas sanotaan että asiat on esitettävä niin yksinkertaisesti kuin voidaan, mutta ei sitä yksinkertaisemmin. Se on epäsuorasti mukana jopa todistuksen taakassa, jossa asioille vaaditaan todistamista olettamisen sijasta.
Moni kuitenkin lähtee tässä kohden premissinlaskentalinjalle. Alkuoletusten määrä tietenkin liittyy vahvasti yksinkertaistamiseen, mutta itse asiassa se ei ole kaikki. Premissinlaskentaa sotkee oleellisesti muutama seikka:
Ensimmäinen on viitatut oletukset. Esimerkiksi voimme tehdä yhden oletuksen, jonka mukaan Raamattu on totta. Tämä on laskennallisesti yksi premissi. Tämä toisin sanoen näyttää todella pieneltä oletukselta. Mutta se ei ole. Vastineeksi voisi sanoa vaikka että "Oletan että Wittgensteinin "Tractatus logico-philosophicus" on oikeassa. Tällöin on selvää että itse asiassa teen valtavan määrän väitteitä: Itse asiassa jokainen kirjan premissi on viitattu mukaan. Voin jopa joutua opiskelemaan ahkerasti saadakseni kaikki tuohon yhteen väitteeseen tiivistämäni premissit luetelluksi, joudun siis ahkerasti opiskelemaan niitä väitteitä joita olen sisällyttänyt tuohon oletuksen. (Tämä ei tee siitä "asiaa perustelevaa miettimistä", se on vain työtä, joka sisältää tietysti lukemista ja kirjallisuustutkimusta. Mutta mikään määrä tutustumistyötä ei tee siitä enemmän evidenssin tukemaa..)
Sillä jos kasaat valtavan määrän väitelauseita yksiin kansiin ja sitten referoit siihen, oletuksesi ovat täsmälleen yhtä oletettuja. Ne ovat oletuksiltaan identtisiä. Valtaosa niistä on vain piilo -oletuksia. (Esimerkiksi oletus kaikkivaltiaasta itse asiassa sisältää äärettömän määrän oletuksia.) Monet asiat sisältävät tämänkaltaisia sivuoletuksia.
Toinen on tietenkin se, että evidenssi tekee toisista oletuksista parempia kuin toisista. Oletus "takapihallani on kissa" ja "takapihallani on lohikäärme" ovat oletusmäärällisesti luultavasti melkoisen yhtä oletettuja. Kuitenkin kissojen evidenssi on sen verran vahvempaa että se on paljon järkevämpi oletus. On viisaampaa olettaa (kahdesta vaihtoehdosta) että pihallani on vaikkapa koira, kissa, marsu ja kultapanda, kuin että siellä olisi lohikäärme.
Tämän vuoksi en luota siihen kun joku esittää että "siinä ja siinä teoriassa on niin ja niin monta oletusta". Pääasia on niiden oletusten luonne. (Ja se, ovatko ne todella niiden oletuksia.) Tähän vaaditaan niiden oletusten kirjaaminen, sekä evidenssi niiden takana. Itse asiassa tämä yhteys vaatii hyvin paljon työtä ja ajatusprosessointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti