"When holding a double edged sword, make sure the sharper edge is pointed towards the other guy."
(Masaad Ayoob)
Kun puhutaan miekkailusta, iskeminen on keskiössä. Voidaan sanoa että kaikki muu miekkailussa oleva on tukitoimintaa tälle. Syynä on tietysti intentiot ja tavoitteet, jotka on asetettu siihen kumpi miekkailijoista "voittaa" ja kuka "häviää".
Huitomisesta.
Iskussa korostuu impaktin voima. Tässä kohdassa ongelmana on tietenkin se, että normaali tapa on vain ottaa ja huitoa. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että toinen voi kuitenkin lyödä helposti tämmöisestä läpi. Villisti huidotut iskut voivat olla voimakkaitakin, mutta ne ovat silti hitaita ja niissä paljastetaan helposti aukkopaikkoja. Siksi iskemisessä korostuu tarkkuus. Iskun on oltava kontrolloitu ja tarkka, eikä niitä suorittaessa ole soveliasta poistua suojausasennoista.
Huitomisesta voimaan.
Silloin kun taas ollaan tekemässä iskua, on tärkeää muistaa että lyönti tehdään terällä. Tämä voi ehkä olla "itsestäänselvyys" paperilla, mutta kuitenkin huolimattomuus johtuu siihen että iskuja yrittää kaartaa typerästi kesken iskun, jonka seurauksena lattanalla iskeminen ei ole aloittelijalta yhtään harvinaista.
Voimasta etäisyyteen.
On hyvä muistaa että iskussa ulottuvuus on tärkeää. Siksi on hyvä lyödä niin että kädet ovat suorassa, kuitenkin tässä ajattelussa riskinä on se, että kädet ovat jäykät, jolloin ne ovat erittäin herkkiä lukkiutumaan. Monet lukkotekniikat toimivat nimen omaan vastustajan suorille käsille: Kun niihin liittyy miekan hallinta ja jopa kaatuminen, ei käsien suoristelu yli ole fiksua. Mutta yleensä ihminen pitää miekkaa miltei sylissä. Silloin se ei suojaa hyvin. Miekka ei anna turvaa sylissä, vaikka siltä ilmeisesti intuitiivisesti tuntuu. Ulottuvuuden ajatteleminen on tietysti iso apu juuri tähän ongelmaan.
Etäisyydestä nopeuteen.
Ulottuvuuden korostamisen kautta mukaan tulee tietysti myös "weak" -osalla iskeminen. Nimi ei ole iskun vaan miekan hallinnan kannalta olennainen. Jos haluat hallita toisen miekkaa, on hyvä ottaa "toisen weak" eli kärkiosa omalle "strongille", eli kahvan lähelle. Silloin sinä saat pienellä voimalla vääntöä johon toinen tarvitsee paljon enemmän voimaa. (Vipuperiaate.) Iskun kannalta nimet ovat taas "juuri väärin": Kärkiosa liikkuu iskussa nopeiten, ja siihen liittyy tätä kautta isoin voima: Itse asiassa iskun mekaniikassa oikea käsi ei ole niinkään valtava voiman lähde, kuin ohjaava käsi. Valtaosa iskun voimasta syntyy sillä että vasen käsi, joka on kauempana kahvassa, vipuaa kärkeen tehoja. Oikea käsi on silloin tukipiste, jonka ympäri vasen käsi kampeaa terää. (Jos olet vasenkätinen, tilanne on tietysti juuri toisin päin. Valtaosa ihmsistä on kuitenkin oikeakätisiä, joten olen "helpottanut urakkaani" tällä nimeämisellä.)
Nopeudesta tasapainoon.
Vipuaminen auttaa kovasti myös toisessa asiassa. Sillä jos lyöt, kuten normaali ihminen lyö, huidot molemmilla käsillä. Tällöin miekka on ensinnäkin helposti liian lähellä itseä, tai ainakin käy lähellä jossain vaiheessa iskua (yleensä ääripäät.) Toinen asia on se, että se vie tasapainoa vahvasti puolelta toiselle. Vipuaminen vähentää tätä tasapainoeroa huomattavasti. Tasapaino taas on tärkeää, koska jos olet maassa, sinua voidaan lyödä. Lisäksi hyvä tasapaino auttaa reagoimaan erilaisiin asioihin: Tasapainon äärirajoilla et voi enää tehdä helposti toimintoja kuin "yhteen suuntaan". Koska toiseen suuntaan tasapainon äärirajat ylittyisivät.
Tasapainosta askellukseen.
Tätä samaa vähennetään myös askelluksella. Kun isku vivutaan, siihen ei saada painoa hartioista samalla tavalla kuin huitomalla villisti. Kun jalat otetaan avuksi, saadaan voimaa myös koko ruumiista. Jalat ja jopa hartiat voivat auttaa. On hyvä huomata että voima ei ole sama kuin matka, jonka hartiat kulkevat. Villissä iskussa hartiat voivat liikkua villisti ja laajasti, mutta ratkaiseva hetki on kuitenkin vain impaktin hetki.
Kävelystä ajoitukseen.
Tästä päästään siihen että yleensä kun aloitat iskun, on miekan hyvä olla sillä puolella, jossa jalka on takana. Samoin sen on hyvä olla siellä kun isku loppuu. Näin askellus liittyy miltei jokaiseen iskuun, ja saadaan koko keho painoineen liikkumaan niin että se tukee iskua. Rytmillisesti isku "tuntuukin miekkailijasta" siltä lähdetään "rennosta tilasta", jossa ollaan perusasennossa, ja lyödään ja astutaan samanaikaisesti siten että jalka osuu maahan samalla hetkellä kun vastustajaa isketään - jolloin kädet ovat jännittyneet - ja tämän jälkeen "rentoudutaan" eli mennään johonkin perusasentoon. Tässä on tärkeää muistaa että jos lähdet astumaan ennen iskua, toinen näkee sen. Silloin se vähintään antaa toiselle aikaa odottaa että isku tulee, jolloin hän voi paremmin puolustautua. Yleensä tästä kuitenkin seuraa se, että sinua lyödään ennen kuin ehdit tehdä oman iskusi. Siksi miekan olisi hyvä "aloittaa" vaikka "iskun hetki" ja "askeleen maahan osumisen hetki" ovatkin sama. (Tämä vaatii yllättävän paljon treeniä.)
Yritin tuoda otsikoinnissa esiin jokaisen iskun keskeisen elementin. Samalla yritin tehdä etenemisestä sellaista, että se ikään kuin aasinsillan kautta kiertää yhdestä toiseen. Joku toinen voisi saada toisen järjestyksen. Lopputulos näyttää ajatusvirralta ja mieleenjuolahdusten sarjalta toiseen. Mitä vähän hainkin. Epäspontaania spontaaniutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti