keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Miksi opettajakoulutuksessa on paljon paskanjauhantaa?

Puolisoni on opettajakoulussa. Opiskelemassa ammattiin, jossa pitää unohtaa idealismi ja olla kyyninen, niin kyyninen että se muuttuu positiiviseksi. Muistaa että vaikka Suomessa ei ole koulupakkoa - eli saa esimerkiksi kotiopiskella kun vain läpäisee kokeet - on opettaja silti koulussa ainut joka ei ole siellä vasten tahtoaan.

Sain huomionne. Voinen siis sanoa että tuo oli kärjistys.

Se, mitä valtaosa koulusta näyttää olevan, on reflektoimista. Tai se on se osuus, joka on näyttänyt olevan järkytys "tekniseltä alalta" tulevalle. Humanistinen tapa toimia on aivan erilainen, ja tässä kohden on kulttuurishokkia havaittavissa. Tunnit on "höpötystä" ja "muuttuu jutteluksi". Tämä ei tunnu oppimiselta. (Tuntuu turhalta ja aikataulutus on melkoisen tiukkaa, eli töitä riittäisi ilmankin.)

Yritinkin miettiä että "mikä järki".

Ulkoisesti se on sitä että tunneilla jutellaan omista opettajakokemuksista, hyvistä ja huonoista. Ja käydään vierailemassa ja näistä jutellaan. Kotonakin kirjoitetaan sivukaupalla reflektoimista asiasta. Ulkopuolinen ei aina erota tätä paskanjauhannasta. Enkä tiedä erottaako sisäpuolinenkaan. Itselle reflektio on konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä keskiössä. Itselleni se on ehkä mielenkiintoista mutta samalla hieman likaisen tuntuista toimintaa. (Om. väl. huom. Hieman kuten postmoderni kirjallisuudentulkinta.)

Reflektiossa on kuitenkin hieman järkeäkin. Se on mietiskelyä ja harkintaa. Kun ihmisellä on kokemusta, jonka kautta hän reflektoi, hän saa jotain tuloksia. Tässä esiin nousee (1) kokemukseen liittyvät tapahtumat, tunteet ja ajatukset, (2) reflektioon liittyvä tilanteeseen palaaminen ja tätä kautta erilaisten tukevien ja estävien tunteiden löytäminen sekä (3) ilmitulemisen ottaminen kriittiseen tarkasteluun tavalla jossa mukana on sen rakentuminen tavalla jossa on mukana myös itsekritiikille altistavia elementtejä, kuten tunteita tai inhotuksia. Näin voidaan miettiä miksi jokin asia tapahtui, mikä oli oman ja muiden toimijoiden osuus siinä, ja miten sen voisi muuttaa paremmaksi.

Tämä antaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Tämän prosessin avulla heijastetaan näkyviin asioita, jotta voimme paremmin tarkastella ja tarvittaessa muuttaa sitä. Ja jos hyväksi havaitaan, pitää siinä. Tätä kautta saadaan uusia ajatuksia. Kun reflektointia tehdään ryhmässä, voidaan saada muilta arvokkaita tietoja. Tämä on tietysti vaikeaa. Etenkin omien heikkouksien kohtaaminen ei ole yksinkertaista tai automaattista. Monesti jopa suojaamme itseämme itseltämme, ja asiat ovat siksi vaikeasti huomattavia. Omia vikojaan on vaikeaa nähdä, ja näemme itsemme helpommin uhreina kuin pahantekijöinä. Siksi harjoittelua tässä tarvitaan paljon.

Tässä reflektio on erittäin Sokratesmaista toimintaa. Hänhän ajatteli että hän vain kätilöi tietoa. Keskustelussa - vaikkapa sodassa pakenemisen etiikasta - Sokrateen maali ja kyselyjen kohde itse asiassa tavallaan jo esitiesi asiat, oikeat kysymykset ja käsittely ja härnääväkin jauhanta ja asioista puhuminen yksinkertaisesti pakottivat hänet prosessoimaan tuon tiedon esiin. Näin kuulustellun näkemys jalostui sitä kautta myös käytännössä ilmeneväksi. Näin tapahtui oppimista. Vaikka Sokrates ei mitään faktoja opettanut, kun "ei mitään tiennyt".

Toinen syy voisi tietysti olla ilkeämpi : Opettajan kyky höpöttää "sivukaupalla" tavaraa spontaanisti ei välttämättä ole haitta.
Kirjoittaja samanaikaisesti sekä kunnioittaa opettajia että ihmettelee että miksi helvetissä kukaan järkevä valitsisi tuollaista "koulutusvaatimus-työn vaativuus ja vastuullisuus-palkka" -ehdot täyttävän pestiä? Harkitsee kuitenkin samanaikaisesti vakavasti myös sijaisopettajalistaan liittymistä. (No, ryhdytäänhän sitä vartijoiksikin.)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja opettajan/vartijan työissä on muutoinkin paljon samaa. Tavoitteet on hienoja mutta keinoja niihin pääsemiseen ei anneta, molemmissa pyritään minimoimaan vahingot ja lisäksi vartijana ei tarvitse vastata enää vanhemmista kuten koulussa. Ent ope nyk vartija. Vartijana pääsee helpommalla ja palkkakin on mmelkein sama. Opella on vain kolme hyvää syytä ryhtyä ammattiin: kesä- heinä- ja elokuut.