"En pyri tässä kertomuksessani objektiivisuuteen, tämä on minun näkökulmani."
(Markus Heikkinen, "Vasemmistonuoret paljastaa pomot", "Kansan Uutiset", 14.9)
"Lake Chargoggagoggmanchauggagoggchaubunagungamaugg" on legendaarinen pitkäniminen paikka. Urbaanin legendan mukaan se tarkoittaa intiaanien kielellä englanniksi käännettynä "You Fish on Your Side, I Fish on My Side, Nobody Fish in the Middle." (~ Sinä kalastat omalla puolellasi ja minä omallani, eikä kukaan kalasta keskellä.) Tosiasiassa se on vain hieman sinne päin. "Englishmen at Manchaug at the Fishing Place at the Boundary." Ideana on kuitenkin se, että käyttäytymisestä sovitaan. Ja se on tämän blogauksenikin varsinaisena aiheena. Järven nimestä nimittäin meinasi tulla tämän jutun otsikko, mutta periaatteeni estävät tahallisen suoran viittaamisen urbaaneihin legendoihin.
Sillä aiheena on tietenkin minun työpaikkani. Olen nimittäin kuluttanut "IRO -Researchin" penkkiä opiskelun ohessa. Kyseinen puljuhan sai negatiivista julkisuutta "Narauta pomosi" -kampanjan tiimoilta. Siinä vasemmistolaisnuori Markus Heikkinen nimittäin esitti että hän oli yrittänyt hankkia työsuojavaltuutettua ja sen jälkeen järjestää työntekijöitä. Ainakin julisteiden levittäminen oli kielletty. Sinänsä erikoista, että vakionaamaisuudestani huolimatta en muista kyseistä henkilöä (josta on kuvia) edes nähneeni. Saati että olisin saanut sikaritarpeita (julisteita, tiedotusta koko jutusta). En siis ole kyseisiä järjestäytymisjulisteita, enkä henkilöä itseään nähnyt. Eikä kyselyjeni mukaan muutkaan vakionaamat. Kuten en "niistä paljon puhutuista toisistakaan". Tästä päättelen että tämä oli "ennalta mietitty isku". Jotain jota varten on haettu sisään, oltu hyvin vähän aikaa töissä ja aloitettu aktiivisuus lähes välittömästi. Ilman että työyhteisöön on itse asiassa haettu varsinaista aktiivista kontaktia ja työilmapiirin kartoitusta. (Tämä on minusta olennaista, mutta se on tietysti askel kohti sitä "objektiivisuutta", jota tässä ei oltu hakemassa.)
Eniten ihmetyttää se, että hän on sopinut asiasta työnantajan kanssa. Tässä nimittäin syntyy ensin implisiittinen oletus että "ahaa - raha on siirtänyt omistajaa", joka taas tarkoittaisi sekä sitä että firmalla olisi odotettavissa ikävyyksiä, ja että vasemmistonuori myy yleisen edun rahan edestä. Ja toisaalta sen jälkeen syntyy epäilyreaktio : Entä jos raha ei ole vaihtanutkaan käsiä? (Ei pidä vain sokeasti seurata implisiittisiä lauseita jos vaihtoehtojakin on.) Silloin sopiminen kertoo jostain muusta.
Ajatus siitä että tehdään nopea täsmäisku ja hommataan julkisuutta on ymmärrettävissä helposti itsekkäidenkin motiiveiden kautta. Enkä puhu niinkään rahanipusta joka voisi vaihtaa käsiä. Puhun siitä, minkälaista statusta vasemmistopiireissä saa. Kun tekee tälläistä, on sen jälkeen hyvä Che-Guevara -T -paidassa pyöritellä panderolleja. Onhan vasemmistojen joukossa toki ideoiltaan puhtaitakin, mutta myös niitä joita itse ajatus vallankumouksesta ja etenkin siihen liittyvästä luvasta riehua ja rellestää, ideologia kiehtoo. Sen puhetavasta kun saadaan lupa tehdä WraaWraata. Tämä vertautuu niihin eläinsuojeluliikkeen piirissä pyöriviin jotka eivät ole sen ideologian vuoksi mukana, vaan joita kiinnostaa vaikkapa hipsiä yön pimeinä tunteina hennapurkin kanssa varjotaloon, kun on jännää ja aggressiivista.
Kuitenkin iskun kohde ei sinällään ihmetytä. Työ on provisiopalkkaista soittelua. Siihen liittyy tietyt "todellisuusehdot". Mikään suojatyöpaikka ei ole kyseessä. Tämä ei ole niitä duuneja jonne voi vain tulla notkumaan tuntipalkalla. (And why it should?)
Tosin tässä firman eduksi on sanottava että keskituntiansio itse asiassa on olemassa. Se kalibroidaan työntekijöiden onnistumisten kautta. Näin pitkät ja/tai/sekä - että vaikeat urakat ovat paremmin maksettuja, keskimääräinen soittelija saa keskimäärin vakaata palkkaa. (Taitavat, ahkerat, onnekkaat ja hyvässä asenteellisessa imussa olevat tyypit saavat paremmin ja näiden vastakohdat huonommin.) Lisäksi työilmapiiri on harvinaisen rento. Puhelinmyyntiä kokeilleena tiedän että toisinkin voisi olla. Kokemuksieni pohjalta pahimpia ovat "pohjapalkka tai provisio" -edut ja niissä luonnollisesti tila on "tulos tai ulos" -henkinen. Myynti taas ei joka päivä onnistu yhtä hyvin, ja tämä asetelma on ollut ainakin minua stressaava. (Tosin tämä on ollut selvää jo töihin mennessä. Eikä tätä yleensä ole salattu. Että sopimuksen mukaan.)
Työpaikkani on mielestäni juuri minun tarpeisiini hyvä. Siellä sallitaan se, että tuleekin ylimääräisiä tapaamisia opinnäytetyön valvojan kanssa lyhyellä varoitusajalla. Hyväksyvät jopa sen, että jään töistä jos vaikka jalka sattuu olemaan kipeänä, kuten minulla aina silloin tällöin on.
Töissä ei myöskään pakoteta työskentelemään taukojen kanssa tai niitä ilman. Toisina päivinä homma sujuu niin että taukoja ei pidetä, ja toisinaan sitä valitettavasti eksyy esimerkiksi keskustelemaan vaikkapa Hegeliläisestä metafysiikasta tai natsismista ja ahneuden ja kateuden suhteesta. Tai siitä onko joku epäselvästi nähty eläin ahma vai ei. Tai siitä kuka keitti taas liian vahvaa tai laihaa kahvia. (Tämä onnistuu koska työpaikassa kiertää jatkuvasti mitä erilaisempia ihmisiä, taiteilijoita, freelancereita, opiskelijoita, taksikuskeja, sivutoimisia opettajia, henkiparantajia, työttöminä olleita, ja jopa "huonon työtilanteen" tai "vammautumisen" vuoksi akateemisista aloista valmistuneita.) Tästä jutteluun hairahtumisesta ei valiteta (kunhan ei häiritse toisten työntekoa.) Toisin sanoen olen valinnut työpaikan sen vuoksi että siellä on vapautta ja vastuuta. Koen tämän asetelman työnantajan puolelta myös tietyksi luottamukseksi.
Ja ehkä olennaisinta on tietenkin se, että koko kuvio on ollut selvää jo työhaastattelussa. Itse asiassa itse hämmästelin, kun työhaastattelussa ollessani sain firmasta tiukemman mielikuvan. Eli jos joku on antanut joustoa sopimuksessa, se on ollut nimen omaan työnantaja. Tietenkin mielessä käy myös se, että jos tässä tavoitellulla järjestäytymisellä tulee työsuojeluvalvontaa, se lisännee intoa kellokortteihin ja muuhun vastaavaan. Että työviihtyvyyden ja muun kannalta "comme ci comme ca." Luultavasti "minun pulju" nyt kuitenkin liitettiin tilanteeseen, joka edustaa yleistä koko alan tilannetta. En välttämättä pidä kaikesta mikä siihen liittyy. Olen ollut ihan riittävän tyytyväinen siihen että osa kalastaa toisella puolella järveä ja osa toisella puolella ja jossa kukaan ei kalasta keskellä.
Toisaalta: Olivathan ne vähän epäluuloista ja muutosvastarintaista sakkia ne intiaanit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti