SETIäisiä

Tutkimuksen, tiedon ja kohteen olemassaolon asiat koetaan usein olevan sama asia. Pienellä miettimisellä onneksi huomaa, että näin ei ole.

Esimerkiksi pulsareita on ollut olemassa kauan, mutta ne havaittiin ensi kerran vasta 1967. Sitä ennenkin ne tietysti olivat olemassa, ja havainto ei muuttanut tätä asiaa. Tiedollinen ero on sen sijaan suuri. Ontologia on tietenkin pysynyt; Olemassaolon tila ei ole muuttunut. Mutta episteemisesti ilmiö on muuttunut, tietomme siitä on muuttunut olennaisesti. Vaikka pulsari on (nykytieteen mukaan) ollut olemassa kauan, sen käsittely ennen 1967 löytöä ei olisi vielä ollut "evidenssin tukemaa", tieteellistä. Se olisi ollut joko satuilua tai hienostuneimmillaankin kaavoitettua spekulointia, joka vaatisi vahvistamista.

Niiden etsiminen sen sijaan voisi olla aiheellista, jos (1) nykyiset teoriat olisivat näyttäneet "kiintoisan vaihtoehdon", jolloin siitä olisi "hienostunut spekulaatio". (2) Tai jos löytyisi jotain outoa, jolle sitten rakennettaisiin "hienostuneita spekulaatioita", joita sitten koeteltaisiin, kunnes löytyisi hyvä (tai paras, jos useita hyviä).

Pulsareiden löytäminenhän perustui siihen että 1964 huomattiin epäsäännöllistä vaihtelua radioaalloissa. Näytti lisäksi siltä että tuikkivat kohteet olivat pieniä. Näitä häiriöitä alettiin tutkimaan tarkemmin, ja Jocelyn Bell teki 1967 ensimmäisen havainnon jota hän ei osannut luokitella. Luokittelu on tärkeää, koska esimerkiksi radioasemien radioaallot ovat nekin radioaaltoja, eikä niitä kannata sekoittaa avaruuden lähteisiin. Ilmiötä tutkittiin ja huomattiin että kohteet lähettävät epäjatkuvia säteilypulsseja, ja pulssit olivat säännöllisesti 1,33 sekunnin välein Konsultoitu professorit oli aluksi sitä mieltä että pulssin luonne kertoisi sen olevan ihmislähteistä. Tätä kautta etsittiin virhelähdettä, aina laboratorion johdotuksia myöten. Tätä kautta löydettiin uusi ilmiö. Nykyisin tiedetään että pulsarit ovat tähtitieteellisiä kohteita, neutronitähtiä jotka pyörivät. (Mistä seuraa säännöllinen pulssi.) Kuitenkin ensimmäinen pulsari sai nimen LGM-1 (Little Green Man, Pieni Vihreä Mies)

On hyvä huomata, että tutkimusprosessi oli monivaiheinen, ja erilaisia "normaaleja" elementtejä esitettiin ensin. Vasta niiden jälkeen voitiin ruveta kehittelemään "jotain muuta". Ja mukana ollut ajatus avaruuden muukalaisistakin osoittautui liian aikaiseksi heitoksi. (Se oli aikanaan kuitenkin "hienostunut spekulaatio". Ei enempää, ei vähempää.)

Nykyisin SETI etsii ulkoavaruuden olentoja. Sen ideana on saada "viesti avaruudellisilta radioinsinööreiltä": He etsivät erittäin lainomaisia, kapeakaistaleisia signaaleja. Tämä ei tarkoita sitä että ulkoavaruuden olennot olisi todistettu. Itse asiassa Horowitz on esittänyt SETI:n "positiivisen" signaalituloksen löytymistä seuraavasti : "If we find nanosecond pulses, we can’t lose. If it’s not from an alien civilization, at least we will have discovered an astrophysical phenomenon that no one anticipated. Not a bad consolation prize." Eli lähde voisi olla fysikaalinen eiälyllinen ja luonnollinen, uusi, ilmiö. Samoin kuin LGM -tilanteessa, ilmiölle voitaisiin keksiä uusi selitys. Silloin oltaisiin vain löydetty uusi ilmiö, samantapainen kuin pulsari. Tämä ei tietenkään ole SETI –projektille tappio, koska joka tapauksessa löytyisi uusi tieteellinen ilmiö. Ja tietenkin se voisi olla aito avaruudellisen radioinsinöörin lähetys.

Tämä on siitä mielenkiintoinen, että Intelligent Designin kannattajien mielestä SETI etsii älyä heidän kriteereillään eli "eliminoimalla luonnolliset tekijät ja jatkamalla analogialla", kun taas esimerkiksi Richard Dawkins on "Intelligent Thought" -kirjassa sitä mieltä että siinä etsitään tunnettuja lainomaisuuksia jotka luonnonvalinnan tuottamien olentojen tiedetään tuottaneen. Eli etsittäisiin epäsuoria merkkejä luonnonvalinnan aikaansaannoksista, jotka taas olisivat eläviä. Josta seuraa analogisuus ihmisten radiosignaalejen kanssa. Ja erottuvuus tulee tietenkin siitä että kohdistetaan sellaisiin piirteisiin jotka eivät liity mihinkään muuhun tunnettuun asiaan kuin luonnonvalinnan tuottamiin kohteisiin. Tällöin on tietysti selvää että siinä erotetaan tunnettuja häiriötekijöitä, jotta jäljelle jäisi olennainen osa ilmiötyypistä ja olisihan se aika erikoinen tapa tunnistaa älyä, jos meidän älyllä tuottamamme asiat eivät missään olosuhteissa voisi tuottaa samanlaisia merkkejä. Näin toteutuu kriittisyyden ehto, eli varmistetaan että ilmiö ei ole jotain muuta, ja osuvaa, jotta ilmiö myös "positiiviselta määritelmältään" kuvaa juuri haettavaa ilmiötä.

Etsiminen ei vielä tarkoita todistettuna olemista. Vaikka SETI etsii avaruuden älyä, avaruusolentoihin uskominen on "hienostuneimmillaankin spekulaatiota". Tämän unohtavat esimerkiksi ne parapsykologit, jotka voivat muistuttaa siitä miten esimerkiksi armeija on tutkinut siihen liittyviä ilmiöitä. Parapsykologien kannalta oleellista olisikin se, että tästä olisi saatava myös tuloksia. Vaikka armeija korvattaisiin tieteellisellä yhteisöllä, tilanne ei tietenkään muuttuisi: Parapsykologia ei muutu todistetuksi sillä että sitä on yritetty tutkia. Monia asioita, kuten flogistonia on tutkittu ja yritetty löytää, siinä onnistumatta. Sen olemassaoloon ei silti uskota. (Juuri siksi että tutkimus ei johtanut pitkässä tähtäimessä hedelmällisiin tuloksiin, toisin kuin happeen liittyvät näkemykset.)

Tutkimuksen teko nimittäin kieltää "tieteen nurkkakuntaisen norsunluutornissa olemisen." Se on yrittänyt ottaa selvää asioista. Karkeasti voisi sanoa, että tutkimus joka ei ole tuottanut tuloksia on riskaabelia puuhaa. Se voi olla jopa haitallinen yhdistelmä. Esimerkiksi SETI:ä verrataankin sen vuoksi lottoarvontaan. Siihen osallistuvien ei välttämättä odoteta löytävän mitään, mutta jos se löytää, tulossa on jättipotti. Kuitenkin ennen lottovoittoa ei auta muuta kuin riskeerata ja pelata, tai sitten säästää rahat johonkin muuhun.