Vampyyrit ovat kuolleita, jotka eivät halua pysyä haudoissaan. Heillä on ihmeellisiä ominaisuuksia ja jotka imevät verta ja kaihtavat pyhiä esineitä. Vampyyri ei ole sieluton ruumis, kuten zombie eikä ruumiiton sielu, kuten kummitus. Sen sijaan se on ikään kuin ruumis, jonka sielu pitää elossa kuoleman jälkeen. Sillä on tietoisuus, se on jopa hyvin viisas ja sivistynyt.
Tarinankerronnallisesti tämä voi edustaa jotain muutakin, kuin pelkkää tosiasiaväitettä vertaimevästä hirviöstä. Kuvainnollisesti tarinasta voidaan löytää joitain muitakin tulkintoja. Otan esiin muutaman.
1: Tarinalla halutaan kuvata sitä miten ihminen voi saada paljon valtaa ja ikuista kunniaa ja tätä kautta "paikan ikuisuudessa", jos hän vain on valmis tuhoamaan ihmisiä tieltään. Esteet raivataan tällöin rajusti, joten voidaan puhua ihmisten verestä elämisestä. Ja että uskonnoissa tämänkaltaista toimintaa yleensä vastustetaan, joten ne kaihtavat pyhiä symboleja. Eivät siksi että ristissä olisi mystinen tuhovoima, vaan siksi että ne edustavat sääntöjä joita uskonto ajaa. Jos näihin sääntöihin uskoo, ei voi olla vampyyri.
2: Se voi olla tarina siitä, miten uskovaiset ovat asettaneet itsensä ylemmyysasemaan. Vampyyri on uskonnon ulkopuolinen peto, joka ei kunnioita pyhyyttä, kuten ristejä. Ja on siksi verenhimoinen. Ikuisuuteen, kunniaan, pyrkiminen on pyhää kaihtavan ainut innoke, ja he alistuvat alhaisille haluille ja nähdään tätä kautta perustarpeen, syömisen, kautta. Kukaan ei haluaisi tuoda tälläistä päivänvaloon, joten nämä pimeät puolet toimivat piilossa, kun ulospäin vääräuskoinen voi pitää kulissia.
3: Se voi olla tarina siitä miten käy kun ihminen alentaa itsensä. Itsevihassa alentuu - ehkä jopa eläimen tasolle. Tällöin syntyy kostonhimoa ja muuta, joka on tuhoisaa myös lähellä oleviin ystäviin. Tätä kautta ihmisestä voi tulla masentunut niin että hänen elämänsä on vain tekoelämää, onnetonta. Kristitty uskovainen tulkitsee tämän sinä että ei kykene ottamaa Jeesuksen armoa itseensä, ja on tätä kautta kaukana pyhistä symboleista. (Tämä on merkittävä tulkinta koska kristinuskolla on merkitys yhteiskunnassa. Vaikka lukija olisikin ateisti, kirjoittaja ja yhteiskunta voivat olla muuta.)
4: Kyseessä onkin rienaavaa kristinuskon pilkkaa, jota on tehty ikään kuin vastaiskun hengessä kristinuskoon kyllästyneiden toimesta. Jeesushan esitetään usein "ikuinen elämä veressä" -hengessä. Jeesus nousee kuolleista, kuten epäkuollut vampyyrikin nousee arkustaan. Jeesus on viisas ja karismaattinen, kuten glamourin sävyttämä ja usein sivistynyt vampyyrikin. Jeesus elää ikuisesti ja tällä on mahtavia voimia, aivan kuten vampyyreillakin. Hänen seuraajansa ovat hulluja, ja joskus jopa epäkuolleita. Jeesus itse elää valtakunnan verellä, koska miekalla uudet alueet on valloitettu. Vaikka nyt ei ehkä levitetä väkivaltaa, on hyvä muistaa että uskonto tarttuu etupäässä vanhemmilta lapsille. Siksi ilman uusien alueiden veristä valloitusta suosio voisi olla nykypäivänä aivan toinen. (Ainakin uskonnon rienaajan silmissä, johon tämä tulkintanäkökulma perustuu.) Vaikka ikuinen elämä tuntuu mukavalta, siinä voi olla likaisiakin puolia. Ikuisen elämän toivominen voi vaatia kovia uhrauksia, eikä mukava seuraus tarkoita välttämättä sitä että se saavutetaan eettisillä keinoilla. Ristiin asia voi liittyä vaikka siten, että on aika epäkohteliasta mennä Kennedyjen suvun kokoukseen kiikaritähtäimellä varustetulla korulla koristautuneena. Samoin Jeesuksella voi olla kokemuksellisia syitä kaihtaa ristejä. Ne edustavat hänen omaa kärsimystään.
5: Kyseessä voi olla tarinointi, jossa aiheena onkin oikea vampyyrilepakkolajin ominaisuuksien käyttö. Verta imeviä lepakoita on olemassa ja ehkä nämä olivat joskus imeneet ihmisestä verta. Tästä on syntynyt varoittelutarina. Tämä tapaus on voinut myytistyä ja sekoittua muihin tarinoihin, jolloin kompilaatio näyttää erilaiselta. Se on voinut sekoittua vaikka jonkun katalepsiaan, eli kauan kestävään tajuttomuustilaan, jolloin joku on haudattu elävältä ja tämä on noussut matalasta haudastaan. Tai sitten hautausmaalla oltiin nähty ruumisvarkaita. Porfyrian oireet taas sopivat melko hyvin vampyyrien piirteisiin, joten tämä voi olla kimmokkeena pelottelulle, sairaitahan ei aina kohdella reilusti, ainakaan jos nämä eristyvät auringosta. Tarinat ovat sekoittuneet ajan mittaan ja lopputulos ei ole yhden henkilön keksimä, vaan siihen tiivistyy laajemmin erilaisia kansanperinteitä.
6: Juttuja on vain keksitty lonkalta lämpimikseen. On haluttu säikytellä. Verta imevä salaperäinen sumua, lepakoita ja susia käyttävä olento on yksinkertaisesti voinut kertojasta siistimpi kuin esimerkiksi pelkkä aivoton vaeltava kalmo tai varjona katoava kummitus. Jutut on toimineet ja lapset on säikkyneet. Jutut on tämän vuoksi levinneet. No deeper meaning.
Nämä kaikki ovat "järkeviä tulkintoja". Tarina voidaan keksiä tai lukea esimerkiksi näissä tavoissa. Jos ajatellaan Derridan dekonstruktion kautta, kirjalla tai tarinalla ei ole yhtä kirjoittajaa, joten itse asiassa nämä kaikki voivat olla oikeita tulkintoja. Tältä pohjalta ei kuitenkaan ole fiksua uskoa vampyyreihin konkreettisina kaulanpurijoina, joita varten tulisi varustautua vaikka valkosipulilla. On kuitenkin hieman vaikeaa sanoa onko nämä tulkinnat "oikeita". Vaikeaa on myös sanoa mitä tämä kertoo tarinan kirjoittajasta, tämän motiiveista, ympäröivästä kulttuurista tai lukijasta.
Se voi jopa muuttua ajan mittaan, erilaisia trendejä vampyyreistähän on olemassa.
Minusta on itse asiassa jännittävää, miten alkuaikojen Dracula muistutti enemmän maagikkoa. Hoiteli asioitaan. Häntä ei suoraan tunnistettu pedoksi. Tämän lisäksi on tietysti eroottissävyisiä gentlemannivampyyrejä, jotka olivat sivistyneitä ja suhtautuivat ihmisiin ylenkatseella, mutta jotka ovat kuitenkin aina valmiita puremaan kauniiden värisevien naisten kauloja. Sitten on vampyyrejä jotka tunnistetaan suoraan pedoiksi, sellaisia joilla ei ole syvällisiä ajatuksia, vaan pelkkä verenhimo. Sitten on "Twilight" -tyyppisiä vampyyrejä jotka ovat vaihtaneet "goottityylin" "emoon". Joiden kaulan nuoleskeluun liittyvät muut asiat kuin väkivaltainen elämänriisto. Sehän hoidetaan veripankilla tai eläinten verellä. Näihin kaikkiin liittyy erilaisia tulkintoja. Niistä en heitä juttua nyt.
Kaikki tulkinnat ovat kuitenkin eräällä tavalla "mahdollisia". Sosiaalitieteiden kannalta niitä voi kutsua tiedoksi. Tieteelliseltä kannalta ne ovat "vain uskomuksia". Mutta ihminen elää tarinoista. Osa tekee niistä lisäksi todellisuutta. Ikään kuin sosiaalinen konstruktio olisi kaikilla tasoilla yhtä toimiva. Tätä minä hieman ihmettelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti