Vastakohtia käytetään paljon filosofiassa ja politikoinnissa. Esimerkiksi oikeisto ja vasemmisto ajatellaan toistensa kilpaileviksi, erimielisiksi. Vastakohdat ovat olleet mukana filosofiassakin kauan. Platonin "Timaioksessa" demiurgi valmistaa maan kahdesta tasosta, jotka sisältävät käsitteistön (ousia) sekä vastakohtaparit, kuten "pysyvyys-liike" ja "ykseys-moneus".
Vastakohdat ymmärretään usein täysin erillisiksi asioiksi. Ne ajatellaan ikään kuin täysin erilaisiksi, toistensa poissulkeviksi. Näin tulkiten esimerkiksi ateismi-teismi vastakohta tarkoittaa että ne olisivat olennaisesti erilaisia. Tämä jako on dikotominen: Karkeasti se jakaa kohteet kahtia. Yleensä sen mukaan, onko niillä jokin ominaisuus vai ei. Tällöin jokainen kokonaisuuden osa on tietyllä puolella eikä toisella. Jaon kaksi osaa ovat vastapuolet.
Toisella tavalla vastakohdat eivät sulje toisiaan pois, vaan edellyttävät toisiaan ja jopa kamppailevat keskenään: Emäs on ehkä hapon vastakohta, mutta PH -asteikko on aste -eroista koostuva. Tulevaisuuden vastakohta on menneisyys, mutta ajankulku on jatkumo. Jos vastakohdat eivät sulje toisiaan suoraan pois, niiden kautta voidaan rakentaa jännitteisiä käsitteitä. Silloin syntyy oksymoroni (kr. oξύμωρος) eli itseristiriita. Silloin tavallaan kaksi vastakkaista - jotka usein koetaan toisensa kieltäväksi - yhdistetään. Näin saadaan esimerkiksi elokuvan "True Lies - Tosi Valheita" -nimi.
Myös vanhatestamentillinen Jahve on Jumala, jonka käytös on vihan ja rakkauden yhdistelmä. Toiminnallisesti hän tuhoaa ja rakentaa ja toimien vastakohtaiset impulssit sekoittuvat monimutkaisesti, ja näiden molempien puolien ymmärtäminen on tärkeä osa kristinuskoa ; Jahve on kaiken lähde ja alkuperä, joka luo yhtä lailla valon ja pimeyden kuin onnen ja onnettomuuden. Jumala samanaikaisesti kovettaa Faaraon sydämen ja rankaisee tätä siitä että tämän sydän on kova.
Joku voisi pitää tuon kaltaista nimeämistä ristiriitaisena ja kiellettynä. Kuitenkin sitä suositaan ainakin taiteentulkinnan piirissä: Esimerkiksi sankaruuden luonne voi laajentua, kun alkuperäisessä sankaruuden määritelmässä onkin mukana jotain, jonka vastakohta mukaan ottaen sankaruuden käsite muuttuu. Voittamattomuus ja ylivertaisuus taidoissa ja kyvyissä (Alkuaikojen Teräsmies päihittämässä roistoja joilla ei ole mitään mahdollisuuksia) voidaankin korjata riskinottokyvyllä ja rohkeudella (Myöhempien aikojen Teräsmies, joka kohtaa kryptoniittia ja superpahiksia). Tätä kautta on joskus vaikeaa tietää milloin kyse on antisankarista ja milloin sankaruuden dekonstruktio on paljastanut uudentyyppisen sankaruuden.
Otsikko tulee tietenkin William Shakespearelta:
"Oi sotiva rakkaus, rakastava viha,
oi syntynyt ei mistään,
raskas keveys, vakava turhuus,
muotokaaos, lyijyhöyhen,
kirkas savu, kylmä tuli
sairas terveys, uneton uni -
tunnen jotain tämänkaltaista:
rakkautta vailla rakkautta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti